tiistai 29. maaliskuuta 2016

Luc Besson tekemässä Valerian-sarjakuvaan perustuvaa elokuvaa

Marko Ikäheimo



Välillä vastaan tulee uutisia, joista ei vain voi olla innostumatta. Esimerkkinä vaikkapa se, että Luc Besson on tekemässä Valerian-sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa. Jospa nyt Besson pääsisi palaamaan The Fift Elementin viitoittamaan estetiikkaan. Pikkuisen aikamatkailua sekaan, niin sehän olisi siinä. Tärkeintä on, että Besson saisi elokuvaan roppakaupalla ranskalaista nyrjähtänyttä sf-huumoria, jota alkuperäinen sarjakuva on pullollaan.

Nyt kyllä tuli taas sellainen nostalgiapaukku, että ei mitään määrää tai rajaa. Liikkuvien vetten kaupunki oli ensimmäinen sarjakuva-albumi, jonka muistan lukeneeni. En kyllä silloin pikkunöösinä siitä muuta tajunnut, kuin että nyt ollaan jonkin suuren äärellä. Ja siitä se scifi-nörttiys pikkuhiljaa lähti lähti kehkeytymään.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Juri Nummelin (toim.): Luurankomies ja muita kauhutarinoita villistä lännestä

Kuoriaiskirjat 2014, 164 s.

www.kuoriaiskirjat.fi

Hannu Väisänen

 

Yhdeksän novellia ynnä Juri Nummelinin esipuhe ja artikkeli ''Kauhun ja länkkäreiden liitto''.

Luurankomies. Lehmipoikia, intiaaneja ja aaveita. Kuka nylkee ihmisiä? Uskonnollisia hurmosliikkeitä. Hopeakaivos, jossa kummittelee. Äiti ja tytär, jotka eivät tule toimeen keskenään. Kaksintaistelu revolvereilla ja teräaseilla, mutta kun niillä ei tule valmista, täytyy ottaa käyttöön kalevalaiset loitsut. Tex Willer ja Lucky Luke. Lovecraftin oliot. Luodinkestävä Meksikon sodan veteraani.

Vakavaa ja huumoria. Aina kannattaa muistaa erään äidin neuvo pojalleen: Aseen saa vetää kotelosta vain, jos on tappoaikeissa. Muuten käy huonosti.

 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

The Martian - elokuvaversio

Marko Ikäheimo


Arvostelin vähän aikaa sitten kirjaversion Kalaksikukossa (http://kalaksikukko.blogspot.fi/2015/11/andy-weir-martian.html), ja se oli yksi piristävimmistä uusista tuttavuuksista pitkään aikaan. Kirjan pohjalta tehty elokuvakin on menestynyt aika hyvin, joten olihan sekin jossakin vaiheessa katsottava.

Matt Damonilla on aivan älyttömän paljon karismaa. Parasta ollakin, suuri osa elokuvasta kuitenkin on päähenkilön yksinpuheluja päiväkirjatallenteina. Damon saa katsojan puolelleen aivan luonnostaan, mutta hän ei myöskään vaikuta olevan aivan väärässä roolissa tiedemieroolissakaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Klassikkokatsaus: Tuhkimo (1950)

Marko Ikäheimo


Jokusen aika sitten uusintakatselimme Disneyn Prinsessa Ruususen. Olen hurjassa nuoruudessani arvostellutkin sen Kalaksikukkoon (http://kxkukko.mbnet.fi/arvostel/kkarv001.htm). Näköjään tykkäsin siitä kovasti paljon. Tällä kertaa on sanottava, että hieman rupesi jo päähenkilön ylenmaallinen hyvyys ja välitön retkahtaminen komeaan prinssiin ottamaan päähän. Eritoten, kun Frozenin naulankantaan osuneet naljailut tällaisille ratkaisuille olivat tuoreessa muistissa.

Tästä syystä olin hieman epäileväinen, kun perhe päätti pitää elokuvaillan toisen Disneyn prinsessaklassikon, Tuhkimon, parissa. Minulle ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta kieltäytyä. Tämä versio samasta aiheesta ei sitten aiheuttanutkaan yhtä syvää ärsyytymiskohtausta.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (toim.) Käärmeenliekit. Suomalaisia lohikäärmetarinoita

Osuuskumma, 2015, 280 s.

Esipuhe, 17 novellia ja kirjalijoitten esittelyt.

Hannu Väisänen


Kokoelman novelleilla ei ole muuta yhteistä kuin lohikäärmeet, mutta nekin ovat joka novellissa erilaiset. Niinpä en komentoikaan kokoelmaa kokonaisuudessaan tämän enempää, vaan siirryn yksittäisiin novelleihin

Mixu Laurosen novelli Empiiristä on yhden sivun mittainen vitsi, mutta hyvä vitsi.

J. S. Meresmaan Hyvä emo. Lohikäärme 1870- ja 1880-luvun Tampereella ja tehtaanpatruunan poikaan rakastunut piika. Piika muistelee menneitä ja pitää lukijan odotuksia yllä viittaamalla jatkuvasti siihen, mitä kamalaa tapahtui.

Novellin kieli sopii hyvin aiheeseen, koska siinä on vanhan kielen tuntua. Se ei ole aitoa 1870-luvun kieltä, mutta ei tarvitsekaan, sillä yli vuosisadassa suomen kieli on muuttunut niin paljon, että aitoa kieltä tuskin kukaan enää jaksaisi lukea.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Podcast-esittely: The Audio Guide to Babylon 5

Marko Ikäheimo


Kalaksikukkoa vähänkin seuranneet ovat varmaankin huomanneet, että Babylon 5 on putkahtanut esille kerran jos toisenkin. Huomasin suhteellisen uuden podcastin, jossa sarjaa käydään jakso jaksolta lävitse. Ja taas mentiin.

Podcastin nimi ja ulkoasu viittaavat tarkoituksellisesti vanhaan kunnon The Lurker's Guide to Babylon 5 -sivustoon (joka muuten vieläkin on olemassa). Kolme pitkän linjan B5-fania rapakon takaa käy lävitse jaksoja ensin niin, että ensimmäistäkään kertaa sarjaa katsova ei spoilaannu tulevista tapahtumista. Tämän jälkeen he sanovat noviiseille näkemiin ja sukeltavat hyppyportin lävitse spoileriavaruuteen. Jakson loppupuoli sitten repostellaan nähtyä jaksoa suhteessa koko sarjan tapahtumiin niin paljon kuin vain suinkin mahdollista.