maanantai 30. elokuuta 2010

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Marko Ikäheimo


Kolahtaneiden kirjojen uuden startin aloitukseksi päätin ottaa alan peruskiven: Linnunradan käsikirjan liftareille. Liftari-sarjan perusteella on tehty myös tv-sarja, elokuva, parikin enemmän tai vähemmän onnistunutta musikaalia, tietokonepelejä sekä varmaan myös sarjakuvasovituskin. Syystä tai toisesta en ole niihin tutustunut. Kuulemani mukaan kyllä tietokone-nörttinäkin kunnostautuneen Adamsin suunnittelema tekstiseikkailu oli aika kiero tapaus.

Jos nyt kuitenkin tämä merkkiteos sattuu olemaan tuntematon, suosittelen lämpimästi tutustumaan ainakin sarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, 1979) on ehdottomasti yksi huumoriscifin perusteoksista, ellei peräti se perusteos. Maailmanlopun ravintola (The Restaurant at the End of the Universe, 1980), on sekin vielä varsin kovaa kamaa omassa lajissaan.

Pääkirjoitus: Jo on aikoihin eletty

Marko Ikäheimo


Kuusi vuotta kylmäunessa ja Suomi julistetaan maailman parhaaksi maaksi. Eikä siinä kaikki. Yksi maamme kunnianarvoisimmista aikakauslehdistä, Suomen kuvalehti, tekee neljän sivun jutun scifikirjailijasta! Eihän tässä kohta enää voi valittaa, miten aliarvostettua scifi on.

Hannu Rajaniemen (oma blogi http://tomorrowelephant.net/) esikoiskirja tosiaan käsiteltiin SK:ssa. Kyllähän se kieltämättä aika kova juttu on, kun suomalaisen kirjoittajan englanniksi kirjoittama kirja saa kustannussopimuksen Englantiin ja Yhdysvaltoihin samaan aikaan. Rajaniemen tyylistä on hyvä esimerkki StarShipSofa-podcastin jakso 98, jonka päätarinana on Rajamäen novelli His Master's Voice. Ylimääräistä hupia saa Tony C. Smithin yrityksestä lausua Rajaniemi.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Muminpappans bravader, 1950, suomentanut Laila Järvinen, WSOY, 1963

Riitta Niemistö


Luin Muumipapan urotöitä nelivuotiaalle eikä tämä oikein jaksanut kuunnella. Ihmettelin hänen käytöstään, koska Vaarallinen juhannus oli luettu läpi kahdella rupeamalla ja Taikurinhattukin luku kerrallaan. Pelkäsin jo muumikirjojen menettäneen viehätyksensä, mutta tämän jälkeen Muumipeikkoa ja pyrstötähteä kuunneltiin taas hievahtamatta.

Muumipapan urotöissä on hyvätkin kohtansa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että tarina laahaa. Kirjoittaja tuntuu välillä kompastelevan omaan nokkeluuteensa: esimerkiksi laittomien siirtokunta tuntuu olevan olemassa vain, jotta kirjailija pääsee kommentoimaan suomalaistaitelijoiden touhuja Pariisissa. Parodia muistelmista ei tietenkään iske nelivuotiaaseen eikä sen tarvitsekaan iskeä, mutta lasta tosissaan kiinnostava taso puuttuu kokonaan. Välillä aikuisenkin kiinnostus herpaantuu. Hahmot ovat kyllä kiinnostavia, mutta vain matkalla puutarhajuhliin tarina lähtee kunnolla lentoon.

torstai 26. elokuuta 2010

Alison Gopnik: Filosofinen vauva

Mitä lasten mieli kertoo totuudesta, rakkaudesta ja elämän tarkoituksesta

Englanninkielisestä alkuteoksesta Philosophical baby. What Children's minds tells us about truth, love & meaning of life, 2009, suomentanut Kimmo Pietiläinen
Terra Cognita, 2010


Riitta Niemistö


Kun pääsin Vanhan kirjallisuuden päivillä Terra Cognitan myyntipisteelle omaa kopiota filosofisesta vauvasta ostamaan, Kimmo Pietiläinen kertoi, että tämän kirjan luettuani katsoisin lapsiani ihan uudella tavalla. Kirja olikin toinen kesäloman isoista lukukokemuksista. Se kertoo lasten tietoisuuden kehittymisestä. Mielikuvitukseen, kuviteltuihin maailmoihin ja kuviteltuihin ystäviin liittyvät asiat sivuavat Kalaksikukon aihepiiriä.

perjantai 20. elokuuta 2010

True blood kirjana ja sarjana

Marko Ikäheimo


Olen lukenut muutaman Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -vampyyritarinan e-kirjana. Kirjat ovat melko kevyttä ja toimivaa viihdettä, ehkä pikkuisen enemmän naislukijoille suunnattua. Onneksi e-kirjaa voi lukea ilman että paljastaa seuraavansa likkojen juttuja, niin ei se pahemmin haittaa. Parasta kirjoissa on hieman viisto huumori ja jatkuva juoni, jotka koukuttavat seuraamaan sankarin edesottamuksia.

Yritin sitten katsoa TV 2:lla pyörivää HBO-kanavan tuottamaa True Blood -sarjaa, joka on tehty näiden kirjojen pohjalta. Jopa oli hirveää synkkäilyä ja rankkailua. Sarja tuntuu perustuvan pääasiassa väkivallalle ja puolipornolle. Ei True Bloodin tekijöiden tietenkään tarvitse orjallisesti kirjojen maailmaa seurata, mutta mikä ihmeen pakko kaikesta on nykyään tehdä niin synkkää ja nuljua?

torstai 19. elokuuta 2010

Äänikirjat

Marko Ikäheimo


En ole koskaan ollut erikoisen nopea lukija, joten keskiverronkin romaanin lukemiseen menee minulla kohtuullisesti aikaa, jostakin fantasiajärkäleestä puhumattakaan. Nuorempana tämä ei ollut kovin paha ongelma, mutta jostakin syystä näin neljänkympin ylittäneenä (kriisi!) aika tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän kortilla. Lisäksi useissa tilanteissa on ihan hyvä saada hieman ylimääräistä käyttöä aivokapasiteetille, kuten tiskatessa, vaatteita silittäessä ja pitkillä työmatkoilla. Näitä tilanteita varten minullta löytyy yleensä taskun pohjalta kompakti mp3-soitin täynnä äänikirjoja.

tiistai 17. elokuuta 2010

Muumi ja punainen pyrstötähti

Riitta Niemistö


Olipa jännittävä!

Poika arvioi ensimmäisen näkemänsä elokuvan pelottavaksi, mutta kuitenkin kivaksi kokemukseksi. Kävimme katsomassa kaksiulotteisen version, koska päätoimittaja Ikäheimo arveli, etteivät lasit kumminkaan pysyisi nelivuotiaan päässä, ja koska tämä näytös sopi muutenkin paremmin perheemme aikatauluihin. Se osoittautuikin oikein hyväksi ratkaisuksi. Poika kyhnytti kaikki vähääkään jännittävämmät kohtaukset sylissäni ja kysyi pari kertaa, josko lähdettäisiin jo kotiin.

En tottavieköön muistanutkaan, miten jännittävä Muumipeikon ja pyrstötähden tarina onkaan. Voi olla, että kauheuksien näkeminen valtavan isolla valkokankaalla vielä pahensi pelottavaa vaikutelmaa. Muumipeikko oli pistetty sanomaan, että seikkailuissa sankareille käy aina lopulta hyvin, mutta se ei poikaa rauhoittanut. Alkutekstejä poika oli katsellut haltioissaan ja vasta lopputekstien aikana poika rentoutui uudestaan.

maanantai 16. elokuuta 2010

Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)

Tämä arvostelu on kirjoitettu jo 17.6.2004, mutta jäi julkaisematta, kun Kalaksikukko oli vaipumassa horrokseen.

Riitta Niemistö


Se sai sitten 11 Oscaria. Nimittäin Kuninkaan paluu, Peter Jacksonin kertomus Sormusten sodan ratkaisevista taisteluista ja Frodon vaelluksesta Tuomiovuorelle uskollisen palvelijansa kanssa. Ja ihan ansaitusti se Oscarinsa sai.

Kuninkaan paluu kertoi Sormuksen ritareissa aloittamansa tarinan loppuun. Vähän erilaisen tarinan, mitä Tolkien oli Sormusten sodasta kertonut. Mutta ei se tarina yhtään sen huonompi ollut. Yksittäiset näyttelijät eivät sinällään nousseet esille (eikä ketään palkittukaan), mutta kokonaisuus toimi. Keski-Maa näyttää ja kuulostaa Keski-Maalta, tarina on hyvin sovitettu kirjasta elokuvaksi, tehosteet palvelevat näyttelijöitä ja näyttelijät tarinaa.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Taru sormusten herrasta vanhassa Kalaksikukossa

Riitta Niemistö


Ylen Ykkösen lukupiirin kunniaksi pistän esille myös linkit J.R.R. Tolkienin teoksiin tavalla tai toisella liittyviin teksteihin vanhassa Kalaksikukossa.

Kirja

Taru sormusten herrasta

Teatteri

Jyväskylän kaupunginteatteri: Taru sormusten herrasta-näytelmä
Hobitti 2-näytöksinen tanssiseikkailu
Svenska Teatern: Sagan om Ringen
Hobitti: Näytelmä
Kuopion kaupunginteatteri


Elokuva

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)

Tässä yhteydessä täytyy todeta, että vaikka Kahden tornin teatteriversio olikin pettymys, niin pidän kovasti tämän elokuvan pitkästä versiosta. Eniten pidin Kuninkaan paluusta.

perjantai 13. elokuuta 2010

Muumikirjojen arvosteluja vanhassa Kalaksikukossa

Riitta Niemistö


Kerkesimme arvostella monta muumikirjaa ennen Kalaksikukon pitkänpuoleista talvihorrosta. Arvostelut löytyvät arkistoituina täältä:

Muumit ja suuri tuhotulva
Muumipeikko ja pyrstötähti
Taikurin hattu
Vaarallinen juhannus
Taikatalvi
Muumilaakson marraskuu

Olen kerinnyt näistä jo Vaarallisen juhannuksen ja Taikurin hatun pojallemme lukea. Vaarallisen juhannuksen kanssa kävi niin kuin kävi silloin joskus yli 30 vuotta sitten. Kello alkoi olla huolestuttavan paljon, mutta tarina oli niin jännittävä, ettei kirjaa vain voinut jättää kesken. Nelivuotias piti väkisin itseään valveilla ja nukahti heti, kun Muumipeikko tarinan lopussa nauroi vain siksi, että oli niin tavattoman onnellinen.

Novelli: Volatus

Paula Jantunen


Havahdun jääkaapin käyntiin hurahtamiseen vähän ennen herätyskelloa. Sen parempi naapureita ajatellen. Kömmin viltin alta ja ryhdyn sonnustautumaan kuin parempaankin pakkaspäivän hiihtoretkeen. Ulkona on kirkas ja kylmä yö, melkein kymmenen astetta pakkasta, joten lämpökerrasto ja kunnon villapaita tulevat tarpeeseen varsinkin tähän tarkoitukseen valikoimani vaalean tuulitakin alla. Käyttöä tulee varmasti myös pari tuntia aiemmin valmiiksi laittamalleni termospullolliselle kuumaa mustaviinimarjamehua.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Podcast-esittely: Starshipsofa

Marko Ikäheimo


SF-fandomin piiristä löytyy useita loistavia podcasteja, joista yksi ehdottomista suosikeistani on Starshipsofa (http://www.starshipsofa.com/). Podcast aloitti aikoinaan kahden pohjoisenglantilaisen kaveruksen jutusteluina eri SF-kirjoittajien elämästä ja tuotannosta. Kaverit kuvasit lähestymistapaansa "tangentiaaliseksi", eli juttu saattoi karata hyvinkin kauas alkuperäisestä aiheestaan. Myöhemmin aiheen käsittely muuttui huomattavasti vakavahenkisemmäksi.

tiistai 10. elokuuta 2010

Harry Potter ja Curling-äidit

Riitta Niemistö


Nykyäitien suurimpia pelkoja tuntuu olevan se, että tulee annettua lapselle liian usein jotain mitä tämä haluaa. Niinpä äidit tuntuvat kisaavan siitä, kuka on jämäkin kasvattaja ja kestää pisimpään lapsensa pettynyttä huutoa, näin ainakin, jos on nettikeskusteluihin uskominen. Samalla, kun omaa jämäkkyyttä kehutaan, kerrotaan paheksuen siitä naapurin penikasta, joka saa aina mitä tahtoo. Tällaisen pilallehemmotellun lapsen äitiä kutsutaan usein Curling-äidiksi.

J.K. Rowling on luonut Petunia Dursleyssa karikatyyrin nykyajan Curling-äidistä. Kun Dudley saa raivarin milloin mistäkin, Petunia se on heti valmis palvelemaan. Niinpä Dudley kasvaa hemmotellusta pikkupojasta teiniksi, joka terrorisoi paitsi perhettään, myös koko naapurustoaan.

