The Long War, Doubleday 2013, 426 s.
The Long Mars, Doubleday 2014, 360 s.
Hannu Väisänen
Step Day muutti kaiken. Silloin joku latasi nettiin piirustukset laitteesta (stepper), jolla voi siirtyä maapallolta toiselle. Se oli kuin lasten lelu, ja ensimmäiset laitteen tekijät ja käyttäjät olivatkin lapsia. He kokosivat laitteen, painoivat nappia ja siirtyvät – jonnekin. Kolmetoistavuotias Joshua Valienté oli yksi niistä lapsista, jotka osasivat takaisin kotimaapallolle. Varsinaisesti tarina alkaa viisitoista vuotta myöhemmin.Joshuan lisäksi kirjojen päähahmoina ovat laitteen keksijän tytär Sally sekä ensimmäinen ihmiseksi tunnustettu tekoäly Lobsang, joka väittää olevansa tiibetiläisen moottoripyöränkorjaajan inkarnaatio.
Romaani perustuu kvanttifysiikan monimaailmatulkintaan: maailmankaikkeuksia ja siis myös maapalloja on ääretön määrä ja kaikki mahdollisuudet ovat olemassa yhtaikaa.
Tai ei aivan. Muilla maapalloilla ei ole ihmisiä. Niissä on kyllä ihmisen kaltaisia olentoja, jotka ovat joskus siirtyneet meidän maailmaamme, ja ovat näin synnyttäneet kertomukset peikoista ja keijuista ja muista sellaisista. Samantapainen idea on Jeff Longin kirjoissa Helvetin piiri ja Helvetin sydän (http://kalaksikukko.blogspot.com/2011/08/jeff-long-helvetin-sydan.html).
Sarjan idea monista maapalloista on hyvä, mutta kirjojen tapahtumat ovat, sanoisinko ennalta tuttuja.Oman maailmamme ihmiset alkavat siirtyä toisille maapalloille, tyhjiin Pohjois-Amerikkoihin (kirja lienee tarkoitettu Yhdysvaltain markkinoille). Siirtyminen muistuttaa oman maapallomme Pohjois-Amerikan kolonisaatiota, kuten myös kirjan hahmot huomaavat. Long War puolestaan on kuin brittiläisen imperiumin Pohjois-Amerikan siirtokuntien kapina tai Yhdysvaltain vapaussota riippuen siitä, kummalta suunnalta asiaa katsoo. Long Mars taas tuo mieleen Edgar Rice Burroughsin Marsin.
Siirtyminen aiheuttaa yhteiskunnallisia ongelmia, joista eniten minua huvitti se, että ihmiset kuvittelivat rikastuvansa menemällä kaivamaan kultaa toisille maapalloille. Se aiheutti kullan hinnan romahduksen, kun jalometallia tuli tarjolle ylen määrin. Rahan määrä ei suinkaan ole sama asia kuin varallisuus!
Tämä on avaruusoopperaa, jossa ei tarvitse matkata poimuajolla (tai valoa nopeammin) planeetalta toiselle. Star Trek tulee kyllä mieleen siitä, että kaikki muilla maapalloilla kohdatut ihmisen kaltaiset olennot puhuvat englantia.Usein huomasin miettiväni, että onkohan tämä kohta nyt Pratchettin vai Baxterin kirjoittama?
P.S. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa on suomennettu nimillä Pitkä Maa ja Pitkä sota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti