keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta

Johnny Kniga 2012, 268 s.

Hannu Väisänen

Pohjois-Suomi saa tarpeekseen palveluiden alasajosta ja julistautuu itsenäiseksi. Sisällissota alkaa. Helsingin yliopiston keskushallinnossa työskentelevä reservin alikersantti Jesse Purola katsoo olevansa juuri oikea mies pistämään heinäkengät järjestykseen. Hänellä on sekä aliupseerin että kasvatustieteilijän koulutus eli ryhmän johtaminen ei ole mikään ongelma.

Hänen mielestään sota on voimakkain mahdollinen kokemus. Ainakin jos äänen- ja kuvantoisto ovat kunnossa. Jokaisessa tilanteessa hän ajattelee, mitä Koskela tekisi? Pian hän huomaa, että miehistöaines on huonontunut Tuntemattoman sotilaan (sekä sotamies Ryanin ja Taistelutovereiden yms) päivistä. Nykyiset kun laittavat YouTubeen videoita, joita he ovat kuvanneet Purolan pikkuvirheistä, ja sotilaiksi pääsee naisiakin.

Kirja on parasta ottaa kuten Purolan mielestä suhtaudutaan tekopyhästi sotaelokuviin: niistä ei saa nauttia, vaan niissä pitää nähdä sodanvastaisuutta.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Disney ostamassa Lucasfilmiä

Marko Ikäheimo


Juuri kun luulee jo nähneensä kaiken, niin elämä heittää koivun takaa eteen jotain aivan odottamatonta. Viimeisin on uutinen siitä, että Disney päätti kaivaa vähän kuvettaan ja tarjota Lucasfilmistä pikkuisen rapiat neljä miljardia taalaa. Ilmeisesti Lucasille itselleen fyrkkaa kelpaa, ja hän on päättänyt myydä puljun karvoineen päivineen. Ja näihin karvoihin sisältyvät myös oikeudet Star Wars -elokuviin. Disney onkin jo ilmoittanut suunnitelmistaan seuraavan SW-elokuvan suhteen.

Kieltämättä ensiksi iski paniikki, mutta sitten muistin millaisia nämä kolme viimeisintä Star Wars -räpellystä oikein olivatkaan. Disneyllä olisi ainakin varaa palkata leffaa tekemään ihan oikeita käsikirjoittajia, jotka eivät suoltaisi sellaista läpipuisevaa dialogia, josta viimeisimmissä elokuvissa saimme nauttia. Ehkä voisimme välttyä myös joiltakin noloimmilta kömmähdyksiltä esimerkkeinä futuristinen lääketiede, joka ei pysty toteamaan Amidalan odottavan kaksosia tai Sithin koston lopun älytön lopputaistelu keskellä laavavirtoja. Vaikka olisi minkälaiset jedimestarit kyseessä, niin taatusti tuollaisessa paikassa törttöilystä olisi tuloksena syvärapeita jedejä.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Iain M. Banks: The Hydrogen Sonata

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 17 h 17 min, lukija Peter Kenny

 

Marko Ikäheimo

 
Iain M. Banksin kulttuuri-universumissa sivilisaatiot kohoavat pikku hiljaa kehityksen portaita kerätessään uutta kokemusta ja teknologiaa. Tarpeeksi kehittyneet yhteiskunnat voivat kohota Vanhimpien kastiin, jolloin vähäisempien paarustajien tekemiset eivät enää pahemmin hetkauta. Tarjolla on myös mahdollisuus sublimoitumiseen, jolloin asiat muuttuvat oikein todella kummallisiksi. Sublimoituneet siirtyvät joukolla toisiin ulottuvuuksiin, eikä sieltä paljon enää tietoa heru. Sen verran kuitenkin on saatu selville, että siellä Toisella Puolella vallitsee ikuinen yltäkylläisyyden ja täydellisen itsensä toteuttamisen tila. Ilmeisesti ihan hyvä diili, siis.
 
Sivilisaatio nimelta Gzilt päättää hypätä sublimoituneiden kelkkaan. Gzilt on tavallaan Kulttuurin serkku, ja se olikin aikoinaan aivan vähällä tullaan mukaan siihen löysään eri lajien yhteenliittymään, josta myöhemmin Kulttuuri muodostui. Tästä yhteenliittymästä kieltäytymiseen liittyy joku Suuri Salaisuus, joka Gziltien viimeisten päivien kuluessa kohti loppuaan palaa kummittelemaan.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ilkka Remes: Ylösnousemus

WSOY, 2012 482 s.

Hannu Väisänen


Monessa Ilkka Remeksen kirjassa on etsitty isää. Ylösnousemuksessa etsijöitä on kaksi, suomalainen Taru Korte ja venäläinen Ruslan Baranov. (Tämä on joko sattumaa tai nyökkäys Väinö Linnan suuntaan: Tuntemattomassa sotilaassa vangiksi jäänyt venäläinen kapteeni oli nimeltään Baranov.) Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat puolestaan etsivät arktisen alueen luonnonvaroja, ja Suomi taiteilee suurvaltojen välissä uuden kylmän sodan aikana euron romahtamisen jälkeen.

Menneisyyden haamuja pyöritellään sivukaupalla. Tietysti on hyvä, että kirjan hahmot eivät ole pahvista leikattuja tyyppejä, mutta teknojännärin ei tarvitsisi olla ihmissuhderomaani.

Teräsleijonassa moitin liian pitkää loppuhuipennusta. Ylösnousemuksessa sellaista ei ole, vaan siinä syöksytään jatkuvasti kriisistä toiseen epäuskottavien yheensattumien ja yhtä epäuskottavien täpärien pelastumisten kautta. Lopun arvaa jo hyvissä ajoin.

Joko alan kyllästyä Ilkka Remekseen tai hänen tasonsa laskee kirja kirjalta.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Fred Saberhagen: The Dracula Tape

Arvosteltu versio: Kindle e-kirja, ensimmäisen laitoksen julkaisuvuosi 1975

Marko Ikäheimo


Kanteen ei ole kyllä
paljon panostettu
Yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella nuori juristi saa varsin erikoisen tehtävänannon.  Karpaateilla sijaitsevassa linnassa asuva Kreivi haluaa ostaa kiinteistön Lontoosta ja muuttaa sinne asumaan. Kreivin vaatimukset kaupanteolle eivät kuitenkaan ole aivan tavanomaisimmasta päästä.

Kyseinen nuori lakimies on tietenkin muuan Jonathan Harker ja Kreivi tunnetaan paremmin nimellä Dracula.

The Dracula Tape kertoo Bram Stokerin klassisen kauhutarinan tällä kertaa Draculan näkökulmasta.  Luonnollisesti on vähän vaikeaa suhtautua kiihkottomasti verta elääkseen tarvitsevaan olentoon, joka voi muuttaa muotoaan eri eläimiksi. Siltikin Stokerin kirjan sankarit näyttäytyvät tämän tarinan valossa aivan erityisen törpöiltä. Varsinkaan Van Helsing ei saa paljon kiitosta osakseen.

Saberhagenin kirja on erittäin sujuvaa luettavaa. Kirjan kertoja katselee tapahtumia nykyaikaisin silmin. Hänellä onkin paljon sanottavaa viktoriaanisista asenteista. Aivan erityisesti hupia riittää aikakauden naiskuvan ruotimisessa. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten Stokerin kuvaamat Kreivin hirmuteot ja kauhistuttavat ominaisuudet saavat kukin vuorollaan järkevän selityksen.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Marko Nenonen: Noitavainot Euroopassa (kaksi osaa)

Noitavainot Euroopassa. Myytin synty Atena 2006 307 s.
Noitavainot Euroopassa. Ihmisen pahuus Atena 2007 318 s.

Hannu Väisänen


Pimeällä keskiajalla uskottiin, että noidat lentävät luudanvarrella tai jollain muulla tavalla Kyöpelinvuorelle irstailemaan paholaisen kanssa. Ei se noin mennyt, Nenonen sanoo, mutta tutkijoiden ja lukevan yleisön mielestä ryhmäseksi on kiinnostavamapaa kuin lehmien paneminen umpeen ja sadon pilaaminen, joista noitia syytettiin useammin kuin noitasapatista. Sitä paitsi suurin osa noitaoikeudenkäynneistä oli vasta keskiajan jälkeen, Ruotsin valtakunnassa ja siis myös Suomessa vasta 1600-luvulla.

Myytin synnyssä Nenonen osoittaa, että yleinen käsitys noidista on väärä, ja Ihmisen pahuudessa hän esittää oman teoriansa noitaoikeudenkäynneistä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Babylon 5 ja nettifandomin synty

Marko Ikäheimo


Tor.com sivusto julkaisi jutun siitä,  miten Babylon 5: vaikutti nykymuotoisen fandomtoiminnan syntyyn verkossa. Sarjan luoja ja Tekijä J. Michael Straczynski  osallistui aktiivisesti keskusteluun sarjalle pyhitetyssä Usenet-keskusteluryhmässä. Lisäksi B5:n jaksoja analysoitiin äärimmäisen tarkasti The Lurker's guide to  Babylon 5 -sivustolla.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Doctor Who: Seitsemännen kauden alkupuoli

Marko Ikäheimo


Doctor Whon seitsemännen kauden puoliväli on nyt sitten saavutettu. Ja täytyy heti todeta: penteleen Moffat. Hän onnistui vuodattamaan julkisuuteen tietoja, jotka toteutuessaan olisivat pistäneen maailmankirjat täydellisesti sekaisin. Tähän mennessä pitäisi jo muistaa kaksi tärkeää asia Doctor Who:sta:

A) Tohtori valehtelee aina
B) Moffat valehtelee aina

Saattaa olla, että Moffat ei varsinaisesti valehdellut, vaan pikemminkin jätti tärkeitä yksityiskohtia viisaasti kertomatta. Jonkin aikaa ensimmäistä jaksoa katsellessani kuvittelin näiden ennakkotietojen pitävän paikkansa.  Luonnollisesti todellisuus olikin sitten jotain aivan muuta. Onneksi sentään Dalekit olivat tavalliseen tapaan mainioita, ja Moffat oli onnistunut vääntämään niihin aivan uuden hirvityskoukun.

Ja olihan siellä yhdessä jaksossa
dinosauruksia avaruusaluksessa,
mikä ei voi olla koskaan huono asia

perjantai 5. lokakuuta 2012

Mia Vänskä: Musta kuu

Atena 2012 295 s.

Hannu Väisänen


Kun Mia Vänskän esikoisromaani Saattaja toi mieleen Stephen Kingin kirjat, Musta kuu on kuin teinikauhuelokuva, paitsi että se on parempi, paljon parempi, eivätkä hahmot ole teinejä.

Annukka, nelikymppinen, seksiä tihkuva punapää, jonka mies ja lapsi ovat etelänmatkalla. Lööpeissä rähjääntynyt rocktähti jäähyllä bändinsä ja uusimman bändärinsä, melkein alaikäisen Auroran kanssa. Kuherruskuukauttaan viettävä eläkeläispariskunta, jonka hormonit vielä hyrräävät. Eronnut mies pikkutyttärensä kanssa. Kaikki he päätyvät samaan lomamökkikylään keskelle ei-mitään, mutta vanhan uhripaikan, nykyisen matkailunähtävyyden laidalle. Lähin naapuri on muutaman kilometrin päässä: yksin asuva mies, jolla on paha menneisyys.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Linkkivinkki: 27 outoa kung fu -taistelukohtausta

Marko Ikäheimo


Olin kirjoittamassa jo arvostelua toisesta aiheesta, mutta satuin törmäämään tähän iO9:n kokoelmaan kummallisia kung fu -elokuvien taistelukohtauksia. Äkkinäisempi tietysti tässä vaiheessa loihe ihmettelemään, että eikös ne kaikki ole aika outoja. Onhan se vähän niinkin, mutta tässä kokoelmassa on kyllä melkoisia voittajia. Tuli ihan muinaiset Kuopion SF-seuran videoillat mieleen.

Kieltämättä tässä listauksessa on aika huikeita suorituksia, kuten esimerkiksi ylikehittyneen finnin käyttäminen happoruiskuna (ei kannata katsoa allaolevaa videota, jos tällainen tekee pahaa). Toisaalta aikoinaan tuli nähtyä myös elokuva, jossa aseena käytettiin maalauspensselistä viskottuja pisaroita, joten ei tämä kokoelma täysin kattava ole.