Tuomas Saloranta ja Shimo Suntila (toim.): Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista

Kuoriaiskirjat 2014, 208 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen

Stepanin koodeksi (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2014/01/tuomas-saloranta-toim-stepanin-koodeksi.html) on uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio -liikkeen luoma mytologia, josta on nyt tullut toinen osa. Tällä kertaa on tarjolla 14 novellia tai oikeastaan 15, sillä myös esipuhe on oikeastaan novelli. Siinä myös kehotetaan lukijoita kirjoittamaan omia tarinoitaan Stepanin koodeksista niin kuin ensimmäisessäkin kokoelmassa.

Tarinoissa ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta eipä sitä lukija kaipaakaan. Tällaisten tarinoiden, kuten klassisten dekkareiden, viehätys on siinä (mikäli siis tykkää tietynlaisesta kaavafiktiosta), että lukija tietää mitä saa, ja saa, mitä haluaa. Niin, ja onhan mukana itse Boris Hurtta!

Kirjan ulkoasua pitää moittia liian pienestä kirjasinkoosta. Se alkaa olla jo luettavuuden rajan alapuolella.

Tenavat - elokuva (2016)

Marko Ikäheimo

Charles M. Shulzin Tenavien ideaa ei varmaankaan tarvitse kenellekään selittää. Oma suhteeni alkuperäiseen sarjakuvaa alkaa muinaisella 70-luvulta, jolloin rakkain leluni 4-vuotiaana oli puhallettava Ressu-lelu. Muistan vieläkin sen kumisen tuoksun ja nukkapinnan tunnun.

Tietyssä määrin hirvitti aloittaa tämän elokuvan katsominen. Suurin pelko oli, että maailma on nykyaikaistettu täysin tunnistamattomaksi. Tämä pelko ainakin oli aiheeton. Tapahtumat on jätetty täsmälleen sarjakuvien ympäristöön, jossa lapsilla ei ole kännyköitä, eikä edes internettiä näy missään.

Angry Birds -elokuva

Marko Ikäheimo

Olipa kerran lentokyvyttömien lintujen saari, jossa kaikki olivat hyvin onnellisia. Paitsi muutama sopeutumaton, mutta niistä nyt ei paljon tarvitse välittää. Sitten sinne tuli vihreitä porsaita ja ne varastivat kaikki lintujen munat ja sitten linnut olivat kovin vihaisia.

Eipä toisiaan ollut kovin monimutkainen juoni, mutta enpä juuri sen ihmeellisempää odottanutkaan. Odotuksiin nähden Angry Birds toimitti sitä mitä pitikin, eli melko näyttävää animaatiota ja ajoittain kohtuullisen hurttia huumoriakin.

Hittolainen, Kevin Smith on hauska

Marko Ikäheimo

Minulla on jossakin määrin ristiriitaisia mielipiteitä Kevin Smithistä. Dogma oli melko mielenkiintoinen elokuva, vaikkei mitenkään erityisen suurta taide-elämystä tarjonnutkaan. Olihan siinä sentään krapulaisen näköinen Alan Rickman Jumalan äänenä. Smith on onnistunut vääntämään myös muutamia todella kammottavia sarjakuvakäsikirjoituksia, enkä tarkoita sitä hyvässä mielessä.