Novelli: Yhtiön seitsemän kuolemansyntiä

Pasti Koski

Synti 1: Kaikki ohjelmat oltava samaa versiota

In&Ms-yhtiön suurvisiirin turkoosiksi maalattu huone on Los Angelesin äärimmäisen kalliin, kilometrin korkuisen pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Huoneesta avautuu huikea näköala koko kaupunkiin ja siniselle merelle – silloin kun ilma ei satu olemaan ruskeana savusumusta.
  Yhtiö syntyi kaksisataa vuotta sitten kahden suuren yhtiön fuusiossa. Toinen hallitsi ohjelmistomarkkinoita ja toinen laitemarkkinoita. Koko historiansa ajan yhtiö on häikäilemättömästi pyrkinyt kaatamaan kaikki kilpailijansa sitomalla asiakkaansa yhä tiukemmin itseensä.
  Tänään yhtiön uudella pääevankelistalla on ongelma, jonka suurvisiiri ratkaisee tuttuun varmaan tyyliinsä.
  "Suurvisiiri, asiakkaamme ovat vastahakoisia siirtymään uusiin ohjelmaversioihin. He haluavat käyttää vanhoja ohjelmistoja."
  "Tämä ei ole mikään ongelma. Tästä lähtien kaikki ohjelmat toimivat yhdessä vain saman version ohjelmien kanssa, mitään yhteensopivuutta ei jätetä vanhojen versioiden suuntaan. Kun asiakkaalla on yksikin uusi ohjelma, hänen on vaihdettava kaikki muutkin. Avainsanamme on versioyhteensopivuus ja vanhojen versioiden käyttökelvottomuus. Markkinoinnin kielellä: Ohjelmistojen täydellinen yhteistyö. Kaikki vanha jarruttaa kehitystä."
  "Nerokasta, suurvisiiri, nerokasta."
 

Jatkoa The Lord of the Rings -sinfonialle Tampere-talossa

Riitta Niemistö

Keväällä 2009 Tampere Filharmonia esitti Lord of the Rings -sinfoniaa Tampere-talossa. Koko elokuvatrilogian musiikki käytiin läpi ja varsinkin Pirkan Poikien nuori solisti ensimmäisen osan lopulta jäi mieleen. Nyt tälle konsertille saadaan jatkoa.

Tällä kertaa käydään läpi elokuvatrilogian ensimmäinen osa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin elokuvan musiikkiääniraita on korvattu sinfoniaorkesterilla ja Pirkanpoikien kuorolla; elokuva nähdään kokonaan. Mainokset eivät kerro, kuullaanko elokuvan muut ääniraidat tai onko kyseessä lyhyt vai pitkä versio.

Oli miten oli, tämä pitää nähdä. Kuulemma liput minulle ja päätoimittajalle odottavat jo Korvatunturilla.

Harold Lloydin Turvallisuus viimeiseksi Ylen Teemalta

Marko Ikäheimo

Sunnuntaina 28.11. Ylen Teema esittää yhden ehdottomista suosikkelokuvistani: Harold Lloydin Turvallisuus viimeiseksi. Elokuva huipentuu huimaan kiipeilyyn kerrostalon seinällä, jossa jokaisessa kerroksessa Lloyd joutuu jos jonkinlaiseen vaaratilanteeseen. Mykkäelokuvan aikaan näyttelijät asettivat itsensä melko mielettömille vaaroille alttiiksi. Ymmärtääkseni myös Lloyd teki suuren osan tämän elokuvan stunteista itse. Toki hänellä oli myös turvavälineistöä: pari kerrosta alemmaksi oli rakennettu lava, jossa oli patjoja. Tosin silloisen kuvausmiehen mukaan niille pudonnut näyttelijä olisi todennäköisesti pompannut samoin tien muutaman kerroksen alas kadulle.

Novelli: Linnunradan lokapojat

Varoitus: sisältää ronskinpuoleista kieltä.

Esa Hiltula

Kävelin hiostavan kuumia katuja pienen pölyisen kaupungin laitamilla. Olin juuri jättänyt alukseni avaruussatamaan, joka piti tätä kaupunkia hengissä. Itse yritin miettiä, mistä saisin seuraavan kuljetustehtävän hankittua. Sain juuri ja juuri alukseni tankattua ja huollettua, mutta tilisaldoni alkoi lähestyä huolestuttavasti nollaa. Kuulin iloista musiikkia ja puheensorinaa eräästä baarista. Ajattelin jo astua sisään, mutta juuri silloin kuului sisältä laukaus. Musiikki lakkasi ja pienen hiljaisen hetken jälkeen olin kuulevinani jonkun pyytävän anteeksi aiheuttamaansa sotkua. Jatkoin katua eteenpäin, kunnes tulin seuraavan oluttuvan kohdalle. Tämä vaikutti hieman nuhjuisemmalta ja kun vähän aikaa kuunneltuani en huomannut mitään varoittavaa, astuin sisään. Astelin suoraan baaritiskille, jota miehitti rähjäisen näköinen miekkonen.
  

Keskiyön lihajuna-kauhuelokuvafestivaali Kino Kuvakukossa 3.-5.12.2010

Marko Ikäheimo

Kuopiosta paukahtaa jälleen! Timo Raita lähetti Kuvakukon tulevan kauhuelokuvafestivaalin ohjelman. Sen verran räväkkää materiaalia on luvassa, että herkkätunteisimmat saattavat hermostua jo juonikuvauksistakin.

Kino Kuvakukko

Marko Ikäheimo

Kalaksikukon entistä kotikaupunkia muistellen (nykyään olemme suvereeneja maailmankansalaisia) pistetään muistutus Kuopion Kino Kuvakukossa pyörivästä Kansallinen audiovisuaalinen arkisto -sarjasta. Maanantaina 22.11. siellä pyörii Jacques Tourneurin Paholaisen palvelija. Ainakin julisteiden perusteella näyttää erikoisen hyvältä. Päätoimittaja muistelee haikeudella Kuvakukkoa, jonka penkkejä tuli opiskeluaikana elokuvakerhossa antaumuksella kulutettua.

Kolme vaihtoehtohistoriaa

Mari K. Niemi ja Ville Pernaa (toim.): Entäs jos... Vaihtoehtoinen Suomen historia Ajatus Kirjat 2005, 256 s.

Markku Jokisipilä, Mari K. Niemi (toim.): Entäs jos... Lisää vaihtoehtoista Suomen historiaa, Ajatus Kirjat 2006,272 s.

Robert Cowley (toim.): Entäs jos... Vaihtoehtoinen maailmanhistoria, Suom. Riitta Virkkunen, Ajatus Kirjat 2007,480 s.

Hannu Väisänen

Historiallisessa romaanissa ainakin yritetään saada faktat kohdalleen. Vaihtoehtohistoriassa kysytään: "Entäs jos olisi käynyt toisin?" Entäs jos Caesaria ei olisi murhattu? Entäs jos Napoleon olisi voittanut Waterloossa? Entäs jos Saksa olisi voittanut ensimmäisen tai toisen maailmansodan?

Internetissä julkaistuja tarinoita lukuun ottamatta vaihtoehtoisia Suomen historioita tulee mieleeni vain kolme: nimimerkki Joulukuun ryhmän Matka Neuvosto-Suomessa (1984), Ilkka Remeksen Pääkallokehrääjä (1997) ja Paavo Haavikon novelli Lumeton aika (1964). Ensimmäisessä Neuvostoliitto miehitti Suomen kymmenkunta vuotta aiemmin, kun taas kahden muun lähtökohta on se, että Tali ja Ihantala murtuivat kesäkuussa 1944 ja neuvostojoukot miehittivät Suomen.

Elokuvaklassikoita ilmaiseksi verkossa

Marko Ikäheimo

Suomessakin toimivan Headweb.com -sivuston kautta voi vuokrata elokuvia ja katsoa niitä suoraan omalta selaimelta (tai pistää koneen kaapelilla kiinni televisioon, jos sikseen tulee). SF:n ystävän sydäntä lämmittää erikoisesti se, että sivustolla on tarjolla klassikkoelokuvia ihan ilmaiseksi! Tässä tapauksessa klassikko on usein synonyymi kalkkunalle, mutta kyllä ne ainakin hintansa väärtejä ovat.

Oikeasti merkittävistä ilmaiselokuvista mainittakoon vaikkapa The Lost World vuodelta 1925, jossa yhtenä ensimmäisistä yhdistetään animaatiotekniikalla tehtyjä dinoja ja ihmisnäyttelijöitä. Kulttuuriarvoista huolimatta Lost Worldin katsoo oikein mielellään vieläkin.

China Miéville: The City & The City

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 10 h 18 min, lukija John Lee

Marko Ikäheimo

Jossakin itäisessä Euroopassa sijaitseva Beszel on parempiakin päiviä nähnyt. Satamassa seisoo ruostuvia nostureita ja varastot seisovat tyhjillään ikkunat rikottuina. Toisella kaupungilla Ul Qomalla, menee merkittävästi lujempaa. Ulkomaista investointirahaa virtaa kaupunkiin ja kaduilla kulkevat autot kiiltelevät uutuuttaan. USA nyt vähän on julistanut kaupungin kauppasaartoon, mutta sekään ei pahemmin haittaa. Varsinainen jekku näiden kahden kaupungin suhteen on se, että ne sijaitsevat fyysisesti samassa paikassa. Yhden kaupungin katu saattaa sijaita myös toisessa eri nimellä. Asukkailla ei ole lupa nähdä toista kaupunkia tai sen asukkaita. Tämän säännön rikkomisesta seuraa Pahoja Asioita.

Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

Suom. Aarno Saleva, Faros 2008, 158 s.

Hannu Väisänen

Kirjan alussa on Aarno Salevan kirjoittama Cyrano de Bergeracin (1619-1655) lyhyt elämäkerta ja Timo Kaitaron johdanto kirjaan.

Matka kuuhun on samantapainen satiiri kuin esimerkiksi Thomas Moren Utopia tai Jonathan Swiftin Gulliverin matkat: Oman aikansa yhteiskuntaa arvostellaan kuvaamalla jotain aivan toisenlaista. Mielikuvitusmaailman asukkaiden suuhun voi myös laittaa kaiken sen, mitä kirjoittajan omassa maassa ja ajassa ei voi sanoa.

Suuri osa kirjasta koostuu päähenkilön keskusteluista Kuun asukkaiden kanssa. Osa naurattaa yhä, mutta ilman Timo Kaitaron johdantoa ja kirjassa olevia alaviitteitä Bergeracin satiirin kohteet jäisivät enimmäkseen huomaamatta.

Matka kuuhun on hieman kiinnostavampi kuin Urania.

Camille Flammarion: Urania

Biokustannus 2007, 126 s.

Hannu Väisänen

Camille Flammarion (1842-1925) oli aikoinaan hyvin tunnettu ranskalainen tähtitieteilijä. Hän kirjoitti useita kansantajuisia tähtitieteen esityksiä, joista useita on suomennettu. Urania ei kuitenkaan ole yksi niistä, vaan tieteis- tai paremminkin fantasiaromaani. Alun perin Urania ilmestyi vuonna 1889 ja suomennettiin ensimmäisen kerran 1891.

Flammarion oli sitä mieltä, että useimmat planeetat sekä meidän aurinkokunnassamme että sen ulkopuolella ovat asuttuja. Niinpä Uraniassa matkustellaan ympäri avaruutta aurinkokunnasta toiseen ja katsellaan muiden kiertotähtien ihmeitä. Tai ehkä kaikki on vain unta, sillä matkat tapahtuvat päähenkilön nukkuessa.

Jos Urania pitää arvostella yhdellä sanalla, se on tylsä. Kirjalla ei ole enää muuta kuin historiallista mielenkiintoa.

Novelli: Kyberneettinen ongelma

Pasti Koski

Kirje ministeriöstä

Korkeista ikkunoista auringon säteet lankeavat viistosti pölyiseen, harmaaseen huoneeseen, jossa kaksi hahmoa painii vaikean ongelman edessä. Toinen istuu lukemassa kansiota, toinen katselee kädet selkänsä takana ikkunasta avautuvaa näkymää: Punaisen ja keltaisen kirjavaa vaahterikkoa ja värikkäisiin lehtiin peittynyttä nurmikkoa.
  "Olmes hyvä, mitä me teemme tälle ministeriön kyselylle?" pitkän kokouspöydän ääressä kyyhöttävä Atson ähisee.  Hän on Pariisin Eiffelin Yliopiston Kyberneettisen osaston kyberneetikko.
  Ikkunan ääressä saman tutkimusahjon tähtikyberneetikon hermostunut pikkusormi hieman värähtää, mutta vastaus antaa odottaa.
  "He haluavat meidän käynnistävän projektin, joka selvittäisi maailmankaikkeuden synnyn salaisuudet lopullisesti. Minusta kirjeessä on hieman ilkeämielinen sävy. He vihjaavat, että selvittely on kestänyt liian kauan. Puhuvat tuhansista vuosista."
  Lopulta hoikka vartalo kääntyy hitaasti puhujaan päin hieman ärtyneenä. "Eikö asiasta ole jo olemassa selvä teoria?"
  "Ministeriön kyselyistä ei yleensä tahdo saada selvää, mutta he sanovat kyllästyneensä teorioihin, pitäisi löytää faktoja."