Harry Potter asuu lähes koko lapsuutensa Dursleyn perheen luona, mutta häntä ei tottavie hemmotella. Miten Harrysta kasvaa kuitenkin tasapainoinen nuori ja aikuinen, joka pystyy pelastamaan maailman? Siinä missä Dudley on aina saanut, mitä on halunnut, Harrya on laiminlyöty ja jopa pahoinpidelty. Eikö tällaisen lapsuuden pitäisi myös näkyä?

Pääkirjoitus: Tulipa otettua torkut!

Marko Ikäheimo


5.7.2004.

Kalaksikukon vanhan sivuston viimeisen päivityksen ajankohta. Ainakin sikäli mikäli arkistoihini on luottamista. Onhan tuosta jo vähän aikaa vierähtänyt. Kuusi vuotta edellisestä päivityksestä. Tässä vaiheessa pitäisi kai selitellä muuttuneista elämänilanteista ja sen sellaisesta. Mutta mitäpä tuota selittämään, tuli vähän sluibaittua.

Tai no, jos nyt kuitenkin pari sanaa sanoisi vierähtäneestä ajasta. Tämä ei siis missään mielessä ole mitään selittelyä. Ei sinne päinkään.

Pääsyy homman lopahtamiseen oli niissä kaikissa pikku ylläpitotehtävissä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jäytämään. Aika ei jäänyt enää kirjoittamiselle ja yhteyksien ylläpidolle muun Kalaksikukon rempan kanssa. Ja siinäpä se sitten oli. Oli parempi pistää väliaikaisesti pillit pussiin kuin ruveta vihaamaan koko hommaa.

SF:n harrastamista en ole missään vaiheessa lopettanut. Harrastuksen muodot ovat jonkin verran muutuneet. Äänikirjoja tulee harrastettua nykyään enemmän, sillä paperikirjaa on vähän vaikea käsitellä tiskatessa tai vaatteita silittäessä. Autolla työmatkoja ajellessa se olisi suorastaan vaarallista (tosin jotkut kuulema tekstailevat ajaessaan, kaikkea sitä...). Pehmeäkantisten kirjojen hankkiminen on vähentynyt sähköisten kirjojen tieltä. Näistä enemmän vähän myöhemmin.

Monta asiaa on kuuden vuoden aikana muutunut, ja ehkä surullisin niistä on suomalaisten usenetin uutisryhmien (eli nyyssien) kuolema. Kyllähän ne vielä esim. google groupsin kautta vielä löytää, mutta aika vaikea sieltä mitään kovin järjellistä siilata. Pääasiassa tilan täyttää spämmi ja muu moska. Harmi sinällään, sillä nyyssit olivat minulle aikanaan hyvin tärkeä keskustelupaikka. Babylon 5:n loistoaikoina tuli käytettyä sarjalle varatussa ryhmässä vähän ehkä liikaakin aikaa. No, ehkä gradu ei valmistunut ihan niin nopeasti kuin olisi voinut, mutta nyyssejä (ja B5:ttä) minun on kiittäminen silti paljosta.

Mutta ei tästä kuitenkaan kokonaan irti päässyt. Useamman vuoden olen ikävöinyt sitä tunnetta, kun kirjoittaminen alkaa toden teolla luistamaan (sitä vastakkaista tilannetta ei niinkään). Ja muiden samanhenkisten kanssa lehden tekeminen oli vain yksinkertaisesti hirveän hauskaa. Blogger.com on riittävä jokapäiväisen tekniikan pyörittämiseen, ettei tarvitse senkään kanssa enää ihokastaan repiä.

Elikkäs tässä sitä nyt ollaan. Vähän karuhkohan lehti tässä tilanteessa on, mutta eipä KK koskaan ole pyrkinyt ulkoasullaan koreilemaan. Tietysti jos jollakulla sattuisi olemaan ideoita ja kykyjä ulkoasun kohentamiseen, kaikki apu on enemmän kuin tervetullutta. Ja entiseen tapaan kaikki muukin materiaali otetaan vastaan erittäin mielellään. Novellit, arvostelut, artikkelit, runot, raapaleet, kuvagalleriat: kaikki kelpaa kunhan aihe edes jotenkuten liittyy SF-kenttään.

Ja kuten ennenkin, työnteko on kiellettyä Kalaksikukossa. Tätä tehdään vain ja ainoastaan omaksi iloksi.