Supergirl (tv-sarja)

Marko Ikäheimo

Muinoin, arviolta noin miljoona vuotta sitten, televisioyhtiöt olivat vähän nolostuneita supersankarisarjoista. Itse asiassa jopa sarjakuvatkin vähän nolostelivat omaa luonnettaan. Kaiken piti olla synkkää ja angstista, eikä lukijalla/katsojalla missään tapauksessa saanut olla hauskaa. Eihän tässä nyt sentään oltu mitään pikkulasten ohjelmia tekemässä! Yksi huonoimmista esimerkeistä oli tv-sarja Smallville, jonka periaatteessa olisi pitänyt kertoa Teräsmiehen nuoruusvuosista. Nimet olivat sarjassa kyllä tuttuja, mutta siihenpä se jäikin. Edes kuuluisaa asua ei nähty ennen viimeisen jakson viimeistä kohtausta. Eikä siinä sarjassa paljon hymyjäkään nähty.

Vaiana (2016)

<

Marko Ikäheimo

”Marko on taas ajankohtainen” -osastolta, päivää. Jotenkin nämä elokuvat vain tuntuvat lipsahtavan ohitse. Vaiana osui kohdalle puolivahingossa, kun tulin kuunnelleeksi siitä ylistystä BBC:n mainiossa ”Kermode and Mayo” -filmipodcastissa.
Elokuvan juoni ei mahdollisesti ole ihan kaikkein yllättävin. Jossakin polynesialaisessa kylässä jotain parisentuhatta vuotta sitten asiat alkavat mennä pieleen. Kalaa ei tule ja kookospähkinätkin alkavat mädätä puihin. Päällikön tytär, Vaiana, päättää uhmata kylän sääntöä, jonka mukaan valliriutan ulkopuolelle ei saa purjehtia. Hänen päämääränään on löytää puolijumala Maui, jonka syytä koko onnettomuus oikeastaan on. Maui ei ole tehnyt sitä pahuuttaan, mutta hän sattuu olemaan veijarijumala, joka ei aina osaa oikein harkita tekojensa seurauksia.

Arrival (2016)

Marko Ikäheimo

Arrivalin alku on aika armoton, melkein kirjaimellisesti vetää jalat alta. Ja sitten muukalaiset tulevat viera
ilulle. Oikeastaan ne tulevat isoilla linssinmotoisilla aluksilla kahteentoista kohteeseen maapallolla ja pääasiallisesti möllöttävät ilmassa. Loppujen lopuksi jonkinlainen kommunikaatioyhteyskin saadaan aikaiseksi. Harmillisesti keskusteluissa esiintyy pieniä kieliongelmia. Lähinnä ihmisosapuoli ei saa mitään tolkkua vierailijoiden puheesta. Tarvitaan siis ihan koulutettua kielitieteilijää avuksi.

Spider-Man: Homecoming (2017)

Marko Ikäheimo

Viime kesänä piti tehdä valinta, ja syystä tai toisesta viimeisin Hämähäkkimies-elokuva jäi Wonder Womanin jalkoihin. Eipä sillä, WW ei ollut sekään yhtään hassumpi. Nyt kuitenkin hämyhäiskäkin tuli digitaaliseen myyntiin, joten pitihän sekin sitten tarkistaa.

Sam Raimin ensimmäiset elokuvat saavat minulta roppakaupalla papukaijapisteistä jo siitä hyvästä, että ne sattuivat olemaan ensimmäisiä siedettäviä versioita aiheesta. Seuraavat Amazing Spider-Man -leffat olivat puolestaan aika totista torvensoittoa. Andrew Garfieldin ja Emma Stonen kemia pelasti huomattavasti. En kyllä vieläkään tajua, miksi Stone ei voinut olla Mary Jane Watson, mihin rooliin hän olisi ollut enemmän kuin sopiva.

Tuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2015

Marko Ikäheimo

Helsingin Sanomien sähköisten kirjojen kirjastossa on digitaalisen Hesarin tilaajien mahdollista lukea kuukauden kirja ilman lisämaksua. Viime kuussa tämä oli Tuomas Hovin tietokirja Vlad Seivästäjästä ja Vampyyrikreivi Draculasta. Tämähän osui niin kuin täysin keskelle meikäläisen kiinnostusaluetta, joten ei kun kimppuun.

Kun julkaisija on Suomalaisen kirjallisuuden seura ja kirjoittaja on ammatiltaan folkloristi, on lupa odottaa hieman akateemisempaa lähestymistapaa aihealueeseen. Kieltämättä kirja onkin hyvin perusteellinen lähdeanalyysissään ja -viittauksissaan. Kantavana ajatuksena kirjassa on tutkia sitä, miten keskiaikaisen ruhtinas Vlad Seivästäjän historia liittyy kuvitteelliseen kreivi Draculaan ja missä vaiheessa nämä kaksi alkoivat sekoittua toisiinsa.

Stephen King: The Dark Tower I - The Gunslinger

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 20 min, lukija George Guidall

Marko Ikäheimo

Nuorena aikuisena harrastin paljonkin kauhua, eritoten Stephen Kingiä. Myöhemmin kehitin jonkinasteisen snobismin Kingin tuotantoa kohtaan. Ehkä se oli liian suosittua. Ainakin kirjojen sivumäärät alkoivat olla sellaista luokkaa, että aika ei enää riittänyt niihin uppoutumiseen. Siinä sivussa sitten jäi Dark Tower -sarjakin lukematta. Ehkä nyt on pikkuhiljaa aika tutustua siihenkin.

Aloitus tuntui vanhalta kunnon Kingiltä. Erityisesti siltä, josta aikoinaan en oikein erikoisemmin välittänyt. Hirveästi tilannemaalailua, eikä mihinkään oikein päästä. Mutta Kingilläpä, pirulaisella, olikin keittiöveitsi selän takana. Kun lukija oli saatu vaivutettua tyytyväiseen horrokseen, silmille heitetään niin raivokas kohtaus, että ei paremmasta väliä. Sen jälkeen Kingillä olikin kädet sen verran tiukasti kraivelessa kiinni, että irti ei ollut pyristelemistä.

Samuli Antila: Vasalli

Osuuskumma 2015, 214 s.
 

Hannu Väisänen

Tästä kirjasta jäi mieleen kaksi asiaa: Neuvostoliitto ei vallannut Viipuria talvisodassa, vaikka kirjassa niin väitettään (tai sitten tämä onkin vaihtoehtohistoriaa), ja päähenkilön 1920-luvulla käyttämä sana metsuri on uudempi. Sana puuttuu vielä 1960-luvun alussa ilmestyneestä Nykysuomen sanakirjasta.