keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Mikä ihme DC-sarjakuvien elokuvasovituksia oikein vaivaa?

Marko Ikäheimo



Katselin Marvelin Gardians of the Galaxy -elokuvan traileria, ja silmiin pisti heti, miten hauskalta se näytti. Heti alussa sankari yrittää esittää pahamaineista lainsuojatonta, eikä kukaan häntä uhkaavista asemieheistä ole koskaan kuullutkaan kyseisestä hemmosta. Ja sitten ilmoille kajahtaa Spirit in the Skyn alkuriffi. Selvä, minut on juuri myyty.


Yleisestikin ottaen Marvelin sarjakuvien elokuvaversioissa huumorilla on ollut oma paikkansa. Ehkä X-men -elokuvat ovat olleet hieman ryppyotsaisempia, mutta ne eivät oikeastaan olekaan olleet aitoja Marvel-elokuvia, vaan ostetulla lisenssillä värkkättyjä tuotteita.

DC:n sarjakuvien elokuvasovituksia ei kyllä turhasta huumorista ole viime aikoina päässyt syyttämään. Chris Nolanin Batman-trilogia oli oikein hyvä versio aiheesta, mutta mitenkään turhan valoisa se ei ollut. Osittain syylliseksi tähän voisi nimetä Frank Millerin uraauurtavan The Dark Knight Returns- sarjakuvan 80-luvulta, joka aloitti toinen toistaan synkeämpiä versioiden vyöryn. Onneksi sentään Batmanin animaatiosarja toi vähän piristystä yleiseen synkkyyteen. Nykyään on taas alkanut ilmestyä hieman pirteämpiä versiointeja, kuten klassiseen TV-sarjaan pohjautuvat Batman 66 -sarjakuvat. Olen kuullut myös hyviä asiota sarjakuvien puolella pyörineestä Zero Year -tarinakokonaisuudesta.

Entäs sitten Kryptonin oma partiopoika, Teräsmies? Kovin paljon ei ole hurraamista tälläkään osastolla. Bryan Singer päätti tehdä Superman Returns -elokuvasta fanikirjeen 80-luvun Teräsmies-elokuville. Lopputuloksessa tiivistetyn tylsyyden osuudet vuorottelivat täydellisen käsittämättömyyden kanssa. Kohtuullisen hämmentävä oli myös Singerin yritys myydä Teräsmies avaruusjeesuksena. Ettekö muka usko?

avaruusjeesus
Nyt kun väärinymmärretyistä Teräsmiesversioista oli puhe, niin entäs sitten Zack Snyderin Man of Steel? Tietysti on vähän epärealistista edes odottaa Snyderiltä hyvää elokuvaa, mutta kyllä joku roti pitäisi olla selkäsaunassakin. Elokuvan hyvät osuudet taisivat olla aika tavalla suoraan näpistettyjä Mark Waidin 2004 julkaistusta Birthright -juonikokonaisuudesta. Loppu koostui tislatusta järjettömyydestä. Teräsmiehen ehkä olisi kannattanut valita taistelukenttänsä muiden kryptonilaisten superolentojen kanssa hieman paremmin kuin ihan tasan tarkaan keskeltä Metropoliksen miljoonakaupunkia. Teräsmiehen hahmon koko idea on, että hän kaiken ihmiskunnan myötäsyntyisen hyvyyden ja potentiaalin tiivistymä, eikä hän tapa pahintakaan vihamiestään. Ei koskaan, piste. Elokuvan loppuratkaisu tekikin siitä tuotoksen, jossa joku kovasti Teristä muistutta superolento oli pääosissa. Teräsmies se ei kuitenkaan missään nimessä ollut.

Entäpäs sitten Lepiksen ja Teriksen seuraava elokuva: Batman v Superman? Ja kyllä, se nimi todellakin kirjoitetaan tällä kummallisella "v"-tyylillä. En ole kovin valmis ripustamaan tämänkään leffan suhteen lippuani kovin korkealle. Ensinnäkin tälläkin kertaa elokuvan ohjaa Zack Snyder. Lisäksi tähän mennessä tippuneet ennakkokuvat näyttävät melko tutuilta. Frank Millerin Batman Returnshan se siellä taustalla lymyillee! Haluaako kukaan lyödä vetoa siitä, uusioidaanko tälläkin kertaa se iänikuinen tappelukohtaus katulampun alla?

Ehkä käyn sittenkin vielä kerran katsomassa Guardians of the Galaxy -trailerin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti