sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja

Kuvitus: Virpi Penna, WSOY 2012

Riitta Niemistö


Kiukkuinen noita loihtii oravan liikennemerkiksi ja karhun jääkaapiksi. Ihan vain siksi, kun noidan hattu on hukassa. Liikennevalo päättää näyttää muitakin värejä kuin punaista, keltaista ja vihreää. Tiekarhu ei ole karhunpojan äiti. Ei liioin verokarhu. Klassiset tarinanaiheet kohtaavat modernin maailman. Virkistävää!

Hyvän mielen iltasaduista tulee hyvä mieli. Neljä- ja seitsemänvuotiaat jaksoivat molemmat niitä kuunnella. Eikä vähiten siksi, että kirjassa on myös hyvän mielen kuvitus. Kaunis värikuvitus, mutta kuitenkin realistinen. Kiusankappale näyttää juuri siltä, mikä hän aluksi onkin. Äidit näyttävät äideiltä.

Niin kuin hyvissä saduissa tulee olla, näistäkin saduista löytyy sekä opetus että aikuisia kutkuttava taso. Suttakin pelotti paljon vähemmän, kun se sai jakaa pelkonsa muiden kanssa. Opetukset ovat tuttuja, mutta samalla hyvin yllättäviä. Jos ei saa puolta valtakuntaa, saa ainakin tontin hyvältä paikalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti