Riitta Niemistö
Edellinen elokuva päättyi siihen, kun Bilbo sujautti arkkikiven taskuunsa ja Smaug lähti kohti Esgarothia. Me kaikki kirjan lukeneet tiedämme, miten tarina jatkuu. Sivuja ei ole enää monta, mutta kummasti Peter Jackson sai tästä pitkänpuoleisen elokuvan. Odotin näkeväni tasohyppelyä ja että Legolas kehittää taas jotain uutta. Legolasin hyppely kivillä olikin yksi elokuvan hauskimmista kohtauksista. Kun tiesi, ketkä kuolevat ja ketkä jäävät henkiin, ei tarvinnut jännittää kuin korkeintaan Taurielin puolesta. Legolas ja Tauriel ovat toki aivan ylimääräisiä hahmoja tarinassa, mutta ihan hyvin he paikkansa täyttivät. Kääpiöiden ja haltioiden välisen ystävyyden olisin kyllä jättänyt pois vielä tästä tarinasta: se on Gimlin ja Legolasin välinen juttu se.
Gandalf oli kirjassa pitkään poissa. Hobitin tarinassa kerrottiin vain, että Noita karkotettiin Synkmetsästä. Sormusten herrasta ja Tarun liitteistä tiedämme, että Valkoinen neuvosto oli asialla ja että Noita oli Sauron. En ole aivan varma, halusinko nähdä, miten tämä karkottaminen tapahtui. Vaikka olihan se kiva tavata Elrond vaihteeksi ihan tositoimissa, Saruman samoin. Radagast pupuineen on myös kerrassaan mainio hahmo. Jotenkin vain jäi sellainen tunne, että koko kohtaus oli kirjoitettu taustoittamaan Tarua sormusten herrasta ikään kuin se tällaista taustoittamista tarvitsisi.
