Yritin aikoinaan lukea tätä kirjaa e-kirjaversiona muistaakseni joltakin Symbian-puhelimelta, joten siitä täytyy olla jo jonkin aikaa. En muista muuta, kuin että lukeminen jäi syystä tai toisesta kesken. Ehkä minulla ei vain riittänyt kärsivällisyys. Myöhemmin olen kuitenkin pitänyt kovasti esimerkiksi Gaimanin The Graveyard Bookista, joten pitihän tämäkin kirja lopulta hankkia, jälleen kerran.
Kuten äänikirjaversion arvostelussa arvelin, pitihän se kirjaversiokin näistä zombiemuistelmista ostaa. Vaikka äänikirjassa oli melkoisen kova lukijavalikoima, minulla oli aavistus, että tekstiversiollakin voisi olla omat hyvät puolensa tarjottavana. Teksti on omalla tavallaan ääniversiota tehokkaampi. Vaikka lukijoiden roolisuoritukset ovatkin loistavia, luettu teksti menee kuitenkin suoraan keskushermostoon. Kaikki tapahtumat ovat oman pään sisällä. Tällä tavalla koettuna kirjasta löytyy aika rajuja juttuja. 
Zombiet eivät ole koskaan olleet suosikkejani. Tunnustan olevani niin tosikko, että en pääse ylitse niiden perimmäisestä typeryydestä. Itse asiassa suurin ongelma tulee vastaan, kun tarina yrittää epätoivoisesti ympätä rationaalista selitystä raahustavien epäkuolleiden olemassaololle. Siinä vaiheessa minulta loppuu mielenkiinto kesken. Esimerkiksi lepakoiksi muuttuvat vampyyrit eivät häiritse minua laisinkaan: ne ovat taikuutta ja sillä selvä.
Tietokirja syövästä, tässäpä vasta mieltä ylentävä aihe, tai niin voisi ainakin luulla. Harvaan aiheeseen ihmiskunta on ladannut niin paljon ennakkokäsityksiä ja mielikuvia kuin tähän vitsaukseen. Itsekin käytin aivan vaistomaisesti juuri "vitsaus"-ilmaisua. Mutta ehkäpä syövän eri muodot eivät olekaan ihmisten päälle langetetettu rangaistus?
Sotiminen on aika karua puuhaa. Erästäkin Monty Pythonin sketsiä mukaellen siinä voi tulla ihan oikeasti pipiä. Ja vaikka varsinaisesti henki ei menisikään, taistelukentällä tulee monenlaista muutakin pikku ongelmaa vastaan. Mary Roach ei ole ennenkään hankalia aiheita säikähtänyt