torstai 24. lokakuuta 2013

Jussi Katajala: Leonardon rasia ja muita historiallisia kertomuksia

Osuuskumma 2013 260 s.

leonardonrasia.blogspot.fi

Hannu Väisänen


Esipuhe ja kaksitoista novellia historiallista fantasiaa. Novellien enemmistö eli kymmenen on ilmestynyt aiemmin jossain muualla, mutta osa julkaisuista on niin pienilevikkisiä, että en ollut niistä kuullutkaan.

Novelleilla ei ole yhtenäistä teemaa, mutta ne on laitettu aikajärjestykseen. Ensimmäinen, Taivaalta pudonnut, kertoo uudelleen muinaisen myytin, ja viimeinen, Asturias (Leyenda), tapahtuu osin nykyajassa ja osin keskiajan Espanjassa.

Taivaalta pudonnut on yhden vitsin novelli, jonka yllätys on viimeisessä sanassa. Sama jippo on ollut monessa muussakin monen eri tekijän novellissa, mutta se vain osoittaa, että kaikki tarinat on kirjoitettu jo vaikka kuinka monta kertaa.

Vitsi on myös Leonardo da Vincin keksintö novellissa Leonardon rasia.

Noitanaisen älä anna elää tapahtuu Ruotsissa 1660-luvulla noitavainojen aikaan ja jäi mieleen siksi, että samat noitavainot mainitaan Marko Nenosen noitakirjoissa.

Monta kertaa on kirjoitettu viikatemiehen huijaamisestakin. Katajalan muunnelma teemasta on nimeltään Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema.

Novellia Lemminkäisen kuolema kehuin jo silloin, kun se julkaistiin kokoelmassa Tuhansien zombien maa.

Äänetön saari (aiemmin julkaisematon) on lovecraftilainen kertomus Tyyneltämereltä toisen maailmansodan aikana.

Nereidien laulu (aiemmin julkaisematon), Katarsis ja Fineuksen valinta perustuvat antiikin Kreikan myytteihin.

Koston musta laiva vie meidät viikinkien aikaan. Novellin rakenne on tuttu: kehyskertomus, jonka sisällä on varsinainen tarina.

Novellissa Kultanaamioinen jumala viikingit menevät ryöstämään bjarmien (https://fi.wikipedia.org/wiki/Bjarmia) aarretta. Tarinan alkuperäinen versio on norjalainen saaga, ja saman aarteen rosvoamisesta olen lukenut joskus muinoin jostain poikakirjasta, jonka nimeä en juuri nyt saa mieleeni.

Vaikka novelleille oli helppo löytää esikuvia, siitä ei kannata huolestua. Jos tarinoita ei voisi kertoa uudelleen, meiltä olisi loppunut lukeminen - todennäköisesti viimeistään antiikin Kreikassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti