sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Antti Tuomainen: Parantaja

Helsinki-kirjat 2011, 223 s.

Hannu Väisänen


Ollaan ilmastonmuutoksen ja merenpinnan nousun vaivaamassa Helsingissä. Parantaja on sarjamurhaaja, joka surmaa yritysjohtajia, joita pitää syyllisinä luonnon tuhoutumiseen.

Tapani Lehtisen toimittajavaimo Johanna on kadonnut vuorokausi sitten. Ketään ei kiinnosta, vaikka Johanna on ollut kirjoittamassa artikkelia Parantajasta ja Tapani epäilee, että Johanna on kadonnut siksi, että on tutkimuksissaan päässyt liian lähelle Parantajaa.

Tapani alkaa tutkia Johannan katoamista itse. Hän on runoilija, jonka kolmea runokirjaa on myyty parisataa kappaletta kutakin, ja siinä on mukana ostot kirjastoihin. Kirjallisena ihmisenä hän ottaa puheisiinsa mallia lukemistaan kovaksikeitetyistä dekkareista, mistä ei hyvä seuraa, kun hän erehtyy aukomaan päätään tyypille, joka on oikeasti kova jätkä. (Ihan hauska kohtaus. :-)

Tällaisia lähitulevaisuuteen sijoitettuja dystopioita on kirjoitettu viime aikoina paljon, eikä Parantaja poikkea niistä hyvään tai huonoon suuntaan.

Ennen Parantajaa Antti Tuomainen on kirjoittanut kaksi rikosromaania.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti