tiistai 1. toukokuuta 2018

Thor - Ragnarok (2017)

Marko Ikäheimo



Omien elokuviensa sivussa Thor törmäili Avengers-leffoissa, minkä jälkeen hän lähti etsimään

Hieman ryppyotsaisten alkuosien jälkeen nyt otetaankin oppia Guardian of the Galaxy -leffoista. Vakavimmissakin kohtauksissa tapahtuu takuuvarmasti jotakin järjetöntä ja odottamatonta. Marvelin elokuvien suosio alkaa olla sellaisella tasolla, että ne voivat olla jo vähän nenäkkäitäkin. Ja tätä osastoa ohjaaja Taika Waititi on enemmän kuin valmis tarjoilemaan.

Waititi alkaa olla jo suhteellisen tunnettu kahjo. Sitävastoin Chris Hemsworth yllättää koomikonkyvyillään, eivätkä ne ilmene edes tahattomasti. Useimmissa kohtauksissa jopa taas kerran loistava Tom Hiddlestonin Loki joutuu esittämään vakavan aisaparin roolia. Hemsworth ja Hiddlestone ovat molemmat jo hitsautuneet niin rooleihinsa, että heidän voisi jo kuvitella olevan oikeastikin veljeksiä.

Erityinen kunniamaininta täytyy antaa vielä Jeff Goldblumin Grandmasterille. Goldblum on urallaan erikoistunut pikkuisen vinksahtaneisiin hahmoihin, mutta Grandmaster on todella hauska. En äkkiseltään muista aikoihin nähneeni Goldblumilta näin virkeää roolisuoritusta. Cate Banchett vetää myös antaumuksella kuoleman jumalatar Helan osuuden. Tästä suorituksesta ei kyllä löydä jälkiä Galadrielista edes Heimdall ihmesilmillään.

Eikä tässä vielä kaikki. Elokuva on pullollaan viittauksia sekä Thor-hahmon toiseen luojaan, Jack Kirbyyn, että Walt Simonsonin äärimmäisen nerokkaaseen Surtur-saagaan. Sydämeni on ylitsevuotavainen!

Lähes kaikista MCU-leffoista olen pitänyt. Thor Ragnarok on kuitenkin jatkuvaa täysosumien tulitusta. Takuuvarman Thor-toiminnan lisäksi se on vielä hauskin komedia pitkään aikaan. Pakkohankinta, mikäli Marvelin Thor on yhtään lähellä sydäntä.

jotakin kosmista (en muista, eikä juuri ole väliksikään). Nyt pistetään joka tapauksessa pienen alkulämmittelyn jälkeen kova vauhdin päälle, eikä siinä paljon syitä ja seurauksia juuri ehdi jäädä mietiskelemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti