Riitta Niemistö
Se sai sitten 11 Oscaria. Nimittäin Kuninkaan paluu, Peter Jacksonin kertomus Sormusten sodan ratkaisevista taisteluista ja Frodon vaelluksesta Tuomiovuorelle uskollisen palvelijansa kanssa. Ja ihan ansaitusti se Oscarinsa sai.
Kuninkaan paluu kertoi Sormuksen ritareissa aloittamansa tarinan loppuun. Vähän erilaisen tarinan, mitä Tolkien oli Sormusten sodasta kertonut. Mutta ei se tarina yhtään sen huonompi ollut. Yksittäiset näyttelijät eivät sinällään nousseet esille (eikä ketään palkittukaan), mutta kokonaisuus toimi. Keski-Maa näyttää ja kuulostaa Keski-Maalta, tarina on hyvin sovitettu kirjasta elokuvaksi, tehosteet palvelevat näyttelijöitä ja näyttelijät tarinaa.
Vanhan fani ilahtuu ja hämmentyy
Kuninkaan paluuta katsoessa, vanha Tolkien-fani yllättyy ja ilahtuu. Käsikirjoittajat ovat lukeneet trilogian tarkasti: ottaneet tarinan palasia sieltä ja täältä ja kertoneet uudestaan. Tolkienin hahmot eivät tarinan edetessä kasva: Aragorn on jo valmis kuningas, Legolas ja Gimli ystävystyvät kenenkään huomaamatta, Arwen päätöksensä tehnyt. Jacksonin hahmot taas kasvavat ja muuttuvat, jopa Samin uskollisuus joutuu koetteelle.Jackson tuntuu mieltyneen täpäriin pitkitettyihin pelastumisiin. Kun elokuvaa tietää rajusti leikatun, sitä ihmettelee eikö kamppailua Tuomiovuorella tai Lukitarin luolassa olisi voinut vähän lyhentää. Olisi voinut vaikka kertoa, miksi Faramir ja Eowyn seisoivat kruunajaisissa rinnakkain kuin vanhatkin kaverit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti