sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Neil Gaiman: American Gods - The Tenth Anniversary Edition

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 19 h 39 min, useita lukijoita

Marko Ikäheimo



Yritin aikoinaan lukea tätä kirjaa e-kirjaversiona muistaakseni joltakin Symbian-puhelimelta, joten siitä täytyy olla jo jonkin aikaa. En muista muuta, kuin että lukeminen jäi syystä tai toisesta kesken. Ehkä minulla ei vain riittänyt kärsivällisyys. Myöhemmin olen kuitenkin pitänyt kovasti esimerkiksi Gaimanin The Graveyard Bookista, joten pitihän tämäkin kirja lopulta hankkia, jälleen kerran.

torstai 17. marraskuuta 2016

Juri Nummelin (toim.): Kirotun kirjan vartija

Jalava 2016 496 s.

Hannu Väisänen


Seitsemäntoista suomalaista Cthulhu-tarinaa, joista neljä on julkaistu aiemmin. Novellien juonta on turha selostaa, sillä ne ovat tuttuja Cthulhu-tarinoita lukeneille. Täytyy siis yrittää sanoa novelleista jotain muuta.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

World War Z - tekstiversio äänikirjaan verrattuna

Arvosteltu versio: Kindle e-kirja

Marko Ikäheimo



Kuten äänikirjaversion arvostelussa arvelin, pitihän se kirjaversiokin näistä zombiemuistelmista ostaa. Vaikka äänikirjassa oli melkoisen kova lukijavalikoima, minulla oli aavistus, että tekstiversiollakin voisi olla omat hyvät puolensa tarjottavana. Teksti on omalla tavallaan ääniversiota tehokkaampi. Vaikka lukijoiden roolisuoritukset ovatkin loistavia, luettu teksti menee kuitenkin suoraan keskushermostoon. Kaikki tapahtumat ovat oman pään sisällä. Tällä tavalla koettuna kirjasta löytyy aika rajuja juttuja.


maanantai 3. lokakuuta 2016

Max Brooks: World War Z - The Complete Edition

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 12 h 8 min, Lukijat:  Max Brooks, Alan Alda, John Turturro, Rob Reiner, Mark Hamill, Alfred Molina, Simon Pegg, Henry Rollins, Martin Scorsese jne. 

Marko Ikäheimo



Zombiet eivät ole koskaan olleet suosikkejani. Tunnustan olevani niin tosikko, että en pääse ylitse niiden perimmäisestä typeryydestä. Itse asiassa suurin ongelma tulee vastaan, kun tarina yrittää epätoivoisesti ympätä rationaalista selitystä raahustavien epäkuolleiden olemassaololle. Siinä vaiheessa minulta loppuu mielenkiinto kesken. Esimerkiksi lepakoiksi muuttuvat vampyyrit eivät häiritse minua laisinkaan: ne ovat taikuutta ja sillä selvä.

Tästä syystä en jaksanut innostua World War Z -kirjasta, vaikka siitä on jo pidemmän aikaa melko tavalla ääntä pidetty. Kiinnostusta ei ainakaan lisännyt Netflixistä sivusilmällä katsomani samaa nimeä kantava elokuva. Sitten kuuntelin kirjan kirjoittajaa Max Brooksia Nerdist-podcastissa, ja hän kuulosti hyvinkin fiksulta ja sanavalmiilta kaverilta.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Grady Hendrix: Horrorstör

Lector-kustannus 2016 249 s.

orskusa.com

Hannu Väisänen

Orsk-tavaratalossa tapahtuu kummia. Kolme työntekijää viettää yön siellä ottaakseen selvää, mistä on kysymys.

Kirjaa lukee kuin tv-sarjan tai elokuvan käsikirjoitusta (tv-sarja onkin jo tekeillä), ja tekstissä on otettu huomioon myös videopelin tarpeet. Työntekijöiden harhailu eri osastoilla tuo mieleen omat kokemukset siitä, kun yrittää löytää jotain supermarketista, vaikka ne ovat tapahtuneet päivällä, eikä yhtään kummitusta ole tullut vastaan.

Ulkoasultaan kirja on kuin jokin myyntiluettelo, ja siinä mainostetut tuotteet ovat ihanan kamalia.

Horrorstör ei missään tapauksessa ole kauhukirjallisuuden merkkitapaus, mutta sen parissa kului yksi ilta mukavasti.



tiistai 23. elokuuta 2016

Siddhartha Mukherjee: The Emperor of All Maladies - A Biography of Cancer

Marko Ikäheimo



Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 22 h 15 min, lukija Fred Sanders

Tietokirja syövästä, tässäpä vasta mieltä ylentävä aihe, tai niin voisi ainakin luulla. Harvaan aiheeseen ihmiskunta on ladannut niin paljon ennakkokäsityksiä ja mielikuvia kuin tähän vitsaukseen. Itsekin käytin aivan vaistomaisesti juuri "vitsaus"-ilmaisua. Mutta ehkäpä syövän eri muodot eivät olekaan ihmisten päälle langetetettu rangaistus?


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Mary Roach: Grunt - The Curious Science of Humans at War

Marko Ikäheimo



Sotiminen on aika karua puuhaa. Erästäkin Monty Pythonin sketsiä mukaellen siinä voi tulla ihan oikeasti pipiä. Ja vaikka varsinaisesti henki ei menisikään, taistelukentällä tulee monenlaista muutakin pikku ongelmaa vastaan. Mary Roach ei ole ennenkään hankalia aiheita säikähtänyt

Kyseessä ei ole mitenkään hirveän massiivinen kirja, paperiversio on 228 sivua ja äänikirjakin karvan alle yhdeksän tunnin pituinen. Silti kirja käsittelee monia aiheita taisteluasuista peniksensiirtoihin (ihan totta!). Välillä käväistään toukkien käytössä vaikeiden haavojen hoidossa ja sitten mennäänkin jo sukellusveneiden kautta lopullisten totuuksien äärelle. Viimeinen kappale nimittäin kertoo kaatuneiden sotilaiden ruumiinavauksista.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ari Paulow: Kultainen kotka

Mistake Media, 2015, 467 s.

Hannu Väisänen

 

Suomalainen matkustajakone putoaa tai pudotetaan Venäjän Karjalassa lähellä Suomen rajaa. Venäjän federaation liikenneministeriö sanoo, että heidän tietojensa mukaan mitään konetta ei ole pudonnut. Poliittisen tilanteen vuoksi Suomen viranomaisten on oltava julkisesti samaa mieltä. Täysin epävirallisesti Supon osastopäällikkö kiristää Jesse Hackmanin ja tämän kaverin hakemaan eloonjääneet Suomen puolelle.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Zootropolis (2016)

Marko Ikäheimo

 

Judy Hoppsilla on unelma. Hän haluaa poliisiksi eläinten kaupunkiin, Zootropiaan. Pienen ongelman tuottaa se tosiseikka, että Judy on kaniini ja aika moni kaupungin asukkaista on aika tavalla häntä isompia. Judylla sattuu olemaan puolellaan horjumaton optimismi ja tarmokkutta vaikka muille jakaa. Itsesuojeluvaisto on tosin hieman huonoissa kantimissa.

Erinäisten hankaluuksien jälkeen Judy pääsee kuin pääseekin ihan oikeisiin poliisin hommiin. Ensimmäinen varsinainen tehtävä koskee saalistajia, joita on alkanut kadota siellä täällä pitkin kaupunkia. Vaikka elokuvan nykyisyydessa kaikki eläimet ovat oppineet elämään rauhanomaisessa rinnakkaiselossa, entisten saaliiden ja saalistajien välillä on vielä tiettyjä epäluuloja ilmassa.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Deadpool (2016)

Marko Ikäheimo


Ennen varsinaiseen sisältöön siirtymistä täytyy hoitaa yksi vanha lupaus pois alta. Aikoinaan jonkun X-men -elokuvaa (en muista, mitä, enkä jaksa etsiä) arvostellessani arvelin löytäväni jotakin hyvää sanottavaa jopa X-men Origins: Wolverine -leffasta. Sekin tuli katsottua joku aika siten, ja mitähän hyvää siitä nyt sitten menisi sanomaan? Wolverinen ensimäinen oma elokuva oli niin hirveä räpellys, että se lipsahti oikeastaan jo suuren taiteen puolelle. Kuvaavaa on, että rainan tekijät eivät edestä tienneet ahmojen (= wolverine suomeksi) olevan näätäeläimiä, eikä mitään susien sukulaisia.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tuomas Saloranta ja Shimo Suntila (toim.): Hopeoitu vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista

Kuoriaiskirjat 2014, 208 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen


Stepanin koodeksi (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2014/01/tuomas-saloranta-toim-stepanin-koodeksi.html) on uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio -liikkeen luoma mytologia, josta on nyt tullut toinen osa. Tällä kertaa on tarjolla 14 novellia tai oikeastaan 15, sillä myös esipuhe on oikeastaan novelli. Siinä myös kehotetaan lukijoita kirjoittamaan omia tarinoitaan Stepanin koodeksista niin kuin ensimmäisessäkin kokoelmassa.

Tarinoissa ei ole varsinaisesti mitään uutta, mutta eipä sitä lukija kaipaakaan. Tällaisten tarinoiden, kuten klassisten dekkareiden, viehätys on siinä (mikäli siis tykkää tietynlaisesta kaavafiktiosta), että lukija tietää mitä saa, ja saa, mitä haluaa. Niin, ja onhan mukana itse Boris Hurtta!

Kirjan ulkoasua pitää moittia liian pienestä kirjasinkoosta. Se alkaa olla jo luettavuuden rajan alapuolella.

Tenavat - elokuva (2016)

Marko Ikäheimo

Charles M. Shulzin Tenavien ideaa ei varmaankaan tarvitse kenellekään selittää. Oma suhteeni alkuperäiseen sarjakuvaa alkaa muinaisella 70-luvulta, jolloin rakkain leluni 4-vuotiaana oli puhallettava Ressu-lelu. Muistan vieläkin sen kumisen tuoksun ja nukkapinnan tunnun.

Tietyssä määrin hirvitti aloittaa tämän elokuvan katsominen. Suurin pelko oli, että maailma on nykyaikaistettu täysin tunnistamattomaksi. Tämä pelko ainakin oli aiheeton. Tapahtumat on jätetty täsmälleen sarjakuvien ympäristöön, jossa lapsilla ei ole kännyköitä, eikä edes internettiä näy missään.

torstai 19. toukokuuta 2016

Angry Birds -elokuva

Marko Ikäheimo



Olipa kerran lentokyvyttömien lintujen saari, jossa kaikki olivat hyvin onnellisia. Paitsi muutama sopeutumaton, mutta niistä nyt ei paljon tarvitse välittää. Sitten sinne tuli vihreitä porsaita ja ne varastivat kaikki lintujen munat ja sitten linnut olivat kovin vihaisia.

Eipä toisiaan ollut kovin monimutkainen juoni, mutta enpä juuri sen ihmeellisempää odottanutkaan. Odotuksiin nähden Angry Birds toimitti sitä mitä pitikin, eli melko näyttävää animaatiota ja ajoittain kohtuullisen hurttia huumoriakin.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Hittolainen, Kevin Smith on hauska

Marko Ikäheimo


Minulla on jossakin määrin ristiriitaisia mielipiteitä Kevin Smithistä. Dogma oli melko mielenkiintoinen elokuva, vaikkei mitenkään erityisen suurta taide-elämystä tarjonnutkaan. Olihan siinä sentään krapulaisen näköinen Alan Rickman Jumalan äänenä. Smith on onnistunut vääntämään myös muutamia todella kammottavia sarjakuvakäsikirjoituksia, enkä tarkoita sitä hyvässä mielessä.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Brandon Sanderson: The Hero of Ages - Mistborn, Book 3

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 27 h 26 min, lukija Michael Kramer

Mistborn-sarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löytyvät täältä. Arvostelussa ei ole spoilereita.

Marko Ikäheimo


Edellisestä kiipelistä on selvitty, ainakin joten kuten, uusia ongelmia on tarjolla roppakaupalla.
Tapahtuvat ovat edenneet sellaiseen pisteeseen, että nyt olisi pikkuhiljaa kiire keksiä joitakin melko luovia ja lopullisia ratkaisuja. Vaihtoehtona on, että koko maailmalle käy lopullisesti köpelösti. Eipä paineita.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Brandon Sanderson: The Well of Ascension - Mistborn, Book 2

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 29 h 1 min, lukija Michael Kramer

Tämä arvostelu on spoilerivapaa. Kirja on suoraa jatkoa sarjan edellisestä osasta, joten tarinasta kiinnostuneiden kannattaa suosiolla aloittaa siitä.

Marko Ikäheimo


Edellisen kirjan tapahtumista on nyt sitten selvitty enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena. Nyt pitäisi ruveta suunnittelemaan elämää eteenpäin, mutta eihän mikään voi niin yksinkertaista olla. Nyt jaossa oleva valta kelpaisi muillekin, ja ennen pitkää sankarimme huomaavat olevansa melkoisessa pinteessä pääkaupungin joutuessa piiritetyksi. Kaiken lisäsi käytettävissä olevat resurssit eivät olekaan niin rajattomat kuin aluksi luultiin.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Viralliset Wolverinen sotilastiedot julkaistu

Marko Ikäheimo

 

Idioottien päivä on taas takana, eikä yhtään liian aikaisin. Vähän on jaksaminen vähissä näiden juttujen kanssa, kun kaiken maailman pellet mälkyttävät fuulaa ympäri vuoden plokeissaan ja muilla turuilla.

Olen Io9-sivuston kanssa samaa mieltä siitä, että jos pakko on aprillipila tehdä, niin näin se on hoidettava. Kanadan valtionarkisto julkaisi James Howlettin, alias Wolverinen sotilastiedot. Heti ensivilkaisulla näkee, mistä on kyse. Sivuilta löytyy Hugh Jackmanin kuva.

En muuten tajua, miksi Jackman ei voisi olla Wolverine vielä jatkossakin. Sarjakuvienkin elossa olevista Wolverineista (älkää kysykö) yksi versio on juuri vanha mies. Saattaa tosin olla, että näyttelijää itseään ei oikein enää hotsita tämä touhu.

Enpä juurikaan kadehdi sen näyttelijän osaa, joka valitaan Jackmanin jälkeen Wolverinen rooliin.

 

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Luc Besson tekemässä Valerian-sarjakuvaan perustuvaa elokuvaa

Marko Ikäheimo



Välillä vastaan tulee uutisia, joista ei vain voi olla innostumatta. Esimerkkinä vaikkapa se, että Luc Besson on tekemässä Valerian-sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa. Jospa nyt Besson pääsisi palaamaan The Fift Elementin viitoittamaan estetiikkaan. Pikkuisen aikamatkailua sekaan, niin sehän olisi siinä. Tärkeintä on, että Besson saisi elokuvaan roppakaupalla ranskalaista nyrjähtänyttä sf-huumoria, jota alkuperäinen sarjakuva on pullollaan.

Nyt kyllä tuli taas sellainen nostalgiapaukku, että ei mitään määrää tai rajaa. Liikkuvien vetten kaupunki oli ensimmäinen sarjakuva-albumi, jonka muistan lukeneeni. En kyllä silloin pikkunöösinä siitä muuta tajunnut, kuin että nyt ollaan jonkin suuren äärellä. Ja siitä se scifi-nörttiys pikkuhiljaa lähti lähti kehkeytymään.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Juri Nummelin (toim.): Luurankomies ja muita kauhutarinoita villistä lännestä

Kuoriaiskirjat 2014, 164 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen

 

Yhdeksän novellia ynnä Juri Nummelinin esipuhe ja artikkeli ''Kauhun ja länkkäreiden liitto''.

Luurankomies. Lehmipoikia, intiaaneja ja aaveita. Kuka nylkee ihmisiä? Uskonnollisia hurmosliikkeitä. Hopeakaivos, jossa kummittelee. Äiti ja tytär, jotka eivät tule toimeen keskenään. Kaksintaistelu revolvereilla ja teräaseilla, mutta kun niillä ei tule valmista, täytyy ottaa käyttöön kalevalaiset loitsut. Tex Willer ja Lucky Luke. Lovecraftin oliot. Luodinkestävä Meksikon sodan veteraani.

Vakavaa ja huumoria. Aina kannattaa muistaa erään äidin neuvo pojalleen: Aseen saa vetää kotelosta vain, jos on tappoaikeissa. Muuten käy huonosti.

 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

The Martian - elokuvaversio

Marko Ikäheimo


Arvostelin vähän aikaa sitten kirjaversion Kalaksikukossa (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2015/11/andy-weir-martian.html), ja se oli yksi piristävimmistä uusista tuttavuuksista pitkään aikaan. Kirjan pohjalta tehty elokuvakin on menestynyt aika hyvin, joten olihan sekin jossakin vaiheessa katsottava.

Matt Damonilla on aivan älyttömän paljon karismaa. Parasta ollakin, suuri osa elokuvasta kuitenkin on päähenkilön yksinpuheluja päiväkirjatallenteina. Damon saa katsojan puolelleen aivan luonnostaan, mutta hän ei myöskään vaikuta olevan aivan väärässä roolissa tiedemieroolissakaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Klassikkokatsaus: Tuhkimo (1950)

Marko Ikäheimo


Jokusen aika sitten uusintakatselimme Disneyn Prinsessa Ruususen. Olen hurjassa nuoruudessani arvostellutkin sen Kalaksikukkoon (http://kxkukko.mbnet.fi/arvostel/kkarv001.htm). Näköjään tykkäsin siitä kovasti paljon. Tällä kertaa on sanottava, että hieman rupesi jo päähenkilön ylenmaallinen hyvyys ja välitön retkahtaminen komeaan prinssiin ottamaan päähän. Eritoten, kun Frozenin naulankantaan osuneet naljailut tällaisille ratkaisuille olivat tuoreessa muistissa.

