sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Dredd (2012)

Marko Ikäheimo


Elävästi muistan vielä sen, kun 80-luvun puolessa välissä sain käsiini todella kummallisen sarjakuvan. Päähenkilö oli post-apokalyptisessä "megacityssä" toimiva poliisi. Itse assiassa heti alussa tuli selväksi, että tyypillä oli myös valamiehistön ja tuomarin oikeudet. Useammin kuin kerran tuomio kovimmista rikoksista oli pikainen teloitus. Kaiken päälle tämä "Judge Dredd" ja hänen maailmansa näytti päällisin puolin aivan kummalliselta kitch-hässäkältä tuomarin jättimäisistä vihreistä saappaista lähtien.

Ulkonäöstään huolimatta Dreddin kaupunki Mega-City 1 ei ollut mikään karkinvärinen onnela. Työttömyysprosentti oli
noin 99, eikä täyteen ahdetut asuinkorttelit tarjonneet kovinkaan kummoisia tulevaisuudennäkymiä. Sarjakuva olikin täynnä sysimustaa satiiria ja yhtä pikimustaa huumoria.

No, joko nyt viimein


Sitten koetti se synkkä hetki, kun Hollywood päätti iskeä ahnaat kyntensä Judge Dreddiin. Lopputulos oli sellainen sotku ja häväistys, että siihen sekaantuneet olisi pitänyt tuomita vähintäänkin 20 vuodeksi eristyskuutioihin. Olen vuosien varrella kertonut mielipiteeni Sylvester Stallonen tähdittämästä tekeleestä niin useaan otteeseen, että eipä siitä tähän hätään sen enempää.

Nyt viimein kuulin hieman lupaavampia uutisia tältä rintamalta. Dreddistä tehdään uusi elokuva, eikä siinä ole ainakaan Syltty Stallonea pääosassa. Rooliin valittu Carl Urban ei vaikuttanut liian suurelta diivalta tuomarin saappaisiin. Itse asiassa hänen roolisuorituksensa Sormusten Herra -trilogian Eomerina ja uuden Star Trekin tulisieluisena Bones McCoyna vaikuttivat hyvinkin lupaavilta. Tämä tuli todettua joku aika sitten Kalaksikukossakin. Tekijät eivät aivan jaksaneet luottaa lähdeaineiston vetovoimaan, vaan pykäsivät leffan 3D-formaattiin. Pääasiassa tästä syystä se jäi sitten elokuvateatterikierroksella katsomatta, ja katsoin elokuvan äskettäin kotona 3D-hömpötyksestä vapaana HD-versiona.

Ensivaikutelma oli varsin suotuisa. Tapahtumapaikat on viety ehkä tuotu hieman lähemmäksi meidän aikaamme. Käytettävissä oleva budjetti ei kai ollut aivan suunnaton. Lienee ollut ihan hyvä, että tekijät ovat keskittäneet rahankäyttönsä tärkeimpiin asioihin. Itse tuomarien varusteet ovat lähinnä hieman viritettyjä nykyajan SWAT-joukkojen vermeitä, tosin kypärä on aivan esikuvan näköinen.

Olin jo kehumassa, että että 1995 filmiversion ainoa hyvä ominaisuus oli sen alkuperäismateriaalille uskolliset vetimet. Sitten näin oheisen kuvan. Unohdetaan koko juttu.

Joka tapauksessa Dredd saa elokuvan alussa hommakseen uuden tuomarikokelaan arvioimisen. Tällä keltanokalla sattuu olemaan voimakkaimmat mitatut telepaattiset kyvyt, mistä voisi olla hyötyä kenttätyössä. Mega-City 1:n kadut ovat armottomia ja kohta ollaankin keskellä jättimäisessä asuntokompleksissa käytävää huumejengien välienselvittelyä. Loppujen lopuksi julistetaan tuomarienmetsästyskausi alkaneeksi, ja siitähän se vasta lysti alkaa.

Ei se nyt ihan napakymppi ollut nytkään


Tätä elokuvaa katsellessa tulee hieman ristiriitainen olo. Kokonaisuus on eittämättä huikea parannus edelliseen räpellykseen verrattuna. Väkivaltaa löytyy oikein riittävästi. Suomalainen K-18 -luokitus ei ole lätkäisty päälle turhan vuoksi. Itse asiassa hurmeen määrä alkoi olla jo ajoittain meikäläisen sietokyvyn ylärajoilla.

Carl Urban mukautuu rooleihinsa niin vaivattomasti, että on helppo unohtaa hänen olevan todella monipuolisen näyttelijä. Star Trekin räiskähtelevällä Bones McCoylla ja Judge Dreddillä ei ole kovinkaan paljon yhteistä. Urban hallitsee roolinsa niin suvereenisti, että kuulutusjärjestelmään kähistyllä Dreddin tunnuslauseella ("I am the law") on määrättömästi suurempi vaikutus kuin Syltyn mölinöillä konsanaan.

Vaikka ulkoiset puitteet ja näyttelijätyö elokuvassa on hoidettu paremmin kuin hyvin, en silti mennyt ihan täysin riemusta sekaisin Dreddiä katsoessani. Suurin puute tällä kertaa on alkuperäiselle sarjakuvalle ominaisen pikimustan huumorin ja satiirin vähäisyys. Nyt lopputulos on "vain" älyttömän hyvä toimintaelokuva. Harmillista, että kassamenestyksen puutteessa tekijät eivät ehkä pääse parantamaan suoritustaan jatko-osissa.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Stephen King: 22.11.63

Suom. Ilkka Rekiaro Tammi 2013 870 s.

Hannu Väisänen


Nykypolven yhdysvaltalaisilla on 11. päivä syyskuuta 2001, Kingin vanhempien sukupolvella oli Japanin hyökkäys Pearl Harboriin 7.12.1941, Kingin ikäpolven šokki oli presidentti Kennedyn murha Dallasissa 22.11.1963. Entä jos sitä ei olisi tapahtunut? Kingin uusin suomennettu romaani vastaa tähän kysymykseen.

Kennedyn murhan estäminen ei ole kirjan lähtökohta, vaan päämäärä, sillä vaihtoehtohistorian asemesta romaani on aikamatkatarina. Samalla se on matka vuonna 1947 syntyneen Kingin nuoruusvuosiin, jolloin elämä oli yksinkertaisempaa ja kerma oli tehty maidosta ja sitruunasoodassa oli oikeaa sitruunaa. Nostalgiasta ei voi puhua, koska aikamatkaaja huomaa pian, että kaikki ei suinkaan ollut paremmin 50 vuotta takaperin. Päähenkilö Jake Epping on kovasti nuorta Kingiä muistuttava hahmo: opettaja, joka kirjoittaa romaania vapaa-aikanaan.

King kuvaa puolen vuosisadan takaista maailmaa niin yksityiskohtaisesti, että jos ajassa matkustamisen jättää huomiotta, tämä on historiallinen romaani. Silti jälleen kerran hän antaa sitä, mitä me fanit häneltä haluamme.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Wachowskeilta ja J. Michael Straczynskiltä uusi yhteistyösarja

Marko Ikäheimo


Nettivideopalvelu Netflixilllä näyttää olevan vähän löysää pätäkkää käytössä, joten siellä on päätetty panostaa omaan ohjelmatuotantoon. Mukana näyttää olevan varsin nimekkäitäkin tekijöitä. Esimerkiksi poliittisen komedian House of Cards pääosassa nähdään Kevin Spacey.

Nyt on tullut tieto, että Matrix-, V for vendetta ja muutaman muun pikkuleffan tehtailleet Wachowskit sekä Babylon 5:n isä J. Michael Straczynski (fanien kesken JMS) ovat päättäneet tuottaa yhteistyössä Netflixille uuden sarjan nimeltä Sense8. Sarjan perusideasta ei ole tällä hetkellä tarkempaa tietoa, mutta toivottavasti kanava antaa tekijöille käyttöön tarpeeksi resursseja. JMS:n viimeisen Babylon 5 -tuotannon, The Lost Talesin, Warnerilta saama budjetti taisi olla kolme maapähkinää ja rikkinäinen kenkä. Tämän kokemuksen jälkeen JMS toivottikin tämäntyyppiset köyhäilyproduktiot hornantuutiin ja lähti rustaamaan elokuva- ja sarjakuvakäsikirjoituksia (ilmeisesti kohtuullisen hyvällä menestyksellä).

