Marko Ikäheimo
Stephen Fry:n kirjoittama kokoelma antiikin kreikkalaisia myyttejä, jonka äänikirjaversion lukee Fry itse. Tässä on jo aika voittava yhdistelmä kasassa. Tarujen sisältö on tinkimättömän alkuperäinen, syvästi sivistyneeltä kirjoittajalta ei vähempää ole lupa odottaakaan. Sen sijaan Fry:n kommentit ja vertaukset voivat olla hyvinkin ajankohtaisia.Kaikki tarustot tarvitsevat alkukertomuksensa. Tässä tapauksessa kuluu parikin sukupolvea, ennen kuin parhaiten tunnettu kokoonpano saadaan kasaan. Pari erikoistapausta, kuten Afrotide, tarvitaan vielä kokonaisuutta täydentämään ennen kuin päästään varsinaiseen meininkiin käsiksi. Edellisille sukupolville tuppaa rytäkässä käymään vähän kehnosti, mutta sellaista se on.
Mutta eivät jumalatkaan jaksa loputtomiin keskenään kiehnätä. Uusille leikkikaluille on tarvetta ja sellaisethan luodaankin hetimiten. Zeus yhdessä parhaan kaverinsa titaani Prometheuksen kanssa luo ihmiset, vaikka Zeus innoissaan turmeleenkin muutamaan Prometheuksen värivaihtoehdoista. Mutta lopputulos on kuitenkin enemmän kuin tyydyttävä. Pienenä ongelmana ihmisille tuli luotua vapaa tahto, mutta niin pitkään kuin heillä ei ole luomisen tulta käytössään, niin ei siitäkään pitäisi liikaa ongelmia tullla.
Ja tietysti Prometheukselle piti tulla tässä vaiheessa omantunnon tuskia ja totta kai hänen piti antaa se jumalainen tuli ihmisille. Zeusta ottaa tällainen petos niin päähän, että rangaistukseksi hän lähettää nipun vitsauksia Pandoran mukana ihmisiä piinaamaan. Ja kahlitseehan hän myös Prometheuksenkin kallioon, jossa korppikotka syö päivittäin hänen maksansa. Sellaista pientä.
Syntykertomusten jälkeen kirjassa on yksittäisiä tarinoita ihmisten ja jumalien sekä kuolevaisten keskinäisistä tempauksista. Monet näistä tarinoista kertovat erilaisten ilmiöiden syntymisestä. Yllättävän monen aiheena on jonkun musiikillisen instrumentin alkuperä. Toisaalta taas saatetaan kertoa niinkin yksityiskohtainen tarina kuin heinäsirkkojen synty. Tämä kertomus on muuten aivan erikoisen koskettava.
Kuten sanottu, tässä on nyt kasassa melkoinen paketti. Fry on syvällisen taruntuntemuksensa lisäksi intohimoinen kielitieteen harrastaja, joten useat hänen viittauksistaan liittyvät oleellisesti sananselityksiin ja sanojen sukulaisuussuhteisiin toisten kielten vastaaviin ilmaisuihin.
Fry lopettaa kirjan Heracleen syntymään, eikä kirja käsittele vielä kaikkia hänenn urotekojaankaan. Olisikohan lupa toivoa, että vielä olisi tulossa toinenkin kirja antiikin sankariajasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti