sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Vaiana (2016)

<

Marko Ikäheimo



”Marko on taas ajankohtainen” -osastolta, päivää. Jotenkin nämä elokuvat vain tuntuvat lipsahtavan ohitse. Vaiana osui kohdalle puolivahingossa, kun tulin kuunnelleeksi siitä ylistystä BBC:n mainiossa ”Kermode and Mayo” -filmipodcastissa.
Elokuvan juoni ei mahdollisesti ole ihan kaikkein yllättävin. Jossakin polynesialaisessa kylässä jotain parisentuhatta vuotta sitten asiat alkavat mennä pieleen. Kalaa ei tule ja kookospähkinätkin alkavat mädätä puihin. Päällikön tytär, Vaiana, päättää uhmata kylän sääntöä, jonka mukaan valliriutan ulkopuolelle ei saa purjehtia. Hänen päämääränään on löytää puolijumala Maui, jonka syytä koko onnettomuus oikeastaan on. Maui ei ole tehnyt sitä pahuuttaan, mutta hän sattuu olemaan veijarijumala, joka ei aina osaa oikein harkita tekojensa seurauksia.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Arrival (2016)

Marko Ikäheimo



Arrivalin alku on aika armoton, melkein kirjaimellisesti vetää jalat alta. Ja sitten muukalaiset tulevat viera
ilulle. Oikeastaan ne tulevat isoilla linssinmotoisilla aluksilla kahteentoista kohteeseen maapallolla ja pääasiallisesti möllöttävät ilmassa. Loppujen lopuksi jonkinlainen kommunikaatioyhteyskin saadaan aikaiseksi. Harmillisesti keskusteluissa esiintyy pieniä kieliongelmia. Lähinnä ihmisosapuoli ei saa mitään tolkkua vierailijoiden puheesta. Tarvitaan siis ihan koulutettua kielitieteilijää avuksi.


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Spider-Man: Homecoming (2017)

Marko Ikäheimo

Viime kesänä piti tehdä valinta, ja syystä tai toisesta viimeisin Hämähäkkimies-elokuva jäi Wonder Womanin jalkoihin. Eipä sillä, WW ei ollut sekään yhtään hassumpi. Nyt kuitenkin hämyhäiskäkin tuli digitaaliseen myyntiin, joten pitihän sekin sitten tarkistaa.

Sam Raimin ensimmäiset elokuvat saavat minulta roppakaupalla papukaijapisteistä jo siitä hyvästä, että ne sattuivat olemaan ensimmäisiä siedettäviä versioita aiheesta. Seuraavat Amazing Spider-Man -leffat olivat puolestaan aika totista torvensoittoa. Andrew Garfieldin ja Emma Stonen kemia pelasti huomattavasti. En kyllä vieläkään tajua, miksi Stone ei voinut olla Mary Jane Watson, mihin rooliin hän olisi ollut enemmän kuin sopiva.