torstai 24. huhtikuuta 2014

Hugh Howey: Siilo

Suom. Einari Aaltonen, Like 2013, 735 s.

http://www.hughhowey.com/

Hannu Väisänen


Ihmiset asuvat maanalaisessa Siilossa. Maan pinnalle ei ole menemistä, koska sieltä on kaikki tuhoutunut ja ilma on muuttunut myrkylliseksi.

Idea on hyvä, mutta toteutus huono. Vaikka kirja tapahtuu pari sataa vuotta romahduksen jälkeen, Siilo on kuin amerikkalainen pikkukaupunki seriffeineen kaikkineen ja tekniikka tietokoneita myöten on kuin suoraan 2010-luvulta Miten nykyisen kaltaisen yhteiskunnan ylläpitäminen on mahdollista pienessä siilossa, vaikka asukkaita on "tuhansia"? Heistä tapaamme kymmenkunta. Dystopian kaavan mukaan kaikki eivät ole tyytyväisiä asioiden tilaan.

Ihmissuhteet ovat suoraan saippuaoopperasta ja tapahtumat muistuttavat kovasti tosi-tv:tä, jossa ihmiset pannaan erikoisiin tilanteisiin toimimaan käsikirjoituksen mukaan, kuten esimerkiksi marssimaan ylös ja alas portaita. Nimittäin Siilossa on noin 150 kerrosta, mutta ei ainoatakaan hissiä.

Kirjan lopussa on selvä koukku jatko-osaan. Enpä taida vaivautua lukemaan sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti