torstai 17. marraskuuta 2016

Juri Nummelin (toim.): Kirotun kirjan vartija

Jalava 2016 496 s.

Hannu Väisänen


Seitsemäntoista suomalaista Cthulhu-tarinaa, joista neljä on julkaistu aiemmin. Novellien juonta on turha selostaa, sillä ne ovat tuttuja Cthulhu-tarinoita lukeneille. Täytyy siis yrittää sanoa novelleista jotain muuta.

Johanna Sinisalo: Me vakuutamme sinut. Vuonna 1993 ilmestynyt novelli on vakuuttava edelleen, mutta vanhentunut. Asioita ei enää etsitä tietosanakirjoista vaan netistä, puhelinkopin löytäminen ei voi olla juonenkäänne, ja tietoa siirretään tietokoneesta toiseen muuten kuin levykkeillä. Kaikki ei sentään ole muuttunut, sillä kertojaminä sanoo: "Ajathan on tosi sekavat. Eurooppa yhdentyy ja valtiot hajoaa, ja talous on päin persettä ja työttömyysluvut kaameet ja sosiaaliturvaa leikataan eikä Suomi ole enää mikään Pohjolan lintukoto."

Sen sijaan Boris Hurtan Kolmen jumalan kumartaja (Portti 1/1990) ei ole vanhentunut, koska se tapahtuu 1600-luvulla eli siinä ei ole mitään, mikä viittaa kirjoittamisaikaansa. Samalla tavalla vanhentumisen välttää Emilia Karjulan Kokemäenjoen paholaissammet (Portti 3/2014), joka tapahtuu 1850-luvun Porissa.

Vanhentuneelta ei tunnu S. Albert Kivisenkään novelli Cthulhun suojatti (1990), vaikka se tapahtuu 1970-luvulla.

Lieneekö nostalgiaa, mutta nämä vanhat tekstit tuntuivat kokoelman parhailta.

Tätä kokoelmaa varten kirjoitetuista teksteistä jäivät mieleen:
Anne Leinosen Riimiluhdan vainajat,
Markus Harjun Ahdin temppeli,
Shimo Suntila: Kirotun kirjan vartija ja
Vesa Sisätön huumorinovelli Kun taata Tsathogguan ampui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti