Babylon 5:n kolmas kausi - Kaikki tämä ja kuminen zarg kaupan päälle

Osa 3 Babylon 5:n eri kausia käsittelevästä juttusarjasta. Edelliset osat löytyvät täältä.
 

Marko Ikäheimo

 

Babylon 5:n toista kautta käsittelevässä kirjoituksessani taisin todeta, että tässä olisi nyt sitä kovinta kamaa, mitä sarja pystyy konsanaan tarjoamaan. Mitäs sitten tästä kaudesta voisi sanoa? Nyt ainakin viimein päästiin varjosodassa täyteen vauhtiin. Itse asiassa, nyt kun koko sarja on taas kerran tullut katsottua kokonaisuudessaan, hämmästyin miten hyvin kaikki pysyy kasassa.

Ihan alussa Maan lähettämä virkamies yrittää selvitellä, mitä Keffer oikeastaan hyperavaruudessa näki. Tämä henkilö vaikuttaisi olevan ihan rehellisellä asialla. Hänet lähettäneet tahot ovatkin sitten eri asia. Sheridankin pääsee Valkotähden puikkoihin ja joutuu välittömästi nokikkain varjoaluksen kanssa. Tässä tilanteessa Delenn on valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta Sheridan alkaa suunnittelemaan mahdollisimman luupäistä selviytymissuunnitelmaa.

Kakkosjakson (Convictions) juoni on sinällään aika poisheitettävä, mutta onneksi mukaan mahtuu hyvä London ja G´Karin välienselvittely. Jakson alussa saamme kuitenkin nauttia siitä, kun Zack on taas vaihteeksi ääliö(TM). Drazien hassujen pyhiinvaeltajien jekuttaminen saattaa äkkiseltään vaikuttaa tosi hilpeältä idealta. Mutta entäpäs jos näyttelijät olisivat vaikkapa tummaihoisia ihmisiä? Olisiko kohtaus silloin yhtä hupaisa? Räjähdyksen jäljiltä hissiin jääneiden London ja G´Karin kinastelu kuittaa kuitenkin tällaiset kämmähdykset enemmän kuin hyvin.

G´Kar ja Londo pelastavat myös seuraavan jakson (A Day in the Strife). G´Kar ottaa yhteen narnien nukkehallinnon lähettämän uuden suurlähettilään kanssa ja Londo osoittaa taas kerran hämmästyttävää säädyllisyyttä yrittäessään suojella Viriä järjestämällä tämän suurlähettilääksi minbarilaan.

Valitettavasti vanha kunnon taistelupari ei ole mukana jaksossa Passing Through Gethsemane. JMS:llä on taas Sanoma, jota hän julistaa Hyvin Kovalla Äänellä. En kyllä saa millään päähäni, mikä se sanoma saattaisi olla. Eipä pahemmin kiinnostakaan.

Nimittäin seuraavaksi on vuorossa pari varsin kovan luokan jaksoa. Jaksossa Voices of Authority nähdään Draal uudestaan ja täysissä voimissa. Harmi, että John Schuck ei ollut käytettävissä enää myöhemmin sarjassa, sen verran energinen ilmestys hänen Draalinsa on.

Nyt Londoa sattuu leukaan

Dust to Dust on niitä jaksoja, joista olin jo unohtanut, miten kova se itse asiassa onkaan. Tässä jaksossa nähdään G'Karin valaistumisen hetki, jonka jälkeen mikään ei ole enää entisellään. Mukaan mahtuu myös yksi sarjan tehokkaimmista profetioista. Mielenkiintoisesti lause kuolevista kansoista voisi viitata myös Varjoihin ja Vorloneihin, sillä Koshan siellä selkeästi tämän profetian takana on. Ja Bester on tietysti aina hypercool.

Jaksosta Exogenesis minulla ei ole juuri muuta muistikuvaa, kuin että kaksi englantilaista näyttelijää osaavatkin kuulostaa feikkibriteiltä. Ja on siellä joku symbioottijuonikin mukana.

Kolme seuraavaa jaksoa (Messages from Earth, Point of No Return ja Severed Dreams) ovat sulautuneet päässäni yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisessä jaksossa pistetään tulevan konfliktin palikoita paikoilleen ja vähän tapellaan varjoaluksenkin kanssa. Nyt taidetaan myös ensimmäisen kerran mainita varjojen hurmaava tapa käyttää eläviä olentoja alustensa keskusyksiköinä. Seuraavassa jaksossa panokset nousevat entisestään. Nightwatch hoidellaan pois kuvioista ja Zackin osaa vihdoin ja viimein valita puolensa, kun vähän potkitaan. Jakson varsinainen kohokohta on kuitenkin Majell Barrett centaurien entisen keisarin leskenä. Profetia Virin tulevasta kohtalosta onnistui aikoinaaan yllättämään oikein kunnolla.

Severed Dreams tietysti kuuluu olla juuri nykyisellä paikallaan, mutta jostakin syystä minulla ei pahemmin ole mielipiteitä siitä. Se nyt vain on olemassa. Toisissaan kiinni nököttäviä aluksia murjomassa toisisaan on vähän ikävä katsella, hieman väljempi tapahtumakenttä olisi ollut paikallaan. Delenn potkimassa harmaata neuvostoa kollektiivisesti pehvalle on kieltämättä yksi sarjan huippuhetkistä.

Kolmen ryminäjakson jälkeen keräillään sitten palasia. Ceremonies of Light and Dark kärsii pahasti Rumista ja Ilkeännäköisistä pahiksista(TM). Londo sentään hoitelee bisneksiä tuttuun tyyliinsä ja Lennier-parka aloittaa luisumisensa kaltevalla pinnalla, joka lopulta johtaa viidennen kauden katastrofiin. Seuraavassa jaksossa nähdään vähän vähemmän konnan näköinen pahis, Lyndisty.

Yhden JMS:n kikkailujakson (A Late Delivery From Avalon) jälkeen päästään taas täyteen vauhtiin. Ship of Tears antaa viimein toivoa, että Varjoja vastaan pystytään taistelemaankin. Johdoista kyhätty telepaattikehto on kyllä aika tyhmän näköinen. Interludes and Examinations tarjosi aika täräyttävän Kosh-osuuden, jota en osannut kyllä etukäteen odottaa. Kaiken päälle Franklinillekin tulee kuppi täyteen, ja hän lähtee kävelemään.

Ja sitten on War Without End, herttimaakeri! Kaikeksi onneksi JMS:n uhkapeli ensimmäisen kauden Babylon Squaredin kanssa toimi sitä yhtä Delennin asukämmäystä lukuun ottamassa. Mutta kyllähän sitä aikavirrassa aina pientä heiluntaa on. Sinclairin tarina saa tyydyttävän päätöksen ja muutama välähdys tulevastakin nähdään, tosin jostakin syystä Sheridan ei koskaan mainitse niitä myöhemmin sarjassa. Ja kaiken päälle Zathraskin nähdään uudestaan.

Universumin hirvein peto

Walkabout ja And the Rock Cried Out, No Hiding Place menevät minulla vähän sekaisin, vaikka jälkimmäisessä Londo hoiteleekin Refan aika mallikkaasti. Huomattavasti merkittävämpi on niiden välissä oleva Grey 17 is Missing. Osittain tämä tietysti johtuu ihan hirveän karmean kamalasta zarg-kumihirviöstä sekä höperöstä putkenpätkästä, höyryletkusta ja kourallisesta antiikkisia luoteja väsätystä konepistoolista. Mutta kuten jaksossa TKO, tässäkin puoli jaksoa on ihan kuranttia tavaraa. Marcus ei ole edes kovin ärsyttävä puolustaessaan Delenniä. Nämä tapahtumat ovat myös hyvin tärkeitä Neroonin juonikaaren kannalta.

Shadow Dancing -jakson merkittävin anti minulle on Franklinin valaistumisen hetki. Että minä nautin joka kerta, kun suurimman hädän keskellä lätkimään lähtenyt Franklin loppujen lopuksi tapaa itsensä. Hän kuuleekin melko yksiselitteisesti kerrottuna, että nyt on aika lopettaa nyyhkiminen ja ottaa vastuu omista tekemisistä. Franklinin "Alive. Everything else is negotiable." -repliikki on aika hyvä muistaa omassakin elämässä.

Z'ha'dum kärsii hieman siitä, että JMS:n alkuperäisissä suunnitelmissa Catherine Sakai olisi löytänyt vahingossa varjojen kotiplaneetan ja hänestä olisi tullut heidän sätkynukkensa. No, tämä on nyt tietysti turhaa spekulaatiota, koska Sinclair ei useammastakaan syystä voinut jatkaa sarjassa. Mutta olisi se kyllä ollut aika tiukka veto.

Kylläpä tässä olikin aika paljon sanottavaa kolmannesta kaudesta. Muutamasta kömmähdyksestä huolimatta kausi on ylivoimaisesti yhtenäisin tähän asti nähdyistä. Vaikka kakkoskaudelta löytyy muutama sarjan parhaista jaksoista, kautena tässä taitaa olla sarjan huippukohta.