lauantai 31. joulukuuta 2011

Tampereen taidemuseon Muumilaakso

Riitta Niemistö


Kävimme viime kesänä lasten kanssa Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa. Seurueeseen kuului yksi äänille yliherkkä lapsi ja meillä kävi huono tuuri. Tavallisesti Muumilaaksossa on rauhallinen tunnelma, mutta nyt siellä oli menossa musiikkiesitys. Lapselle tuli melusta paha olo eikä museovierailusta tullut oikein mitään. Pistinkin tapahtuneesta palautetta, että taidemuseon pitäisi olla paikka, jossa voi äänille yliherkänkin lapsen kanssa käydä. Kehotin vielä lukemaan tarinan Hemulista, joka rakasti hiljaisuutta.

Kävimme nyt joululomalla uudestaan Muumilaaksossa. Museoon oli ilmestynyt ohjeistus siitä, miten taidemuseossa käyttäydytään, joka päättyi sitaattiin Hemulista, joka rakasti hiljaisuutta: "muistakaa, ettei tämä ole huvikenttä, vaan hiljaisuuden puisto". Ja taas kävi huono tuuri. Kohta kolmevuotias tyttöni ei nyt vain osaa olla juoksematta, hyppimättä ja hihkumatta, ei varsinkaan, kun näkee muumipeikkoja. Pelkäsin, että kohta tulee palautetta henkilökunnalta, mutta nämä katselivat tytön menoa ymmärtäväisesti.

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 3

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes


H.P Lovecraft kääntyilee haudassaan

Frans Kedes käänteli hajamielisenä vaaleapukuisen miehen pudottamaa muistivihkoa. Hän joi kylmää olutta ja katseli välillä ympärilleen hajamielisenä. Pubi oli alkanut täyttymään oloaan kylmällä oluella loiventavista kanta-asiakkaista. Krapula alkoi hellittämään ja maailma näyttäytyi jälleen värillisenä. Olut teki näin tehtävänsä. Juotuaan tuopin loppuun hän nousi pöydästä, tervehti baarimikkoa lähtiessään ja lähti taas kohti kotiaan. Menomatkalla hän otti vielä pizzeriasta metvurstipitsan mukaansa. Kun hän pääsi kotiin pitsan ruokaisa tuoksu vei kaiken huomion ja kaikki muu unohtui hetkeksi. Syötyään ja juotuaan ison lasin kylmää maitoa päälle hän muisti jälleen vihon, jonka oli poiminut baarin lattialta. Frans Kedes haki vihkon eteisen naulakossa roikkuvan ulkoilutakin taskusta ja istahti takaisin keittiön pöydän ääreen. Hän selaili muistiinpanovihkoa kunnes löysi outoja merkkejä täynnä olevat sivut. Vaaleapukuinen mies oli piirtänyt yhdelle sivulle 42 erilaista merkkiä.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Hannu Rajaniemi: The Quantum Thief

Arvosteltu varsio: Audible äänikirja, pituus 10 h 6 min, lukija Rupert Degas

Marko Ikäheimo


Postmoderni supervaras  Jean le Flambeur on kirjan alussa joutunut melkoiseen pinteeseen. Hänen mielensä on kahlittu vankilaan, jossa hänen lukemattomat kopionsa käyvät toisten vankien vastaavien kanssa loputonta peliteorian perusongelmaan perustuvaa kamppailua. Vankilan perimmäisenä tarkoituksena on hioa asukeistaan kierros kierrokselta rikolliset taipumukset pois. Yliluonnollista pellegrini-olentoa palvelevalla Mielellä ja hänen Perhonen-aluksellaan on Flambeurin suhteen muita suunnitelmia. Mutta ennen niihin pääsemistä täytyy käydä noutamassa Marsista voromme mielen ne osat, jotka tekevät hänestä erityisen menestyksekkään omalla alallaan.

torstai 22. joulukuuta 2011

Anna-Kaari Hakkarainen: Verkko

Tammi 2011, 308 s.

Hannu Väisänen


Romaani alkaa Hangossa vuonna 1972 ja päättyy Helsingissä vuonna 1989 ja seuraa erään Peterin vaiheita lapsesta aikuisuuteen. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mikäli romaani ei tapahtuisi Neuvosto-Suomessa.

Kirjassa verkko ei tarkoita Internetiä, vaan kalaverkkoa. Merelle pääsevät vain kalastuskunnan jäsenet. Muut eivät saa mennä uimaankaan poijujen ulkopuolelle. Internetistä tai kännyköistä eikä edes deodoranteista ole tietoakaan.

Tavanomaisesta vaihtoehtohistoriasta Verkko poikkeaa siinä, että kirjassa ei puhuta politiikkaa eikä siis kerrota, milloin ja miksi Neuvostoliitto miehitti Suomen. Verkossa yksinkertaisesti ollaan osa suurta sosialistista isänmaata ja sillä hyvä. Ihan kiva lukea joskus tällainenkin kirja.

Muuten, vuonna 1980 Moskovan olympialaisten uintikilpailut pidettiin Helsingissä.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Peliarvostelu: Spiderman - Total Mayhem

Marko Ikäheimo


Olen ollut kova Hämähäkkimies-fani jo ihan pikkunöösistä lähtien. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että herkimpään aikaan 80-luvulla ei Teräsmiehen ja Hämähäkkimiehen lisäksi paljon muita supersankarisarjakuvia Suomessa ollut. Eipä siis ihme, että Apple storessa silmiin sattunut Spiderman - Total Mayhem iPadille kiinnosti kovasti.

Pelin maailma on käsittääkseni otettu Marvelin Ultimate-universumista. Tämä ei kuitenkaan turhan paljon häiritse meikäläistä hämiksen perusmaailmankaikkeuteen tottunutta, mitä nyt parilla konnalla saattaa olla vähän erikoisempi ulkonäkö. Melkeinpä sanoisin että tässä versiossa on palattu kaiken maailman klooneista ja muista sekoiluista takaisin siihen, mikä on parasta Hämähäkkimiehessä. Hurjaa akrobatiaa terästettynä reippailla yhteenotoilla pahojen tyyppien kanssa. Hämis osaa myös soittaa suutansakin varsinkin isojen bossien kanssa varsin kohtuullsesti.

maanantai 5. joulukuuta 2011

John Avjde Lindqvist: Kultatukka, tähtönen

Suom. Jaana Nikula, Gummerus 2011, 575 s.
http://johnajvide.com/hem/


Hannu Väisänen


Lennart ja Laila Cederström ovat olleet naimisissa 25 vuotta. Lennart on väkivaltainen, Laila on alistettu ja henkisesti häiriintynyt. Heillä on takanaan loistava tulevaisuus laulajaparina. Heillä on myös aikamiespoika Jerry, joka on pikkurikollinen ja haluaa isommaksi rikolliseksi.

Lennart löytää sienestäessään metsästä parin kuukauden ikäisen, muovipussiin käärityn tyttövauvan. Lennartilla on absoluuttinen sävelkorva ja hän huomaa, että tyttö ei huuda, vaan laulaa puhdasta E-säveltä. Hän tuo vauvan kotiinsa eikä ilmoita siitä viranomaisille, vaan haluaa tehdä vauvasta tähden, jota hänestä itsestään ei koskaan tullut. Laila ei uskalla sanoa vastaan, ja niin lapsi viettää toista kymmentä vuotta Lennartin ja Lailan talon kellarissa. Hänelle kehittyy täydellinen lauluääni, mutta ei minkäänlaisia tunteita.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 2

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes


Frans Kedes kuuli omituisen tarinan keskiolutkuppilassa. Huolimatta tuolloisesta humalatilastaan hän muisti tarinan vielä selvästi. Kuppila sijaitsi kymmenen minuutin kävelymatkan etäisyydellä Frans Kedeksen asunnolta. Se oli tavallinen lähiökuppila kanta-asiakkaineen ja harvoine satunnaisine pistäytyjineen. Frans Kedes kävi pubissa lähes päivittäin nyt kun hänet oli lomautettu testaajan tehtävistä tehtaasta, joka valmistaa Nokialle piirikortteja . Toimintaa oli siirretty ulkomaille ja monia toimintoja oli ulkoistettu pienemmille alihankkijoille.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Juri Nummelin (toim.): Tuhansien zombien maa

Turbator 2009

Hannu Väisänen


Tuhansien järvien Suomi on muuttunut tuhansien zombien maaksi!

Kokoelmassa on 11 zombinovellia, jotka kaikki tapahtuvat Suomessa, ja kirjan alussa on esipuhe, jossa Juri Nummelin kertoo zombiviihteen historiasta.

Tarjolla on sekä herkkiä tunnelmapaloja että räväkkää toimintaa, jossa pyssyt paukkuvat ja zombinkappaleet lentävät. Ihmisaivoilla mässäillään kuin surkeimmassa Ö-luokan kalkkunaelokuvassa, joka on niin huono, että on jo hyvä.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Rick Riordan: Percy Jackson and the Titan's Curse

HUOM! Tämä arvostelu olettaa, että sarjan edelliset osat ovat lukijalle tuttuja.

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 8 h 48 min, lukija Jesse Bernstein. Kirjasarjan kolmas osa (osien yksi ja kaksi arvostelut).

Marko Ikäheimo


Kirjan alussa Percy, Annabeth ja edellisen kirjan lopussa takaisin tuotu Thalia ovat suorittamassa salaista tehtävää. Tarkoitus olisi ilman turhaa hälyä ottaa yhteyttä kahteen puoliveriseen lapseen, joiden olemassaolosta sankarimme ovat hiljattain saaneet vihiä. Operaatio ei mene täysin puikkoihin, ja sen seurauksena Annabeth katoaa. Samassa  rytäkässä joutuu hukkaan myös metsästyksen jumalatar Artemis, jonka tukea tarvittaisiin kipeästi tulevassa jumalten äänestyksessä koskien uhkaavaa sotaa titaanien kanssa. Tehtävähän siitä tulee, ja sopivasti pahaenteinen ennustuskin saadaan läksiäisiksi, joten sekin puoli tulee hoidettua.

torstai 17. marraskuuta 2011

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 1

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes


Osa 1

Piha oli kesällä lämmin ja aurinkoinen mutta loppusyksyllä useimmiten lohduton ja tuulinen. Pihapiiriä reunustivat harmaat hirsirakennukset. Vanha perinteinen Eteläpohjalainen tuparakennus, jauhoaitta eli puori ja vanha saunarakennus, joka palveli enää lähinnä romuvarastona. Lisäksi oli kivirunkoinen pärekattoinen navettarakennus, johon kuului navettakeittiö; kyökki. Kyökin yhteyteen oli rakennettu uusi sauna. Navettarakennus jatkui isolla heinäladolla. Heinäladon pihanpuoleiselle sivulle oli rakennettu talli hevoskärryille ja työkoneille ja nykyisin se tarjosi suojan pienelle punaiselle Valmet-merkkiselle traktorille. Hieman navetan yläpuolella mäessä sijaitsi hevostalli. Tallin sisällä oli erotettu lautaseinällä pieni tila kanalalle. Kanalan puoleiselle ulkoseinälle oli puhkaistu hirsiseinään aukko ja laudoista oli rakennuttu ramppi kanojen kulkea tallin ja navetan väliselle tunkiolle. Aukon sai suljettua luukulla. Tallin yhteyteen oli myös rakennettu lautarakenteinen kaksireikäinen huussi. Suuri tuomi ja komea iso koivu reunustivat pihapiiriä. Vähän etäämpänä oli puuliiteri, missä oli myös talon ajokoiralla koppi. Liiterin seinässä koiralla oli kulkuaukko ja pitkä juoksuvaijeri lähti seinästä aukon yläpuolelta kohti metsän ensimmäisiä puita. Pihan keskustassa oli kivillä kehystetty kukkapenkki, joka kukoisti kesällä ja siinä kasvoi myös lähes tuvan korkuinen hajuhernepensas. Vanha myllynkivi oli pyöritelty koristeeksi kukkapenkin keskustaan. Lähelle pihan keskustaa oli kaivettu myös vesikaivo. Kaivo oli syvä ja sen kylmä ja kirkas vesi pulppusi sinne suoraan maanalaisesta lähteestä.

maanantai 14. marraskuuta 2011

William Shakespearen Romeo+Julia (1996)

Riitta Niemistö


Ihan ensimmäisillä treffeillä päätoimittajan kämpillä tarkistin luonnollisesti hänen kirja- ja videohyllynsä sisällön. Ensimmäisiä elokuvia, joihin katse osui oli Baz Luhrmannin ohjaama, Claire Danesin ja Leonardo DiCaprion tähdittämä Romeo ja Julia. Kaikkien aikojen rakkaustarina kaiken scifin, kauhun ja fantasian joukossa! Tämä on yksi niistä elokuvista, joka löytyi meiltä molemmilta videokasettina ja joka on hankittu myös DVD:llä. Se nyt vain on. Loistava!

Olen nähnyt Romeon ja Julian monta kertaa näyttämöllä niin, että Juliaa esittää aikuinen nainen, joka tekeytyy itseään nuoremmaksi. Claire Danesin Julia on taas nuori tyttö, joka yrittää käydä aikuisesta naisesta. Näytelmän traagisuus nousee ihan eri tavalla esiin, kun ei tarvitse vaivaantua Julian tekolapsellisuudesta. Leonardo DiCaprion Romeo on myös onnistunut valinta.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Owen Sheers: Vastarinta

Suom. Jaakko Kankaanpää, Otava 2009, 365 s.

Hannu Väisänen


Normandian maihinnousu kesällä 1944 epäonnistui. Saksa kävi kukistamassa Neuvostoliiton, teki sitten maihinnousun Englantiin ja valtasi lähes koko saaren. Harvoin näkee yhtä typerää vaihtoehtohistorian lähtökohtaa. Saksan maihinnousu vuonna 1940, jolloin sitä suunniteltiin, olisi paljon "realistisempi".

Asia on parasta unohtaa mahdollisimman pian.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Snow White and the Huntsman -elokuvan traileri julkaistu

Marko Ikäheimo


Viime aikoina on väännetty uusia elokuvaversioita melkein sadusta kuin sadusta. Nyt näyttää olevan vuorossa Lumikin tarina, jonka ensimmäinen traileri on julkaistu.

Tällä kertaa seitsemän kääpiötä on jätetty suosiolla pois sotkemasta, ja ilkeä kuningatar on nostettu keskeisempään rooliin. Lumikkikaan ei taida pahemmin leningissä ehtivän aikaansa viettää, vaan pikemminkin laukkailee sotisovassa sotajoukkojaan johtaen. No, aktiivisemmat roolit naisille eivät ole koskaan pahasta.

torstai 10. marraskuuta 2011

Johnny Mnemonic vs. Scaramouche

Marko Ikäheimo


Katselin sairaspäivän ratoksi DVD-hyllystä Scaramouchen (arvostelu vanhassa Kalaksikukossa). Elokuvaa katsellessa mieleen tuli juuri äskettäin arvostemani Johnny Mnemonic. Sisällön puolesta kahdella elokuvalla ei ole juurikaan yhteistä, eipä juuri muutenkaan. Lähinnä mielleyhtymä tuli siitä, miten täydellisen vastakkaisia elokuvat ovat käsikirjoituksiltaan.

Kuten aikaisemmassa arvostelussa tuli todettua, Johnny Mnemonic on juonenkuljetukseltaan melkoisen anarkistinen kokemus. Pääosin tämä varmaankin johtuu siitä, että paniikkiin joutunut tuotantoyhtiö leikkasi elokuvan uudestaan. Lopputuloksessa juonenkäänteet tulevat vastaan varsin hallitsemattomasti. Jostakin kumman syystä lopputulos on kaikessa arvaamattomuudessaan nautinnollista seurattavaa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Arthur Conan Doyle: Polestar-laivan kapteeni

Suom. Jorma-Veikko Sappinen, Siniplaneetta 2011, 198 s.

Hannu Väisänen


Arthur Conan Doyle (1859-1930) tunnetaan parhaiten Sherlock Holmes -tarinoistaan. Niitten lisäksi hän kirjoitti muun muassa kauhukertomuksia, joista seitsemän on koottu tähän valikoimaan.

Kaksi novelleista tapahtuu Itä-Euroopassa, mikä luultavasti oli 1800-luvun lopun englantilaisille yhtä eksoottinen paikka kuin napajäätikkö, joka on kirjan niminovellin näyttämönä.

Kertomuksissa näkyy Doylen spiritismiharrastus, mutta useimmissa tarinoissa kummittelu saa luonnollisen selityksen. Huumoria on kertomuksessa, jossa äkkiä rikastunut liikemies päättää ostaa kummituksen.

Tarinat ovat viehättävä vanhanaikaisia.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Johnny Mnemonic - suotta väheksytty klassikko

Marko Ikäheimo


Minulla sattui olemaan hieman vapaa-aikaa ja ilmaisia elokuvia tarjoava Voddlerkin oli vapautunut kaikille suomalaisille, joten ei siinä muuta kuin kiinnostavaa leffaa etsimään. Oli juuri uusintakuunnellut William Gibsonin Neuromancerin, joten mielenkiinnosta päätin katsoa taas kerran hänen varhaiseen novelliinsa perustuvan Johnny Mnemonicin. Edellisen kerran olen tainnut tämän elokuvan katsoa 90-luvulla melko ruttuiselta vuokrakasetilta.

Elokuva sijoittuu vuoteen 2021. Tulevaisuuteen, jossa asiat ovat menneet melko kohtuullisesti päin helvettiä. Suuri osa entisten teollistuneidenkin maiden asukkaista näyttää elävän lähinnä nomadijärjestelmissä. Luonnollisesti aina joillakin menee vähän paremminkin. Esimeriksi monikansallinen lääkefirma PharmaCon käärii mukavia voittoja, vaikka suuri osa ihmiskunnasta kärsii samaan aikaan hermoston rappeuttavasta NAS-taudista. Tieto on valtaa ja tietoturva kullan arvoista. Kaikkein salaisinta tietoa kuljettavat kirjaimellisesti päässänsä kuriirit, joihin myös nimihenkilömme kuuluu.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Walt Disney: 101 dalmatiakoiraa (1961)

Riitta Niemistö


Disneyn 101 dalmatiakoiraa on se elokuva, jonka olen ensimmäiseksi nähnyt oikeassa elokuvateatterissa. Enkä edes missä tahansa elokuvateatterissa, vaan Kinopalatsissa. Olin tuolloin viiden ja siihen maailman aikaan ei Disneyn elokuvia dupattu. Suurimman osan ajasta äitini luki tekstejä kuiskien, mutta kun rosvo otti huikkaa Kersantti Tapsusta hän vain nauroi ääneen.

Koko perheen elokuvana 101 dalmatiakoiraa on ihan täysosuma. Siinä on sekä lapsia että aikuisia kiinnostava taso. Telkkaria eläytyen katsovissa ja myöhemmässä kohtauksessa väsymystään marisevissa pennuissa on jotain peräti tuttua. Rogerin ja Anitan suhde ei ole söpö, vaan kahden aikuisen suhde; tarina vasta alkaa siitä, miten Pongo ja Perdita saavat toisensa. Huikein kohtaus on tietenkin hämyhaukku ja siinä se miten koko Lontoon yllä välkkyy koiranruokamainos.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Antti Eronen: Talvi

Myllylahti 2011, 318 s.

Hannu Väisänen


Antti Erosen ensimmäisessä kirjassa Dreamland - aavekomppania (2008) sodittiin jättiläishyönteisiä vastaan (vertaa Starship Troopers). Tämän kirjan alussa käydään maailmanlaajuinen ydinsota, jota seuraa ydintalvi, niin että pakkasta on kesälläkin 30 astetta.

Isä, poika ja tytär yrittävät pysyä hengissä. Molemmat lapset ovat Suomen armeijan sotilaita. Heitä tarvitaan, koska sota ei loppunut silloin, kun ohjukset loppuivat. Vihollinen tulee taas kerran idästä.

Romaanin alkuosa on pitkäveteinen ja tuntuu siltä, että koko kirjaa voisi lyhentää vanhalla lehtimiehen ohjeella: puolet pois, mutta mielipide muuttuu, kun kirja pääsee vauhtiin.

torstai 27. lokakuuta 2011

SF-musikaaliparodioita Youtubessa

Marko Ikäheimo


Tekijöiden ensimmäinen video: Silence
of the Lambs legoilla. Kyllä.
Kyseessä ei siis ole parodioita sf-musikaaleista, vaan hupia revitään musiikillisin keinoin tunnetuista elokuvista. Youtuben Legolambs-kanavalta löytyy melkoinen kasa muutaman minuutin mittaisia musiikkiesityksiä, joissa pilailun kohteiksi pääsevät esimerkiksi Predator, Robocop, Rambo ja Carpenterin The Thing. Arnold Schwarzeneggeristä on niin monta biisiä, että tekijät ilmoittivat jo lopettavansa niiden tehtailun, kun se on vielä hauskaa. Ilmeisesti aksentti oli liian houkutteleva.

Esitykset eivät ole mitään alakoululaisten mölinää. Tuotannolliset arvot ovat erittäin korkealla tasolla, ja filmitähtien imitoimiseen on panostettu huolella. Kaiken lisäsi musiikki näissä parodioissa on aivan oikeasti todella vetävää!

Herkkähermoisia täytyy vielä varoittaa siitä, että Youtube-videoissa on melkoinen määrä elokuvien verisistä kohdista. Jos suomalaisen videosensuurien aikainen saksija olisi päässyt esimerkiksi Robocopin videon kimppuun, siitä ei olisi varmaan kovin paljoa jäljelle jäänyt.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

E-kirjoja netistä ilmaiseksi (ja laillisesti)

Marko Ikäheimo


Kun kirjahyllyjä on melkein kaikissa mahdollisissa huoneissa (saunaa emme ole vielä kokeilleet) ja ne pursuilevat ratkeamiseen asti kirjoja, alkavat e-kirjojen mahdollisuudet kummasti kiinnostaa. Vähän nettiä penkomalla voi sf:n klassikkoja löytää tyystin ilmaiseksi, ja vieläpä ihan lailisesti. Nyrkkisääntönä voi pitää, että ennen Walt Disneyn aikaa kirjoitetut kirjat ovat nykyään jo tekijänoikeuksista vapaita. Sitä uudemmat teokset tuskin vapautuvat ennen kuin viimeinenkin ihmislajin edustaja on kadonnut maailmankaikkeudesta, siitä pitää Disneyn lakimiesten armeija huolen.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Norman Spinrad: Rautainen unelma

Alkuteos The Iron Dream, 1972, (Adolf Hitler: Hakaristin herra), Suom. Vuokko Aitosalo, Vaskikirjat 2008, 258 s.

http://www.sff.net/people/normanspinrad/

Hannu Väisänen


Adolf Hitler syntyi Itävallassa 20.4.1889. Hän muutti Saksaan ja taisteli maailmansodassa Saksan armeijan riveissä. Vuonna 1919 hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän elätti itsensä katutaiteilijana ja satunnaisilla käännöstöillä, kunnes sai töitä sanomalehtien kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjänä. Vuoteen 1932 mennessä hän piirsi vakituisesti useaan science fiction -lehteen. Vuonna 1935 hän hallitsi englannin kielen niin hyvin, että aloitti esikoisromaaninsa. Kaikkiaan hän kirjoitti kymmenen tieteiskirjaa. Hakaristin herra valmistui juuri ennen hänen kuolemaansa 1953, ja se sai postuumisti Hugon vuonna 1955. Vihdoinkin tämä klassikko on suomennettu.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Doctor Who: The Wedding of River Song

Doctor Who:n kuudennen kauden kolmastoista jakso (päätösjakso). Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


Vaihteeksi Tohtorin maailmankaikkeudessa asiat ovat menneet aika perusteellisesti pieleen. Keskellä Lontoota lentelee pilvenpiirtäjien lomassa lentoliskoja sekä kuumailmapallojen kannattamia autoja. Charles Dickens on kertomassa aamutv:n lähetyksessä uudesta kirjastaan ja kello on juuttunut iltapäivään, kirjaimellisesti. Ilmeisesti Tohtori on tyrinyt perusteellisesti, taas kerran.

Kauden päätösjaksossa palataan aloitusjaksojen tapahtumiin. Tällä kertaa saadaan selvyys, mitä siellä järvenrannalla oikeasti tapahtui. Ja tietenkin tämä aukaisee välittömästi ison nipun uusia kysymyksiä. Eikä siinä kaikki: jaksossa selviää myös se ikiaikainen kysymys, jota ei pidä vastausta koskaan saaman, muuten vie mörökölli (tai tapahtuu jotain muuta yhtä kamalaa).

perjantai 14. lokakuuta 2011

Alastair Reynolds: The Prefect

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 19 h 43 min, lukija John Lee

Marko Ikäheimo


Yellowstone-planeettaa kiertävässä sekalaisten sateliittien muodostamassa yhdyskunnassa jokainen habitaatti saa järjestää omat asiansa jotakuin miten lystää. Niinpä tältä Glitter bandilta löytyykin melkein kaikkea vapaaehtoisista diktatuureista (!) pysyvän vegetatiivisen tilan järjestelyyn, jonka asukkaat ovat valinneet kooman todellisuuden sijaan, tietenkin vapaaehtoisesti.

Yhteistä kaikille näillle järjestelmille on fanaattinen usko demokraattiseen äänestysjärjestelmään. Itse asiassa karmein rikos koko systeemissä on lailliseen äänestysprosessiin kajoaminen. Jatkuva äänestyskaruselli pyörii jaetussa virtuaalitodellisuudessa, joka huolehtii myös kaikkien kymmenen tuhannen kiertotähden dataliikenteestä. Glitter bandin poliittisen järjestelmän toimivuudesta huolehtivat prefektit, joilla on tarpeen vaatiessa valtuudet käyttää kuolettavaa voimaa (tosin sitä kutsutaan eutanoinniksi).

perjantai 7. lokakuuta 2011

Ari Paulow: Khilava! valtakunta: Romaani oikeusvaltion raunioilta

Johnny Kniga 2011, 359 s.

Hannu Väisänen


Ennen Neuvostoliiton hajoamista kommunistit olivat länsimaisen jännityskirjallisuuden kestopahiksia. Sen jälkeen heidän tilalleen ovat tulleet muslimit, varsinkin syyskuun 2011 jälkeen. Ari Paulowin Khilava! kuuluu samaan sarjaan.

On kulunut satakunta vuotta Urho Kekkosen kuolemasta (1986; sinänsä mielenkiintoinen ajan määrittely :-). Kulttuurien välinen sota on päättynyt länsimaiden tappioon neljännesvuosisata sitten ja suurin osa maapalloa on yhdistetty islamilaiseksi valtioksi. Tietoja sodasta ja sen jälkeisistä tapahtumista antaa erään kirjan henkilön isoisän päiväkirja.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Doctor Who: The God Complex ja Closing time

Doctor Who:n kuudennen kauden yhdestoista ja kahdestoista jakso. Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


Nämä jaksot eivät varsinaisesti ole tuplakokonaisuus. Niputin ne samaan arvosteluun koska ne kuitenkin tavallaan pohjustavat kauden päätöstä.

The God Complex

Tardis jumittuu vanhalta hotellilta näyttävään tilaan, johon on kariutunut sekalainen joukko muitakin hahmoja. Jostakin syystä he alkavat yksi kerrallaan käyttäytyä omituisesti ja jäävät käytäviä vaeltavan hirviön uhreiksi. No, olipas yllättävä alkuasetelma Doctor Who-jaksolle. Pientä omaperäisyyttä on havaittavissa uhrien sekoamiskohtauksien kuvaamisessa, jossa käytetään melko modernia kerrontaa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Camilla Mickwitz: Emilia ja Kaksoset

Ruotsinkielinen alkuteos: Emilia och tvillingarna, WSOY

Riitta Niemistö


Metsossa järjestettiin Tampere-päivän kunniaksi kirjastosuunnistus, joka vei mm. kirjastotoimen johtajan työhuoneeseen. Sieltä matka jatkui alas varastoon, pääsimme etsimään ja korjaamaan poistokirjan. Meille osui Emilia ja Kaksoset.

Tarina on niin 70-lukua, että... Emilia kertoo isänsä kanssa tarinaa kaksosista, jotka saavat lahjaksi veneen. Vene ei ole mikä tahansa vene, vaan sillä päästään purjehtimaan kylpyammeessa. Tavataan kalastaja ja vedeneläviä, jotka murehtivat vesien saastumista. Kylpyammeen puhdistus käy helposti, mutta lapsia muistutetaan siitä, että oikeasti vesistöjen puhdistus ei käy ihan näin helposti.

torstai 29. syyskuuta 2011

Doctor Who: The Girl Who Waited

Doctor Who:n kuudennen kauden kymmenes jakso. Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


Nyt on vuorossa Amyn hero moment. Amyn hahmo on yleensä varsin huoleton ja valoisa, mutta nyt otetaan kovat aseet käyttöön.

Alussa näyttää siltä, että luvassa on taas kerran formaattijakso. Tohtori kumppaneineen eksyy planeetalle, jossa kulkutaudin vuoksi on turvauduttu äärimmäisiin järjestelyihin. Parin väärinkäsityksen jälkeen Amy onnistuu järjestämään itsensä rinnakkaiseen aikavirtaan, eikä pelastustoimet mene ihan putkeen. Tohtori ei osu Tardisilla koskaan aivan tarkalleen maaliinsa, eikä niin käy tälläkään kertaa. Jakson nimestä voitte arvata, mikä tällä kertaa on tuloksena.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat

Suom. Titia Schuurman, Bazar 2009
http://www.mariephillips.co.uk/godsbehavingbadly

Hannu Väisänen


Antiikin Kreikan jumalia ja jumalattaria elää Pohjois-Lontoossa. He tekevät samaa, mitä antiikin aikanakin eli juonittelevat keskenään ja sekaantuvat ihmisten asioihin.

Hahmojen nykyroolit ovat ihan kivoja (metsästyksen jumala Artemis ansaitsee leipänsä kävelyttämällä koiria, rakkauden jumalatar Afrodite on töissä puhelinseksifirmassa ja niin pois päin), mutta teoksessa on sama vika kuin monessa nykyromaanissa: tuntuu siltä, että sitä ei ole kirjoitettu romaaniksi, vaan valmistettu televisiosarjan tai elokuvan raaka-aineeksi (http://www.imdb.com/title/tt1985094).

Kymmenkunta hahmoa kimppakämpässä? Tämä on jo nähty.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Tove Jansson: Taikurin hattu, tarkistettu käännös

Ruotsinkielisistä alkuteoksesta Trollkarlens hatt, 1948, suomentanut Laila Järvinen, 1958, ja suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä, WSOY, 2010

Riitta Niemistö


Taikurin hattu taitaa olla meidänkin lastemme suosikkimuumikirja. Poika suorastaan hihkui, kun luin sitä ääneen. Kovat olivat vaatimukset, että Suuri elokuun juhla luetaan kerralla. Toinen suosikkikohtaus on viidakkoseikkailu. Muutin tätä tarinaa hiukan. Koska en tiedä, miten appelsiininkuorista tehdään tekohampaat, neuvoin kysymään sitä mummilta eikä äidiltä.

Päätoimittaja tykkää Niiskun avautumisesta, kun pitkäsiimalaatikko kaatuu veneen pohjalle ja siimat sotkeutuvat hankaimiin. Minun suosikkikohtaukseni sen sijaan menetti teränsä käännöksen tarkistuksessa. Muumimamma lähettää torailevat lapset luolaan ja käskee palata vasta kun ovat iloisia eivätkä vasta kun ovat kilttejä. Minä olen aina jotenkin tykännyt äidistä, joka ei selvitä lasten välejä, vaan lähettää heidät sellaiseen ympäristöön, että he saavat itse välinsä selvitettyä.

Tätäkin muumikirjaa Tove Jansson muutti, mutta muutokset eivät olleet yhtä suuria kuin Pyrstötähdessä tai Urotöissä. Tarinaan on lisätty kohtauksia, mitkä ennakoivat Taikurin kohtaamista. Nämä kohtaukset yhtenäistävät tarinaa, joka muuten koostuu sikermästä irrallisia seikkailuja.

torstai 22. syyskuuta 2011

Viktor Pelevin: Viides maailmanvalta

Suom. Arja Pikkupeura, Tammi 2009

Hannu Väisänen


Roma Štorkin on moskovalainen tavis, joka eräänä päivänä huomaa muuttuneensa vampyyriksi nimeltä Rama Toinen.

Viides maailmanvalta ei ole vampyyrikirja länsimaisessa mielessä, vaan poliittinen satiiri parhaaseen venäläistyyliin. Anne Ricen teosten asemesta kirjaa pitää verrata Mihail Bulgagovin romaaniin Saatana saapuu Moskovaan. Kirjassa tölväistään sekä kaatunutta neuvostovaltaa että nykyistä vapaata markkinataloutta: kapitalisteja kutsutaan verenimijöiksi siksi, että he ovat oikeasti vampyyrejä.

Hyvin paljon aikaa käytetään käsitteiden glamour ja diskurssi selvittämiseen ja ivailuun. Ilmeisesti ne ovat hyvin tärkeitä venäläisessä kulttuurikeskustelussa, mutta suomalaiselle, joka ei tunne asiaa, se on ikävystyttävää luettavaa. Kirjan lopussa oleva suomentajan lisäys "Joutavaa itätriviaa ja arveluttavia vihjeitä vamperium-lennolla eksyneille" on todella tarpeen.

Teinivampyyrifiktiota etsivät voivat jättää tämän kirjan väliin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kuka on kukin fantasiassa Yle Radio ykkösellä

Marko Ikäheimo


Yle radio yhdessä on menossa sarja "Kuka on kukin fantasiassa", jossa vartin jaksoissa käsitellään seitsemän fantasiahahmon taustoja ja sielunelämää. Toimittajan kanssa aiheesta keskustelee alan asiantuntija. Tähän mennessä SF-piireistäkin tuttu kirjallisuudentutkija Markku Soikkeli on kertonut C.S. Levisin Narnian tarinoiden Edmundista ja Valkoisesta velhosta. Tämän lisäksi Tolkien-fani Inkeri Kontro on puhunut Klonkusta. Jo esitetyt jaksot ehtii kuuntelemaan Ylen Areenalta.


tiistai 20. syyskuuta 2011

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti, uudistettu laitos

Ruotsinkielisistä alkuteoksesta Kometjakten, 1946, ja Kometen kommer, 1968, suomentaneet Laila Järvinen ja Päivi Kivelä, WSOY, 2010

Riitta Niemistö


Muumipeikko ja pyrstötähti ei ilmestyessään ollut mikään erityinen menestys. Vasta Taikurin hattu toi Muumipeikot suurempaan tietoisuuteen. Tove Janssonkin tunsi tämän tarinan heikkoudet ja kirjoitti siitä 60-luvun lopulla aika rankasti uudistetun version.

Uuden laitoksen Muumilaakso on enemmän myöhempien muumikirjojen laakson kaltainen. Siellä puut ovat vihreitä eivätkä kukkivia, ei ole silkkiapinaa vaan kissanpoikanen, ei talonpeikkoa vaan Tuittu eikä palmuviiniä, vaan omenaviiniä. Kaikkia tarinan epäloogisuuksia ei ole saatu poistetuksi. Vaikka ollaan lähellä merta, virta vie sisämaahan ja yksinäisille vuorille. Varmaankin tästä syystä meri on kauempana Muumitalosta, mitä olen myöhempien kirjojen pohjalta kuvitellut.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä

Marko Ikäheimo


Alun perin minulla oli tarkoituksena käydä katsomassa Kapteeni Amerikka. Ainoa sopiva näytös oli kuitenkin 3D, ei minulla ole tapana katsoa elokuvia aurinkolasit päässä. Kävin siis Karibian meren merirosvojen viimeisimmän osan vilkaisemassa. Hyvä että kävin, vaikka vähän myöhäänkin.

Jack Sparrow...anteeksi...kapteeni Jack Sparrow on taas kerran etsimässä itselleen miehistöä. Laivakin on päässyt vaihteeksi hukkumaan jonnekin. Jostakin syystä vain Lontoossa, jonne Jack on ajautunut, joku muukin samanniminen ryökäle on värväyspuuhissa. Jollakin keinoin Jack onnistuu lyöttäytymään entisen heilansa Angelican mukaan etsimään eipä vähempää kuin ikuisen nuoruuden lähdettä. Mukana meiningeissä on pahamaineinen kapteeni Mustaparta, joka todellakin on maineensa veroinen, eli paha. Erittäin paha.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Stephen King: Tapahtumapaikkana Duma Key

Suom. Ilkka Rekiaro, Tammi 2009

Hannu Väisänen


Edgar Freemantle on menestyvä minnesotalainen rakennusurakoitsija. Pahan työtapaturman ja avioeron jälkeen hän muuttaa Floridaan, Duma Keyhyn, ja rupeaa taidemaalariksi. Hän osoittautuu yliluonnollisen lahjakkaaksi, ihan kirjaimellisesti.

Duma Key on tarina, jonka King on kirjoittanut jo monta kertaa, kyynikko voisi sanoa, että jokaisessa kirjassaan. Se ei meitä ykkösfaneja haittaa eikä sekään, että kirjassa on lukuisia viittauksia muihin Kingin teoksiin. Tämä on juuri sitä, mitä me häneltä haluamme.

Doctor Who: Night Terrors

Doctor Who:n kuudennen kauden yhdeksäs jakso. Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


Tästähän alkaa tulla jo tapa, valitettavasti. Jostakin syystä tällä kaudella mieltäräjäyttävät jaksot vuorottelevat “ihan kiva”-osuuksien kanssa. Nyt on sitten vuorossa sitä tavallisempaa sorttia. Jostakin syystä Tohtori saa avunpyynnön pieneltä pojalta, joka pelkää pimeää (ja melkein kaikkea muutakin). Pojan vanhemmat ovat aivan neuvottomia, mutta Tohtori tietää, että hirviöitä voi olla oikeasti olemassa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Mia Vänskä: Saattaja

Atena 2011, 308 s.

Hannu Väisänen


Mia Vänskä on lukenut Kinginsä, sanotaan kirjan suojapaperissa. Kerrankin esittelyteksti on oikeassa.

Kingillä tyypillinen tapahtumapaikka on tavallinen yhdysvaltalainen pikkukaupunki. Niinpä Saattaja tapahtuu suomalaisessa pikkukaupungissa.

Lilja saa kiinni aviomiehensä rysän tai oikeammin naisen päältä omasta (ja aviomiehensä) makuuhuoneesta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun aviomies oli ollut uskoton, mutta ensimmäisen kerran tämä oli tuonut toisen naisensa kotiin. Lilja pakkaa tavaransa ja häipyy. Hän menee syntymäkaupunkiinsa ja ostaa lapsuudenkotinsa, rintamamiestalon, joka sattuu olemaan myytävänä. Talossa ja ympäristössä alkaa tapahtua kingmäisiä asioita.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Thor ja Captain America mobiilipeleinä

Marko Ikäheimo


Itunesin verkkokaupassa näytti olevan tarjouksessa kaksi iPod touchin marvel- peliä. Toisen päähenkilönä oli Thor ja toisessa seikkaili itse Kapteeni Amerikka. Hintakaan ei ollut varsinaisesti päätähuimaava: molemmat maksoivat 79 senttiä kipale. Pitihän niitä sitten kokeilla.

Thor: The Son of Asgard

Thorin nimikkopelissä salskea liehulettimme palaa kotiinsa, ja löytää
Sifin odottamassa portilla. Jos kaikki olisi kunnossa, pelistä tulisi melko lyhyt ja tylsä, joten ongelmiahan sitä on ohjelmassa. Mustat haltiat ovat hyökänneet Asgardiin ja Mjollnirille on töitä luvassa. Myöhemmin vastaan tulee muitakin kurmotettavia pahiksia, kuten esimerkiksi jääjättiläisiä, jotka ovatkin jo hieman kovempia vastuksia.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Doctor Who: Let's Kill Hitler

Doctor Who:n kuudennen kauden kahdeksas jakso. Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


No niiin, nyt päästiin taas varsinaiseen asiaan. Viimeinen jakso ennen kesätaukoa lässähti hieman, mutta tämä on täyttä tavaraa.

Moffat leikittelee taas kerran katsojien odotuksilla. Jakso ei kutenkaan käsittele ollenkaan sitä mitä ennakkotietojen perusteella odottaisi. Homman koukusta ei taaskaan pysty sanomaan juuri mitään ilman todella jyrkkiä spolereita, joten eipä siitä sen enempää.

perjantai 9. syyskuuta 2011

George R. R. Martin: A Dance with Dragons

A Song of Ice and Fire -sarjan viides osa. Arvosteltu versio Audible äänikirja, pituus 49 tuntia. Lukija Roy Dotrice.

Marko Ikäheimo


Tällä kertaa taidan jättää suosiolla kirjan alkuasetelmien kertaamisen hieman vähemmälle. Tätä ennen on ehtinyt tapahtua neljässä muhkeahkossa niteessä aika paljon. Tämän osan aloittaminen aiheutti jo hieman levottomuutta. Kirja oli sentään 49 tuntia  pitkä. Kaiken lisäksi tämä oli vain toinen puolikas tarinasta, jonka toinen puoli oli kerrottu A Feast for Crows -kirjassa.

Joka tapauksessa Westerosin kuningaskuntiin on talvi tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa. Tällä kertaa nappuloita siirrellään pohjoisessa ja vähän kaukaisemmissakin valtakunnissa. Tyrion jatkaa pakomatkaansa isänsä kanssa käydyn pikkuisen kärhämän jälkeen. Daenerys on juuttunut Meereenin juonitteluihin orjuuden lakkauttamisesta kypsyneiden orjakauppiaiden kanssa. Meren yli pitäisi päästä, mutta milläs menet, jos ei ole laivoja. Kaiken päälle kasvattilohikäärmeidenkin kanssa alkaa olla ongelmia.

maanantai 29. elokuuta 2011

Rick Riordan: Percy Jackson and the Sea of Monsters

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 49 min, lukija Jesse Bernstein. Kirjasarjan toinen osa, edellinen on arvosteltu täällä.

Marko Ikäheimo


Percy Jacksonin elämä näyttäisi vähitellen palailevan edellisen kirjan tapahtumien jälkeen normaaleihin uomiinsa. Tai siis niin normaaleihin, kuin kreikkalaisen mytologian merenjumalan pojalla se voi olla. Percyn äiti on löytänyt pojallen hyvin liberaalin koulun, jossa ei turhia nipoteta oppilaiden pienistä omituisuuksista. Silti tällekin hippikoululle on liikaa, kun Percy onnistuu lukukauden viimeisenä päivänä joutumaan tappavaan polttopallokamppailuun ihmissyöjäjättiläisten kanssa.

Kouluvuoden aikana Percyn mukaan on lyöttäytynyt omituinen poika nimeltään Tyson. Kukaan ei oikein tiedä missä Tyson asuu, ja muutenkin hänen taustoissaan ja olemuksessaan  ei tunnu kaikki olevan kohdallaan.

perjantai 26. elokuuta 2011

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, uudistettu laitos

Ruotsinkielisistä alkuteoksesta Muminpappans bravader, 1950, ja Muminpappans memoarer, 1968, suomentaneet Laila Järvinen ja Päivi Kivelä, WSOY, 2010

Riitta Niemistö


Muumipapan urotyöt saivat 60-luvun lopulla uuden esinäytöksen ja menettivät kaurapuuron surumielisen tuoksun. Muumipappa kyseli Hemulin löytölastenkodissa "miksi?", eikä sieltä karattuaan enää rakentanut hetkessä taloa. Siirtokunnan perustamisen yhteydessä hän koki Kriisin. Perhe kommentoi papan kertojanlahjoja ystävällisesti, mutta suorasukaisesti.

Kokonaisuudessan Muumipapan urotöiden uusi laitos on yhtenäisempi, uskottavampi ja hauskempi. Viisivuotiaskin kuunteli sitä kiinnostuneesti, toisin kuin vanhaa laitosta vajaata vuotta aikaisemmin. Tiedä sitten, onko syy lapsen vai tarinan kehittymisessä. Fredriksonista poika ainakin löysi sielunkumppanin: molempien mielestä hammasrattaat ovat karusellin juttu.

torstai 25. elokuuta 2011

Jeff Long: Helvetin sydän

Suom. Einari Aaltonen, Like 2008

Hannu Väisänen


Jeff Longin Helvetin piirit ilmestyi 1999 ja suomennettiin 2001. Sen ideana oli, että kristillinen helvetti on kirjaimellisesti olemassa. Se on ympäri Maapallon risteilevä tunneliverkosto. Pirut ja demonit ovat helvetin asukkaita, ihmisen kaltaisia hominideja, jotka silloin tällöin tulevat maan pinnalle.

Kirjan jatko, tämä Helvetin sydän, maistuu huonosti lämmitetyiltä tähteiltä. Idea on ennestään tuttu ja tapahtumat toistavat itseään. Maanalaisen ympäristön kuvaus on kyllä yhtä tehokasta kuin Helvetin piireissä (älä lue kumpaakaan, jos et pidä ahtaista paikoista!), mutta teologiaa on liikaa minun makuuni.

Luultavasti Jeff Long palaa aiheeseen, sillä Helvetin sydämessä on kaksi koukkua jatko-osaan.

Michael P. Spradlin: Graalin vartija. Nuori temppeliherra 1

Suomentanut Aila Herronen, WSOY 2008, 212 s.

Hannu Väisänen


Jälleen uuden nuorten fantasiatrilogian aloitus.

Kliseitä piisaa. On 16-vuotias orpo, luostarissa kasvanut poika, Tristan, jonka syntyperä on ylhäisempi kuin miltä näyttää. Kuningas Rikhard Leijonamieli pohtii, onko nähnyt Tristanin aikaisemmin. Ollaan 1100-luvun Euroopassa ja matkataan ristiretkelle Englannista Pyhään maahan. On majatalo. On hyviksiä ja pahiksia. On fantasian pahimmat kliseet top ten.

Vaikka kirja ei ole paksu, tässäkin on liikaa.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Leena Erkkilä: Prinssi Miro

Kuvitus: Ulla Vaajakallio, Lasten Keskus, 1987

Riitta Niemistö


Vanha hallitsija haluaa luopua vallasta, mutta nuori prinssi ei haluaisi ottaa valtaa vastaan. Siinä on lähtökohta seikkailuun, missä Prinssi Miro etsii itseään. Ratkaisu ei ole kovinkaan yllättävä, mutta monta seikkailua Miro ehtii kokea ennen kuin se ratkaisu löytyy.

Minä en saanut tähän tarinaan oikein otetta eikä se jättänyt muistijälkiä. Kovasti sitä maata kierrettiin, mutta kun ei kiinnostanut kuunnella mitä luki, niin ei kiinnostanut. Viisivuotias kuunteli tarinaa ihan sovulla, muttei juuri kuulemaansa reagoinut. Yhteinen tuomiomme on: ihan kiva. Parasta kirjassa taitaa olla kaunis tunnelmallinen kuvitus.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Neal Asher: The Voyage of the Sable Keech

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 16 h 46 min, lukija William Gaminara

Marko Ikäheimo


The Voyage ogle the Sabel Keech on  Spatterjay-trilogian toinen osa. Edellisen osan arvostelu löytyy täältä. Tässä arvostelussa on joitakin juonipaljastuksia ensimmäiseen kirjaan.

Ensimmäiseen kirjaan tutustuminen on muutenkin erittäin suositeltavaa, sillä siinä on esitelty melkoinen möhkäle kirjatrilogian näyttämöstä. Harvoin olen yhtä paljon joutunut käyttämään niin paljon tekstitilaa juonen kertomiseen.

Tämä osa jatkaa suoraan siitä mihin edellinen jäi. Ihmeen kaupalla henkiin jäänyt prador yrittää nyt päästä pois planeetalta, mistä tuleekin aika mutkikas operaatio. Hieman myöhemmin joukko eläviä kuolleita haluaa tehdä pyhiinvaellusmatkan saarelle, jossa Sabel Keech toistaiseksi ainoana lajissaan on onnistunut palaamaan takaisin elävien kirjoihin. Varmaan kaikki ovat ihan hirveän yllättyneitä, kun seurueen kokoajalla ei ole toimilleen kaikkein puhtaimmat motiivit?

maanantai 15. elokuuta 2011

Antal Szerb: Pendragonin legenda

Suom. Juhani Huotari, Atena 2008, 282 s.

Hannu Väisänen


Kun kirjan nimessä on sana Pendragon, sen aiheena lienee kuningas Arthur. Ei kuitenkaan tämän kirjan.

Tai miten sen nyt ottaa.

Unkarilainen, Lontoossa mystiikkaa tutkiva János Bátky saa kutsun Walesiin Gwyneddin jaarli Owen Pendragonin kartanoon tutkimaan vanhoja käsikirjoituksia. Kartanon lähellä ovat Pendragonin sukulinnan rauniot.

Oikean Pendragonin linnan rauniot ovat Cumbriassa eikä Walesissa. Legendan mukaan linnan rakennutti kuningas Arthurin isä Uther Pendragon, joka myös kuoli linnassa sadan ritarinsa kanssa, kun saksit myrkyttivät linnan kaivon. Se on vain legenda, sillä historiasta tiedetään, että normannit rakensivat linnan 1100-luvulla (http://www.visitcumbria.com/pen/pendragon-castle.htm). Toisaalta Arthurin legendan walesilaisen version mukaan Arthur eli Walesissa 400-luvulla ja häntä kutsuttiin Gwyneddin prinssiksi. Szerbin kirjassa on lukuisia tällaisia viittauksia myös vähemmän tunnettuihin legendoihin, ja osa lienee jäänyt minulta huomaamatta.

maanantai 8. elokuuta 2011

Uudet pohjat Hollywoodilta

Marko Ikäheimo


Melko vähäisistä eväistä on ennenkin tehty elokuvia, mutta nyt kyllä taisi Hollywood tehdä oman ennätyksensä. Ensi vuoden puolella nimittäin tulee ulos arviolta 200 miljoonan dollarin tuotanto, jonka näyttelijäkaartista löytyy muiden ohessa Liam Neeson. Elokuvan nimi on Battleship, ja se perustuu samannimiseen peliin. Suomessa tämä peli tunnetaan nimellä laivanupotus. Että semmoista. Useasti näiden suurtuotantojen rinnalle kilpailija pykää samanlaisen, jolla yrittää kupata tuottoja itselleen. Mihinkähän peliin se voisi perustua? Jätkänshakiin?

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2 (2011)

Marko Ikäheimo


Viimeinen Harry Potter -elokuva on nyt sitten katsottu. Päällimmäinen tunne on helpotus. Rowling sai pidettyä kirjasarjan kasassa, eikä elokuvistakaan tullut täydellistä katastrofia. Itse asiassa, nämä viimeisimmät osat olivat jo varsin kelpo tuotoksia.

Harrykin kypsähtää viimein ensimmäisen osan harhailuun. Hän toteaa suoraan ääneen, että kaikki heidän hienot suunnitelmassa näyttävät johtavan vain uuteen selkäsaunaan. Eli eipä muuta kuin suoraan päin! Yllättäen sankareiltamme ei menekään henki, vaan he saavat odottamatonta apua. Ja sitten rytisee oikein viimeisen päälle.

tiistai 2. elokuuta 2011

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Atena Kustannus Oy, 2010

Riitta Niemistö


Jo Muumien ja olemisen arvoituksen kannet tietävät hyvää. Etukannessa Muumipeikko katselee majakan huteria portaita, takakannessa Pikku Myy katselee vettä teatterin lattialuukusta. Johdannossa Jukka Laajarinne kertoo, että hän tutustui Muumikirjoihin lukiolaisena, kun oli muuttanut uudelle paikkakunnalle. Kirjan kuvaukset ulkopuolisuudesta kiehtovat.

En ole juurikaan filosofiaa harrastanut ja kirjassa käytetyt termit, kuten "toiseus" olivat minulle uusia. Teksti oli tällaiselle maallikollekin sujuvaa luettavaa, antoi ajattelemista ja jäsensi omia ajatuksiani.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Atorox 2011 Anne Leinoselle

Marko Ikäheimo


Lomamatkamme aikana ehdittiin jakaa Atorox-palkinnotkin, joka tänä vuonna meni Anne Leinosen Nahat-novellille. Itse asiassa Leinonen onnistui nappaamaan tuplapotin, koska hänen Sanojen mahti -tarinansa tuli äänestyksessä toiseksi. Onnittelut myös Kalaksikukon oman äänestysraadin puolesta.

Vanhaa scifipartaa miellytti myös se, että ehdokaslistalta löytyi useita oikeita scifitarinoita. Lisäksi pari napakan lyhyttä tarinaa pisti positiivisesti silmään. Minulle novellissa tärkeitä on juuri ajatuksen kirkkaus ja kerronnan kurinalaisuus.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kaikkien aikojen avaruusseikkailu Turun linnateatterissa

Riitta Niemistö


Kävimme kahden viisivuotiaan ja molempien poikien äitien kanssa Turun Seikkailupuistossa katsomassa Kaikkien aikojen avaruusseikkailua. Esitys oli oikeastaan yhden miehen show: muitakin hahmoja nähtiin ja lavalla oli kaksi miestä, mutta arvon opettaja ohjasi meidät läpi aurinkokunnan. Lopuksi palattiin kotiplaneetalle ja mietittiin, miten pysäytetään ilmastonmuutos. Yleisöltä tuli esimerkiksi ehdotus ostaa sähköauto ja lisähuomautus sellaisen korkeasta hinnasta.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Richard Bachman: Blaze

Alkusanat Stephen King, Hodder & Stoughton 2007, 321 s.

Hannu Väisänen


Kun Stephen King aloitteli uraansa 1970-luvulla, kustantamoalalla oltiin sitä mieltä, että lukijat ostaisivat vain yhden kirjan vuodessa samalta kirjailijalta. Niinpä hän kirjoitti salanimellä Richard Bachman viisi kirjaa: Rage (1977; Raivo), The Long Walk (1979; Pitkä marssi), Roadwork (1981; Vimma), The Running Man (1984; Juokse ja kuole) ja Thinner (1984; Kirous). Sitten kirjakaupan myyjä nimeltä Steve Brown kaivoi esiin tiedon, että Richard Bachman on Stephen King, ja virallisen elämäkertansa mukaan Bachman kuoli pseudonyymisyöpään vuonna 1985.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Doctor Who: A Good Man Goes to War

Doctor Who:n kuudennen kauden seitsemäs jakso. Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


Ihan aluksi: yay Rory, jolla on alussa oikein kunnon hero moment. Siinä ei paljon yksi cybermenien armeijakunta paina, kun viimeinen sadanpäämies pistää Tohtorin kanssa tuulemaan. Amyn todellinen kohtalo selviää jakson alussa ja sankarimme keräävät melkoisen armeijan lähtiessään häntä pelastamaan.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Doctor Who: The Rebel Flesh + The Almost People

Doctor Who:n kuudennen kauden viides ja kuudes jakso. Kauden muiden jaksojen arvostelut löytyvät täältä.

Marko Ikäheimo


Tardis laskeutuu autiolle saarelle, jonka linnoituksessa tehdään salaisia asioita armeijalle. Jokin menee pahasti pieleen, ja sitten juostaan kaksi jaksoa pitkin käytäviä ™.  Kuulostaako tutulta? Tämä kuvaus taitaa päteä 70 prosenttiin näkemistäni Doctor Who:n jaksoista.

Salaisen laitoksen ideana on siis tehdä synteettisestä materiaalista kaksoisolentoja ihmisistä, joita sitten oikeat henkilöt kauko-ohjaavat. Aurinkomyrskyn ja ilmeisesti polariteettien vaihtumisen vuoksi nämä kaksoisolennot saavatkin oman tahdon, mistä alkuperäiset eivät ole kovin mielissään. Kärhämähän siitä syntyy. Samalla mietitään: "kuka onkaan oikeastaan hirviö, alkuperäinen vai kopio" ™. Melko tylsistyttävää kamaa siis. Pientä hupia syntyy siitä, kun Tohtori onnistuu kloonauttamaan itsensä, ja äkkiä riesana onkin kaksi näsäviisasta pököpäätä.

Tämän kaksoisjakson ongelmana on se, että siinä on materiaalia ehkä yhteen kohtuulliseen jaksoon. Loppukäänteessä saadaan selvyys pariin alkukauden mysteeriin ja samalla pedataan puolenvälin huipentumaa ennen kolmen kuukauden taukoa.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Kalaksikukko kesällä

Marko Ikäheimo


Nettipoliisin kanssa olemme päättäneet, että Kalaksikukkoon pitäisi tulla vähintäänkin kymmenen uutta juttua joka kuukausi. Heinäkuussa saattaa päivityksiä tulla hieman harvemmassa tahdissa, vaikka tuskin ne ihan kokonaan tyssäävät. Syksyllä palaamme taas normaaliin vauhtiin.

Kohtuullisessa määrin aurinkoista kesää lukijoille toivottaen,


keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Väitöskirja Zombeista

Marko Ikäheimo


Tällaisestakin aiheesta voi väitöskirjan tehdä. Tutkija Outi Hakola on tehnyt väitöksen Turun yliopistossa aiheesta: "Rhetoric of Death and Generic Addressing of Viewers in American Living Dead Films". Mikäli aihe kiinnostaa, väitöskirja on saatavissa ilmaiseksi Turun yliopiston sivuilta osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4601-3.

Yritin kuvitukseksi etsiä zombieta, jolla on tohtorinhattu, mutta ei tähän hätään löytynyt.

Neil Gaiman: The Graveyard Book

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 48 min

Marko Ikäheimo


Neil Gaimanilla on aina ollut viehtymys kuolemaan. Aikoinaan, kun Starshipsofassa vielä käytiin lävitse elämänkertoja, Gaimania luonnehdittiin goottikirjailijaksi. Ei siinä aivan hakoteillä taidettu ollakaan. Sandmanin suosituimpia hahmoja on ihmisen hahmon ottanut Kuolema, ja itse asiassa Doctor Whon kuudennen kauden Gaimanin kirjoittama jaksonkin tapahtuu hautausmaalla. Samassa ympäristössä liikutaan tässäkin kirjassa.