Tästä syystä olin hieman epäileväinen, kun perhe päätti pitää elokuvaillan toisen Disneyn prinsessaklassikon, Tuhkimon, parissa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta kieltäytyä. Tämä versio samasta aiheesta ei sitten aiheuttanutkaan yhtä syvää ärsyytymiskohtausta.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (toim.) Käärmeenliekit. Suomalaisia lohikäärmetarinoita

Osuuskumma, 2015, 280 s.

Esipuhe, 17 novellia ja kirjalijoitten esittelyt.

Hannu Väisänen


Kokoelman novelleilla ei ole muuta yhteistä kuin lohikäärmeet, mutta nekin ovat joka novellissa erilaiset. Niinpä en komentoikaan kokoelmaa kokonaisuudessaan tämän enempää, vaan siirryn yksittäisiin novelleihin

Mixu Laurosen novelli Empiiristä on yhden sivun mittainen vitsi, mutta hyvä vitsi.

J. S. Meresmaan Hyvä emo. Lohikäärme 1870- ja 1880-luvun Tampereella ja tehtaanpatruunan poikaan rakastunut piika. Piika muistelee menneitä ja pitää lukijan odotuksia yllä viittaamalla jatkuvasti siihen, mitä kamalaa tapahtui.

Novellin kieli sopii hyvin aiheeseen, koska siinä on vanhan kielen tuntua. Se ei ole aitoa 1870-luvun kieltä, mutta ei tarvitsekaan, sillä yli vuosisadassa suomen kieli on muuttunut niin paljon, että aitoa kieltä tuskin kukaan enää jaksaisi lukea.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Podcast-esittely: The Audio Guide to Babylon 5

Marko Ikäheimo


Kalaksikukkoa vähänkin seuranneet ovat varmaankin huomanneet, että Babylon 5 on putkahtanut esille kerran jos toisenkin. Huomasin suhteellisen uuden podcastin, jossa sarjaa käydään jakso jaksolta lävitse. Ja taas mentiin.

Podcastin nimi ja ulkoasu viittaavat tarkoituksellisesti vanhaan kunnon The Lurker's Guide to Babylon 5 -sivustoon (joka muuten vieläkin on olemassa). Kolme pitkän linjan B5-fania rapakon takaa käy lävitse jaksoja ensin niin, että ensimmäistäkään kertaa sarjaa katsova ei spoilaannu tulevista tapahtumista. Tämän jälkeen he sanovat noviiseille näkemiin ja sukeltavat hyppyportin lävitse spoileriavaruuteen. Jakson loppupuoli sitten repostellaan nähtyä jaksoa suhteessa koko sarjan tapahtumiin niin paljon kuin vain suinkin mahdollista.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Scifistinen tiedontallennusmenetelmä todellisuutta


Marko Ikäheimo



Babylon 5:n todellisuus on ottanut taas yhden askeleen kohti toteutumista. Southamptonin yliopiston tutkimusryhmä on julkistanut optisen muistin, joka pystyy tallentamaan noin kolikon kokoiselle läpinäkyvälle levylle 360 terabittiä dataa.

Kyseisellä teknologialla on muutamia mielenkiintoisia ominaisuuksia. Se kestää jopa tuhannen asteen lämpötiloja, eikö siihen tallennettu data häviä ajan kuluessa. Jokohan ihmiskunta olisi viimein keksinyt luotettavan tavan tallentaan sivilisaatiomme tuotokset jälkipolville?

Tätä tallennusmediaa on verrattu vaikka mihin sf-härpäkkeeseen, mutta sehän on ilmiselvä Babylon 5:n muistikristalli! Ulkomuoto on vähän erilainen, mutta kysehän onkin vasta ensimmäisestä versiosta.

And so it begins.

http://www.engadget.com/2016/02/16/5d-discs-can-store-data-until-well-after-the-sun-burns-out/

maanantai 22. helmikuuta 2016

Brandon Sanderson: Mistborn - The Final Empire (Mistborn series 1)

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 24 h 45 min, lukija Michael Kramer

Marko Ikäheimo


Tuhat vuotta ennen kirjan tapahtumia Scadrialin maailmassa tapahtui jotakin hyvin kummallista. Myyttinen sankari kukisti yhtä myyttisen uhan nimeltä Deepness. Kaikki ei kuitenkaan tämän jälkeen ollut pelkkää aurinkoa ja kedonkukkasia. Itse asiassa kamppailun lopputuloksena kasvikunta muuttui ruskehtavaksi (vaikka jatkoikin kasvua) ja taivaalta alkoi sataa jatkuvalla syötöllä tuhkaa. Kaiken päätteeksi voitokas sankari päätti ryhtyä valtakunnan yksinvaltiaaksi ja jumalaksi. Ei mennyt ihan putkeen se uroteko.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Markku Sadelehto (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia

Suom. Matti Rosvall, Jalava 2015, 301 s.

Hannu Väisänen


Yhdeksän lovecraftilaista kauhukertomusta. Se ei johdu siitä, että tekijät olisivat ottaneet vaikutteita Lovecraftilta, vaan päinvastoin: nämä ovat novelleja kirjoittajilta, joita Lovecraft kehuu esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Kokoelmaan on valittu heiltä novelleja, joita ei ole aiemmin suomennettu.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Alan Dean Foster: Star Wars - The Force Awakens (romaaniversio)

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 10 h 21 min, lukija Marc Thompson

Marko Ikäheimo


Hetken aikaa ajattelin kirjoittaa arvostelun viimeisimmästä Star Wars -elokuvasta. Se taitaa kuitenkin olla jo aika turhaa, sillä jokainen kiinnostunut on leffan ehtinyt varmaan jo nähdä. Sen sijaan ehkä ihan kaikki eivät ole tutustuneet elokuvan romaaniversioon.

En ole yleensä kovin innokas harrastamaan näitä elokuvaromaaneja. Tällä kertaa kuitenkin pari asiaa herätti mielenkiintoni. Ensinnäkin elokuva vain oli niin huikean hyvä, että oli suorastaan pakko saada edes jotakin lisämateriaalia. Tämän lisäksi kirjoittaja oli itse Alan Dean Foster, jonka käsialaa oli ensimmäinen itsenäinen Star Wars -kirja Splinter of the Mind's Eye vuodelta 1978 (suom. Mustan lordin paluu, WSOY 1978). Muistan aikoinani pitäneeni siitä kovastikin, kun lainasin sen kotikuntani kirjastosta. Pakko sanoa, että nyt vuosia myöhemmin (kun luin sen e-kirjana), juoni vaikutti hieman kökköiseltä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Barbie-superprinsessa -elokuva

Marko Ikäheimo

Kuusivuotiaalle tuli päälle Barbie-kausi, ja aikaa myöten Barbie-elokuvatkin tulivat ajankohtaiseksi. Täytyy tunnustaa, että näiden leffojen ostaminen hirvitti kohtalaista vahvemmin. Jotkut  leluelokuvat ovat aika tappavaa katsottavaa aikuiselle. Ihme ja kumma, tällä kertaa tilanne ei ollut niin paha, ei laisinkaan.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Suicide Squad -elokuva traileri - väriä ja huumoria DC-elokuvassa!?

Marko Ikäheimo



Viimeisimmän Star Wars -elokuvan yhteydessä näkemäni Superman V. Batman -elokuvan trailerin nähtyäni olin jo valmis toivottamaan kaikki tulevat DC:n sarjakuvasovitukset ja erityisesti Zack Snyderin alimpaan hemmettiin. Että osasikin olla huumoritonta ja hymytöntä meininkiä. Mutta tästä on tullut kirjoitettua jo aikaisemminkin, joten se siitä.

Sitä vastoin Suicide Squadin traileri näyttääkin jopa varsin lupaavalta. Suicide Squad on alun perin sarjakuva 80-luvulta. Erinäisten yritysostojen jälkeen DC huomasi omistavansa melkoisen joukon ö-sarjan konnahahmoja, joilla kukaan ei oikein halunnut tehdä mitään. Näistä hahmoista päätettiin kasata joukko vastentahtoisia sankareita, joille saattoi käydä oikeasti huonosti (ja useimmiten kävikin). Sarjakuvasta tehtiin uusi versio 2000-luvulla, jossa joukossa oli vähän nimekkäämpiäkin hahmoja, kuten Harley Quinn ja Deadshot. Elokuva perustuu tähän versioon.