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

John Scalzi: Old Man´s war

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 9 h 58 min, lukija William Dufris

Marko Ikäheimo


John Perry on täyttänyt juuri 75 vuotta. Useimmissa kulttuureissa tämä viimeistään merkitsisi hänen iltaruskon vuosiensa alkamista. Perryn tapauksessa se on kuitenkin hänen uuden uransa alkupiste. Kirjan todellisuudessa ihmiskunta on asuttanut jo useita planeettoja. Harmillista kyllä, universumissa on useita muitakin älyllisiä lajeja rajallisia resursseja jakamassa, eivätkä nämä useinkaan tyydy leikkimään kauniisti. Näitä kilpailijoita vastaan taistellessaan ihmiskunnan sotilaat tarvitsevat kaiken tieteen tarjoaman avun, niin oman kuin ... lainatunkin.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Jim Butcher: Storm Front (The Dresden Files, Book 1)

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 8 h 1 min, lukija James Marsters

Marko Ikäheimo


Harry Dresden on velho. Ei mikään puolivillainen rihkamaa kaupusteleva silmänkääntäjä, vaan ihkaoikea loitsunheittäjä. Dresden on myös Amerikan mantereen (ja mahdollisesti koko maailman) ainoa velho, jonka toimiston osoite löytyy puhelinluettelon keltaisilta sivuilta. Harry on leipätyönään eräänlainen paranormaaleja juttuja selvittävä yksityisetsivä. Yliluonnollisesta löytyykin roppakaupalla työsarkaa, eikä työ useinkaan ole kovin turvallista. Dresden toimii myös osa-aikaisena konsulttina Chicagon poliisin selittämättömiä tapauksia tutkivalle yksikölle. Suurin osa poliisikunnasta pitää tosin Dresdeniä huijarina.

Storm Frontin alussa Dresden kutsutaan kaksoismurhaa, jonka uhreina ovat paikallisen rikollispomon henkivartija sekä tämän...naisseuralainen. Rikoksen tekemiseen on käytetty okkulttisia keinoja selkeästi täysin mahdottomalla tavalla. Sattuneesta syystä endesmenneen henkivartijan pomo ei katso tapahtunutta kovin hyvällä. Kaiken kukkuraksi joku suhari levittää ThirdEye-nimistä huumetta, joka avaa tavallisen normaalin näkemään okkulttisen maailman kaikessa karmeudessaan. Moni valmistautumaton on menettänyt järkensä tämän näyn edessä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Markku Turunen: Vaeltaja

Gummerus 2012, 396 s.

Hannu Väisänen


Takakannen mukaan Vaeltaja on faktoihin perustuva historiallinen romaani. Jos niin on, faktat on ymmärretty aika laajasti, koska lähdeluettelossa on monta romaania.

Kuolemattomuus ei oli siunaus, vaan kirous. Näin ajattelee Antti Pentinpoika Myöhänen. Antin tapaamme ensimmäiseksi Olavinlinnassa 1400-luvun lopulla. Sieltä hän joutuu Viipuriin. Pyhä Andreas kiroaa kaimansa kuolemattomuuteen Viipurin pamauksen päivänä 30. marraskuuta 1495. Päivälleen 444 vuotta myöhemmin alkoi talvisota, ja venäläiset pommittivat Viipuria.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Vernor Vinge: A Fire Upon the Deep

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 21 h 41 min, lukija Peter Larkin.

Marko Ikäheimo


Nimesin edellisen arvosteluni kohteen lähinnä herjalla klassikoksi. Tällä kertaa kyse taitaa olla hyvinkin aidosta tavarasta.

Kirjan todellisuudessa Linnunrata on jakautunut erityisiin vyöhykkeisiin. Galaksin keskustaa ympäröivällä alueella älyllinen elämä on mahdotonta. Seuraavalla, "hitaalla" vyöhykkeellä olot vastaavat suunnilleen meidän todellisuuttamme. Seuraavalla alueella onkin sitten jo mahdollista matkustaa valoa nopeammin ja rakentaa todellä älykkäitä tietokoneita. Uloimmalla tasolla asiat menevät niin ufoiksi, että niitä eivät alempien vyöhykkeiden asukkaat kykene laisinkaan ymmärtämään.

Kirjan tapahtumien aikoihin osa ihmiskunnasta on päässyt kipuamaan pois hitaalta vyöhykkeeltä ja alkanut pikkuhiljaa asettumaan taloksi korkeammalle tasolle. Kuten arvata saattaa, ennemmin tai myöhemmin ihmiset työntävät nokkansa asioihin, jotka eivät heille kuulu. Tällä kertaa joukko tutkijoita törmää tiedonmurusiin, jotka lupaavat huikeita tulevaisuudennäkymiä. Tutkijat perustavat perheineen tutkimussiirtokunnan ylemmälle tasolle, ja turpiinhan siinä loppujen lopuksi tulee. Henkiin jääneet joutuvat pakenemaan ja tekevät lopulta pakkolaskun planeetalle, jonka asukaat ovat hyvin erikoisia jopa miljoonien erilaisten lajien asuttamassa galaksissa.