Starship Troopersista uusi versio

Marko Ikäheimo

Alkuperäinen Paul Verhoevenin Starship Troopers vuodelta 1997 on yksi minun guilty pleasure-elokuvistani. Leffa tuli aikoinaan arvosteltua myös vanhassa Kalaksikukossa. Eihän se kovin syvällinen katsomiskokemus ole, mutta aivot narikkaan -tarpeeseen se on melko täydellinen tuotos. Tietysti sieltä pienellä kaivelulla löytyy myös totalitarisimin vastaista sanomaakin, mutta se ei kuitenkaan pääse turhia menoa haittaamaan.

Nyt sitten Hollywood on päättänyt tehdä Starship Troopersille rebootin Star Trekin tyyliin. Pikkaisen tuo tuli nyt äkkiä, mutta se ei vielä minua pahemmin hermostuttanut. Verenpaine alkoi varsinaisesti nousemaan siinä vaiheessa, kun ohjaajan mukaan tulevassa tuotoksessa on alkuperäistä vähemmän väkivaltaa. Ilmeisesti nykyään suurtuotantoja on vaikea saada myytyä, elleivät ne ole sallittuja mahdollisimman suurelle katsojakunnalle. Mutta kun koko hela hoidon tarkoituksena on kertoa päähenkilöiden saamasta myllytyksestä sodan kurimuksessa! Ja sodassa tuppaa tulemaan pipiä, ei siitä mihinkään pääse.

Lisäksi ilmeisesti nyt on tarkoituksena seurata tarkemmin Robert A. Heinleinin kirjan näkemystä. Kaikki kunnia vanhalle mestarille, mutta tämä ei välttämättä ole hyvä asia. Muistaakseni kirja oli Heinleiniä pahimmillaan: pitkiä luentoja sotilaskoulutuksesta ja taktiikasta. Kieltämättä siinä vähäisessä toimintaosuudessa on aika tiukkoja ideoita. Antaisin paljon anteeksi, jos tulevaan leffaan saataisiin mukaan kirjan Jump Suitit, eli huippuunsa viritetyt taisteluhaarniskat.

Vaikka aika tekele se ensimmäinenkin elokuva oli

Tulevaisuuden sotilaat
matkalla kohti toimintaa

Nyt kun varusteisiin päästiin, minun on pakko mainita pari aina jäytänyttä asiaa Verhoevenin versiosta. Jalkaväen sotilaiden varustus on siinä nimittäin aivan älytön. Tyypit ryykäävät taistelutantereelle rynkyt kourassa, luotiliiveissä ja t-paidoissa. Kerran nähdään vähän tujumpaa kranaattia käytössä ja yhden kerran taidetaan nähdä oikein ilmahyökkäyskin. Kunnon tykistöllä ja panssaroiduilla ajoneuvoilla olisi kyllä ollut käyttöä. Lopussa näyttäisi vähän varustus paranemaan, mutta paljon ehtii solttua kylmetä ennen sitä.

Toinen kummastuksen aihe on on elokuvan käsitys tähtienvälisistä etäisyyksistä. Ötököiden aiheuttamien meteoriittipommitusten selitetään johtuvan niiden kotiplaneetalta lähetetyistä plasmapulsseista. Se jälkeen näytetään tämä kotiplaneetta, joka on Linnunradan toisella laidalla. Aika kärsivällisiä, nuo ötökät, jos jaksavat miljoonia vuosia odottaa työnsä hedelmiä. Kaukonäköisyydestä puhumattakaan, kun ennalta näkevät Maapallolla joskus tulevaisuudessa kehittyvän lajin, josta voi tulla harmia ötököiden sivilisaatiolle.