perjantai 26. elokuuta 2011

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, uudistettu laitos

Ruotsinkielisistä alkuteoksesta Muminpappans bravader, 1950, ja Muminpappans memoarer, 1968, suomentaneet Laila Järvinen ja Päivi Kivelä, WSOY, 2010

Riitta Niemistö


Muumipapan urotyöt saivat 60-luvun lopulla uuden esinäytöksen ja menettivät kaurapuuron surumielisen tuoksun. Muumipappa kyseli Hemulin löytölastenkodissa "miksi?", eikä sieltä karattuaan enää rakentanut hetkessä taloa. Siirtokunnan perustamisen yhteydessä hän koki Kriisin. Perhe kommentoi papan kertojanlahjoja ystävällisesti, mutta suorasukaisesti.

Kokonaisuudessan Muumipapan urotöiden uusi laitos on yhtenäisempi, uskottavampi ja hauskempi. Viisivuotiaskin kuunteli sitä kiinnostuneesti, toisin kuin vanhaa laitosta vajaata vuotta aikaisemmin. Tiedä sitten, onko syy lapsen vai tarinan kehittymisessä. Fredriksonista poika ainakin löysi sielunkumppanin: molempien mielestä hammasrattaat ovat karusellin juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti