Marko Ikäheimo
Maailmassa on kaikki mennyt taas kerran täysin keturalleen. Talous on romahtanut täysin maailmanlaajuisen energiakriisin takia. Amerikka on täyttynyt työttömien ja toivottomien slummeista. Suunnilleen ainoa pakopaikka on Oasis, nettiin rakennettu virtuaalinen ympäristö, johon liitytään virtuaalilasien ja tuntoaistimuksia välittävien hansikkaiden avulla. Oasiksessa voi tehdä mitä vain koulunkäynnistä kaupankäyntiin.Oasiksen perustaja ja suurin omistaja James Halliday jätti testamentissaan koko omaisuutensa sille onnelliselle, joka saa suoritettua hänen Oasikseen jättämänsä tehtävät. Tehtävien sisältö keskittyy 80-luvun nörttikulttuuriin, joka oli Hallidayn pakkomielle. Oasista hallitseva hallitsee kirjaimellisesti koko maailmaa, joten Hallidayn pääsiäismunajahtiin riittää osallistujia, joista osa on varsin paljon muita häikäilemättömämpiä.
Kirjan päähenkilö Wade Watts on yksi näistä Hallidayn aarretta jahtaavista nörttineroista. Hän on pienestä pitäen uppoutunut täydellisesti 80-luvun populaarikulttuuriin elokuvista kolikkopelehin. Tämä syventyminen on tasolla, jossa jonkun kolikkopelin jonkun erityisen toimituserän sisältämä bugi saattaa olla merkittävä tieto.
Vaikka kirja sijoittuu useamman vuosikymmenen tulevaisuuteen, siitä kuitenkin tulee retrofuturistinen olo. Tällaisen me 80-luvulla kuvittelimme maailmanverkon olevan osapuilleen juuri nyt. Toisaalta yleisvaikutelmasta tulee hieman kaksijakoinen suuren osan tapahtumista keskittyessä 80-luvulle sijoittuvien arvoitusten ratkaisemiseen. Ei ehkä pitäisi juurikaan yllättyä siitä, miten suuren osan näistä viittauksista tunnistin suoralta kädeltä.
Ready Player One tuntuu nuortenkirjalta. Tämä ei tietenkään ole missään mielessä moite. Hieman kyllä mietityttää, miten nuorempi sukupolvi ottaa tämän omakseen. Oman aivan erityisen lisänsä kokonaisuuteen tuo Wil Wheaton, jonka lukijasuoritus on kerrassaan mainio. Wheaton on oikeasti syvällä nörttikulttuurissa, mikä myös kuuluu lopputuloksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti