keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Tero Somppi: Viimeinen linja

Myllylahti 2010, 541 s.

Hannu Väisänen


Vaarallinen virus alkaa levitä Helsingissä. Lähtökohta on sama kuin Taavi Soininvaaran romaanissa Ebola-Helsinki (eräs henkilö jopa muistelee, että joskus olisi julkaistu sen niminen jännäri), ja samantapaista aihepiiriä käsitteli myös Ilkka Remeksen Ruttokellot. Viruksen ohella harmia aiheuttavat nelihenkisen perheen murha ja Helsingissä meneillään oleva kansainvälinen rauhankonferenssi.

Kirjan päähenkilöt ovat Sompin vakiohahmot, suomalainen poliisi Mikko Vuori ja amerikanitalialainen FBI:n agentti, Suomessa työskentelevä Joe Rossi. Murhaaja- ja virusjahdin lomassa setvitään Mikko Vuoren hajoamassa olevaa avioliittoa ja Joe Rossin naissuhteita.

Viimeinen linja on kaavamainen teknojännäri. Lukija tietää aivan hyvin, miten siinä käy. Vähäinen poikkeama kaavasta on pääpahisten kansallisuus, mutta se selviää jo hyvissä ajoin. Lopussa oleva yllätyskään ole mikään yllätys.

Mutta eipä kai kaavan mukaan kirjoitettujen teknojännärien lukija odotakaan mitään kovin uutta ja outoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti