perjantai 28. tammikuuta 2011

Astrid Lindgren: Maailman paras Katto-Kassinen

Yhteisnide

Pikkuveli ja Katto-Kassinen, 1955, ruotsinkielisestä alkuteoksesta Lillebror och Karlsson på taket, 1955, suomentanut Laila Järvinen
Katto-Kassinen lentää jälleen, 1975, ruotsinkielisestä alkuteoksesta Karlsson på taket flyger igen, 1962, suomentanut Kristiina Rikman
Katto-Kassinen kujeilee, 1979, ruotsinkielisestä alkuteoksesta Karlssoon på taket smyger igen, 1968, suomentanut Kristiina Rikman


Riitta Niemistö


Olen juuri oppinut, että kotilohikäärmeisiin tehoaa parhaiten tärsyttäminen, huijaaminen ja kujeilu. Katto-Kassinen oli näet minullekin uusi tuttavuus, kun sen pojalle ääneen luin. Äitini ei siitä pitänyt, joten se jäi minultakin lapsena lukematta.

Ensimmäinen Katto-Kassinen ei oikein toimi. Pikkuveli on mahdollisimman tavallisen perheen tavallinen poika, joka haaveilee koirasta. Muu perhe arvelee hänen yksinäisyyteensä ja koiranikäväänsä kehittäneen mielikuvituskaverin. Kotona on syntynyt milloin mitäkin sotkua ja pikkuveli syyttää Kassista. Vasta tarinan loppupuolella päästään vauhtiin ja käy ilmi, että Kassisessa on muutakin, mitä päälle näkyy.

Kahdessa muussa kirjassa Astrid Lindgren rikkoo ensimmäisen kirjan asetelman. Äiti, isä ja sisarukset lähetetään pois ja tilalle tuodaan toisessa kirjassa Neiti Lohi, jota Kassinen alkaa oitis kutsua Kotilohikäärmeeksi. Kun Kotilohikäärme alkaa kesyyntyä, niin kolmannessa kirjassa vielä hankala sukulainen, Julius-setä tulee tarinaan mukaan ja saa myös myöhemmin Kassiselta lisänimen: Satu-Julle. Tarina alkaa toimia, kun ei enää olla niin mahdottoman tavallisia.

Meiltä jäi ensimmäinen kirja aluksi kesken, mutta toinen ja kolmas luettiinkin sitten sen kummempia taukoja pitämättä. Poika tuntui välillä eläytyvän vahvasti, hihkui innosta ja nauroi välillä ääneen. Minä yritin olla selaamatta kirjaa eteenpäin, mutta erehdyin näkemään kirjan loppupuolelta varsin paljastavan kuvan.

Kaiken kaikkiaan Katto-Kassinen on juuri sellainen ärsyttävä pomottava kaveri, jollainen monella kiltillä lapsella on ja josta ei vain voi olla pitämättä. Väärinymmärretyksi häntä työkaverini sanoi. Pohjimmiltaan hän on hyväsydäminen ja Pikkuveljen puolella, vaikka viekin tämän karkit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti