torstai 19. toukokuuta 2016

Angry Birds -elokuva

Marko Ikäheimo



Olipa kerran lentokyvyttömien lintujen saari, jossa kaikki olivat hyvin onnellisia. Paitsi muutama sopeutumaton, mutta niistä nyt ei paljon tarvitse välittää. Sitten sinne tuli vihreitä porsaita ja ne varastivat kaikki lintujen munat ja sitten linnut olivat kovin vihaisia.

Eipä toisiaan ollut kovin monimutkainen juoni, mutta enpä juuri sen ihmeellisempää odottanutkaan. Odotuksiin nähden Angry Birds toimitti sitä mitä pitikin, eli melko näyttävää animaatiota ja ajoittain kohtuullisen hurttia huumoriakin.

Leffassa on viittauksia muutamaan klassiseen nettimeemiin, joiden nimiä en halua edes tässä yhteydessä mainita. Joku viaton sielu saattaisi vielä googlettaa niitä, ja siitä minä en halua ottaa vastuuta. Minulla on hieman kaksijakoinen suhtautuminen näihin pikkutuhmuuksiin ja kaksimielisyyksiin. Hyvä koko perheen elokuva ei oikeastaan tarvitse sellaisia pitääkseen aikuisia kiinnostuneina. Hakematta tulee esimerkkinä mieleen Lego-elokuva.

Toinen harmittava ja huvittava piirre Angry Birds -elokuvassa on joidenkin kriitikkojen hinku nähdä elokuvassa piilorasistisia elementtejä. Ulkopuolelta tulevat toisenlaiset ovatkin pahoja, jotka haluavat varastaa hyvien sankarien tulevaisuuden. Imagen kirjoittaja onnistui jopa vetämään mukaan Soldiers of Odin -rempankin kirjoituksessaan (http://blogit.image.fi/katsoja/angry-birds-on-elokuva-jota-soldiers-of-odinin-jasenet-voivat-nayttaa-jalkipolvilleen/). Salarasismin suhteen pitää tietysti olla valppaana ja varuillaan, mutta eiköhän tässä karannut nyt vähän mopo lapasesta? Possujen ja lintujen keskinäinen vihanpito on kuitenkin kestänyt jo aika pitkään.

Angry Birds -elokuva ei ole mikään klassikko. Toisaalta, kun perheen 7- ja 10-vuotiaat eivät antaneet vaihtoehtoja, katsoin tämänkin ihan suosiolla ja sain jopa parissa kohtaa makeat naurutkin. Erityisbonusta sopivasta pituudesta: puolisentoista tuntia oli juuri sopivasti tälle elokuvalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti