perjantai 31. joulukuuta 2010

Pääkirjoitus: Sehän lähti hyvin liikkeelle

Marko Ikäheimo


Tähän aikaan vuodesta luodaan perinteisesti silmäyksiä menneeseen vuoteen ja tehdään lupauksia tulevasta. Lupailut ovat aina vähän turhia, mutta pari sanaa voisi todeta Kalaksikukon uudesta tulemista, huiman muutaman kuukauden kokemuksen rintaäänellä. Tällä hetkellä tilanne ei näytä yhtään hassummalta, ei vähääkään. Tänään meni rikki kuudenkymmenen julkaistun tekstin raja. Mikä tärkeintä, meno tuntuu olevan yhtä innostunutta kuin elokuussa aloittaessa. Eipä tässä muuta voi oikeastaan lupailla kuin että Kalaksikukko tulee pitäämään samaa tahtia yllä myös vuonna 2011 (hemmetti, siinä se lupaus nyt tuli).

Kiitoksia kaikille lukijoille ja kirjoittajille tästä uudesta alusta! Toimitus toivoo, että kuulisimme teistä vielä enemmän ensi vuonna.

Babylon 5 vanhassa Kalaksikukossa

Riitta Niemistö


Babylon 5 on yksi niistä jutuista, joita päätoimittajan kanssa yhdessä fanitamme. Sarjaa on tullut useampaankin kertaan yhdessä katsottua ja kommentoitua. Vanhassa Kalaksikukossa on muutama Babylon 5 -aiheinen juttu.

Mary Roach: Packing for Mars

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 10 h 28 min, lukija Sandra Burr

Marko Ikäheimo


Kuinka suuri osa astronauteista on ollut avaruussairas (vastaus: suurin osa)? Mitä tapahtuu, jos avaruudessa lentää laatta? Voiko ihminen olla kaksi viikkoa peseytymättä avaruuspuvussa? Miten kulttuurierot vaikuttavat avaruuslentäjien yhteistoimintaan? Mitä tapahtuu, jos avaruusaseman vessa ei toimi?

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja

Otava, 2004

Riitta Niemistö


Kouluopetuksessa 80-luvun ja 90-luvun taitteessa kerrottiin islamista hyvin vähän ja varsin pintapuolisesti. Olenkin kaivannut selkeää yleiskatsausta siitä, mistä islamissa on kysymys ja Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirja vastaakin moniin kysymyksiin. Hän saikin tästä kirjasta vuonna 2005 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Löysin sen Seven-pokkarina ja koska Kalaksikukkoon pyydettiin muidenkin uskontojen kuin kristinuskon tutkimuksen esittelyä, niin esittelen kirjan tässä.

Gunnel Linde: Lurituri

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Lurituri, 1959, suomentanut Terttu Liukko

Riitta Niemistö


Lurituri on minulle uusi tuttavuus. Olimme pojan kanssa kirjastossa ja kyselin suosituksia uusista lastenkirjoista, kun Muumit, Eemeli ja Marikki on jo luettu. Kirjastonhoitaja kehui tykänneensä tästä lapsena kovasti, mutta mietti, miten nykylapsi suhtautuu tarinaan, joka kertoo radiossa asuvasta otuksesta.

Lurituri mukailee monista lastenkirjoista tuttua teemaa. Sisaruksista vanhempi on päivät koulussa ja nuoremmalla kotilapsella on tylsää. Niinpä hän kehittelee mielikuvitusystävän eli tapaa satuolennon. Tämän tarinan päähenkilö on nelivuotias Sirkkuliisa ja hänen lisäkseen Luriturista tietää mummi.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Det osynliga barnet och andra berättelser, 1962, suomentanut Laila Järvinen

Riitta Niemistö


Meillä on joulukuusessa latvan tuntumassa tekoruusu ja sen alla helminauha. Nämä ovat muistoja sinkkuvuosilta, kun ajatus perhejoulusta aiheutti akuuttia ahdistusta. Silloin ruusu oli pöytäkuusen latvassa. Sittemmin on tullut annettua periksi sovinnaisuudelle ja kuusen latvassa on meilläkin tähti.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Novelli: Ahneuden alku

Juha Salmi


Kirjoitusharjoitus: Päivän kirjoituksen aloittava tarina

Paljon kirjoittavilla ihmisillä on kirjoittamisen suhteen omat rutiininsa. Näistä rutiineista kenties tärkein on rutiini, jolla aloitetaan tekstin tuottaminen. Osalla kirjoittajista tekstiä alkaa syntyä vain kirjoitusohjelman avaamalla, mutta ei lähellekään kaikilla. Itselläni vaikeinta kirjoittamisessa on aina päivän ensimmäiset sanat.  Kun tekstiä ei synny haluamastani aiheesta, yritän monesti kirjoittaa lyhyen tarinan aivan sattumanvaraisesta aiheesta.

Tällä tavoin syntyneet tarinat eivät ole suurta taidetta. Ne eivät ole myöskään sitä, mitä olin kirjoittamassa, mutta sen sijaan kirjoittamisen aloittaminen auttaa minua tarttumaan aiheeseen mitä suunnittelin heti tarinan jälkeen.

Walt Disney: Nalle Puh (1977)

Riitta Niemistö


Olen ostanut Nalle Puhin jo vuosia sitten Lontoosta VHS-kasettina. Ajatus suomeksi puhutusta tuntui suorastaan kammottavalta. Kun Nalle Puh oli luettu, päätin näyttää elokuvan pian viisi vuotta täyttävälle pojalle ja tulkata kriittiset osat puheesta. Hyvin poika elokuvaa seurasi; vasta loppupuolella kiinnostus herpaantui.

Nykyään lastenosastoilta löytyy paljonkin Nalle Puh -DVD:itä, mutta tätä klassikkoelokuvaa en ollut nähnyt. Siksi en uskaltanut pojalle suomeksipuhuttua luvata, mutta kun sitten sellainen löytyi, niin pojan silmät alkoivat loistaa. Suomeksi puhuttu jaksettiin katsoa alusta loppuun. Ei tuo Pekka Lehtosaaren ohjaus yhtään hassumpi ole, vaikkei se alkuperäisille äänille pärjääkään.

lauantai 18. joulukuuta 2010

China Miéville: Perdito Street Station

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 24 h 5 min, lukija John Lee

Marko Ikäheimo


New Crobuzon ei ehkä ole aina kovin miellyttävä paikka asua, mutta ainakaan siellä ei pääse pitkästymään. Yleisen teknologian osalta kaupungissa eletään piilukkoaseiden aikakautta, mutta myös magia on jokapäivästä. Lisäksi kirjan maailmassa toimii myös jonkinlainen steampunktyylinen mekaanisten palvelijoiden järjestelmä. Isaac Dan der Grimnebulin on kunnialliset valtavirtatieteen reunalta tipahtanut oppinut, joka pyrkii monesta eri suunnasta selvittämään maailmankaikkeuden perusluonnetta. Grimnebulin saa asiakkaakseen lintumiehen, jonka siivet on jostakin syystä sahattu tyvestä poikki. Tämä garuda haluaisi lentää uudelleen, hinnalla millä hyvänsä.

Lentävät humanoidit eivät ole edes New Crobuzonin asujaimiston kummallisimpia esimerkkeä. Esimerkiksi kepreillä normaalin naisruumiin pään tilalla on suuri kovakuoriainen. Ja vieläkin oudompaa on luvassa.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Walt Disney: Fantasia (1940)

Riitta Niemistö


Lupasin pian viisi vuotta täyttävälle pojalle, että Fantasiassa on dinosauruksia sekä tanssivia sieniä ja virtahepoja, joista isä tykkää. Odotin jännityksellä, millaisen vastaanoton elokuva tällä kertaa saa. Itse pidän siitä kovasti.

Ensimmäisen kappaleen yli jaksettiin tanssivia sieniä odotellen. Tanssivat kukat ja sienet saivat pojalla silmät loistamaan. Noidan oppipoika tuntui aluksi hieman pelottavalta ja sitten piti tulla niitä dinosauruksia.

Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan

Suom. Arto Schroderus, WSOY 2005 362 s.
The Philip Roth Society http://orgs.tamu-commerce.edu/rothsoc/index.htm

Hannu Väisänen


Charles A. Lindbergh, joka vuonna 1927 lensi ensimmäisenä välilaskutta New Yorkista Pariisiin, valitaan Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1940. Voiton tuo se, että hän vastustaa maan liittymistä toiseen maailmansotaan. 1900-luvun vaihtoehtoisen Yhdysvaltain kuvauksena Salajuoni tuo mieleen Philip K. Dickin romaanin Oraakkelin kirja ja Harry Turtledoven novellin Joe Steel. Jälkimmäisessä eräs Josif Džugašvili muuttaa Venäjältä Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tulee presidentti.

Salajuoni Amerikkaa vastaan ilmestyi Yhdysvalloissa juuri ennen vuoden 2004 presidentinvaaleja ja se on nähty allegoriana Bushin hallituksen toimista terrorismin vastaisessa taistelussa. Vaihtoehtohistoriaa enemmän Salajuoni on kuvaus New Yorkin lähellä Newarkissa asuvasta juutalaisperheestä 1940-luvun Yhdysvalloissa 7-vuotiaan "Philip Rothin" näkökulmasta. Päähenkilön nimi herättää epäilyksiä, että kirjailija kuvaa enemmän tai vähemmän todenmukaisesti omaa lapsuuttaan.

Paolo Bacigalupi: The Windup Girl

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 19 h 34 min, lukija  Jonathan Davis

Marko Ikäheimo


Tarkemmin määrittelemättömässä, mutta ikävällä tavalla tutunoloisessa, tulevaisuudessa öljy on päässyt kokonaan loppumaan. Kivihiiltä on jonkin verran jäljellä, mutta sitä ei parane kovin hulvattomasti käyttää. Ilmastonmuutos on nimittäin päässyt aika pahaksi ja kasvihuonekaasujen tuottoa valvotaan tarkasti.

Polttomoottoreilla aikaisemmin toimineiden koneiden ja laitteiden käyttövoimana on erikoisvalmisteisista akuista saatava kineettinen energia. Näitä akkuja kutsutaan vietereiksi, vaikka oikeastaan kyseessä on hyvin kehittynyt teknologia, jossa käytetään muun muassa geeniteknologian avulla tuotettuja levälajikkeita. Geeniteknologia on muutenkin monessa mukana. Keinotekoisten kuormajuhtien lisäksi valtaosa ravintokasveista on muunneltuja.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen runolelu

Kuvitus: Christel Rönns, WSOY 2002

Riitta Niemistö


Sanoin joitakin viikkoja sitten päätoimittajalle, että kun poikamme oli sen ikäinen, mitä tyttömme nyt on, tälle oli luettu jo koko Kirsi Kunnaksen tuotanto, mutta tytölle on luettu lähinnä siitä kuinka Pikku Leo on uninen. Päätoimittaja tähän rauhallisesti, ettei se poika tuolloin kyllä juuri kuunnellut. Täysin totta tuo ei muutenkaan ollut, koska Kirsi Kunnas on kirjoittanut paitsi loruja myös runoja aikuisille. Olin jo muutaman kerran kirjakaupassa selannut Tiitiäisen runolelua, mutta pian tämän keskustelun jälkeen se tuli ostetuksi.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Novelli: Yhtiön seitsemän kuolemansyntiä

Pasti Koski


Synti 1: Kaikki ohjelmat oltava samaa versiota

In&Ms-yhtiön suurvisiirin turkoosiksi maalattu huone on Los Angelesin äärimmäisen kalliin, kilometrin korkuisen pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Huoneesta avautuu huikea näköala koko kaupunkiin ja siniselle merelle – silloin kun ilma ei satu olemaan ruskeana savusumusta.
  Yhtiö syntyi kaksisataa vuotta sitten kahden suuren yhtiön fuusiossa. Toinen hallitsi ohjelmistomarkkinoita ja toinen laitemarkkinoita. Koko historiansa ajan yhtiö on häikäilemättömästi pyrkinyt kaatamaan kaikki kilpailijansa sitomalla asiakkaansa yhä tiukemmin itseensä.
  Tänään yhtiön uudella pääevankelistalla on ongelma, jonka suurvisiiri ratkaisee tuttuun varmaan tyyliinsä.
  "Suurvisiiri, asiakkaamme ovat vastahakoisia siirtymään uusiin ohjelmaversioihin. He haluavat käyttää vanhoja ohjelmistoja."
  "Tämä ei ole mikään ongelma. Tästä lähtien kaikki ohjelmat toimivat yhdessä vain saman version ohjelmien kanssa, mitään yhteensopivuutta ei jätetä vanhojen versioiden suuntaan. Kun asiakkaalla on yksikin uusi ohjelma, hänen on vaihdettava kaikki muutkin. Avainsanamme on versioyhteensopivuus ja vanhojen versioiden käyttökelvottomuus. Markkinoinnin kielellä: Ohjelmistojen täydellinen yhteistyö. Kaikki vanha jarruttaa kehitystä."
  "Nerokasta, suurvisiiri, nerokasta."
 

maanantai 29. marraskuuta 2010

Jatkoa The Lord of the Rings -sinfonialle Tampere-talossa

Riitta Niemistö


Keväällä 2009 Tampere Filharmonia esitti Lord of the Rings -sinfoniaa Tampere-talossa. Koko elokuvatrilogian musiikki käytiin läpi ja varsinkin Pirkan Poikien nuori solisti ensimmäisen osan lopulta jäi mieleen. Nyt tälle konsertille saadaan jatkoa.

Tällä kertaa käydään läpi elokuvatrilogian ensimmäinen osa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin elokuvan musiikkiääniraita on korvattu sinfoniaorkesterilla ja Pirkanpoikien kuorolla; elokuva nähdään kokonaan. Mainokset eivät kerro, kuullaanko elokuvan muut ääniraidat tai onko kyseessä lyhyt vai pitkä versio.

Oli miten oli, tämä pitää nähdä. Kuulemma liput minulle ja päätoimittajalle odottavat jo Korvatunturilla.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Harold Lloydin Turvallisuus viimeiseksi Ylen Teemalta

Marko Ikäheimo


Sunnuntaina 28.11. Ylen Teema esittää yhden ehdottomista suosikkelokuvistani: Harold Lloydin Turvallisuus viimeiseksi. Elokuva huipentuu huimaan kiipeilyyn kerrostalon seinällä, jossa jokaisessa kerroksessa Lloyd joutuu jos jonkinlaiseen vaaratilanteeseen. Mykkäelokuvan aikaan näyttelijät asettivat itsensä melko mielettömille vaaroille alttiiksi. Ymmärtääkseni myös Lloyd teki suuren osan tämän elokuvan stunteista itse. Toki hänellä oli myös turvavälineistöä: pari kerrosta alemmaksi oli rakennettu lava, jossa oli patjoja. Tosin silloisen kuvausmiehen mukaan niille pudonnut näyttelijä olisi todennäköisesti pompannut samoin tien muutaman kerroksen alas kadulle.


keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Novelli: Linnunradan lokapojat

Varoitus: sisältää ronskinpuoleista kieltä.

Esa Hiltula


Kävelin hiostavan kuumia katuja pienen pölyisen kaupungin laitamilla. Olin juuri jättänyt alukseni avaruussatamaan, joka piti tätä kaupunkia hengissä. Itse yritin miettiä, mistä saisin seuraavan kuljetustehtävän hankittua. Sain juuri ja juuri alukseni tankattua ja huollettua, mutta tilisaldoni alkoi lähestyä huolestuttavasti nollaa. Kuulin iloista musiikkia ja puheensorinaa eräästä baarista. Ajattelin jo astua sisään, mutta juuri silloin kuului sisältä laukaus. Musiikki lakkasi ja pienen hiljaisen hetken jälkeen olin kuulevinani jonkun pyytävän anteeksi aiheuttamaansa sotkua. Jatkoin katua eteenpäin, kunnes tulin seuraavan oluttuvan kohdalle. Tämä vaikutti hieman nuhjuisemmalta ja kun vähän aikaa kuunneltuani en huomannut mitään varoittavaa, astuin sisään. Astelin suoraan baaritiskille, jota miehitti rähjäisen näköinen miekkonen.
  

Keskiyön lihajuna-kauhuelokuvafestivaali Kino Kuvakukossa 3.-5.12.2010

Marko Ikäheimo


Kuopiosta paukahtaa jälleen! Timo Raita lähetti Kuvakukon tulevan kauhuelokuvafestivaalin ohjelman. Sen verran räväkkää materiaalia on luvassa, että herkkätunteisimmat saattavat hermostua jo juonikuvauksistakin.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kino Kuvakukko

Marko Ikäheimo


Kalaksikukon entistä kotikaupunkia muistellen (nykyään olemme suvereeneja maailmankansalaisia) pistetään muistutus Kuopion Kino Kuvakukossa pyörivästä Kansallinen audiovisuaalinen arkisto -sarjasta. Maanantaina 22.11. siellä pyörii Jacques Tourneurin Paholaisen palvelija. Ainakin julisteiden perusteella näyttää erikoisen hyvältä. Päätoimittaja muistelee haikeudella Kuvakukkoa, jonka penkkejä tuli opiskeluaikana elokuvakerhossa antaumuksella kulutettua.



keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kolme vaihtoehtohistoriaa

Mari K. Niemi ja Ville Pernaa (toim.): Entäs jos... Vaihtoehtoinen Suomen historia Ajatus Kirjat 2005, 256 s.

Markku Jokisipilä, Mari K. Niemi (toim.): Entäs jos... Lisää vaihtoehtoista Suomen historiaa, Ajatus Kirjat 2006,272 s.

Robert Cowley (toim.): Entäs jos... Vaihtoehtoinen maailmanhistoria, Suom. Riitta Virkkunen, Ajatus Kirjat 2007,480 s.

Hannu Väisänen


Historiallisessa romaanissa ainakin yritetään saada faktat kohdalleen. Vaihtoehtohistoriassa kysytään: "Entäs jos olisi käynyt toisin?" Entäs jos Caesaria ei olisi murhattu? Entäs jos Napoleon olisi voittanut Waterloossa? Entäs jos Saksa olisi voittanut ensimmäisen tai toisen maailmansodan?

Internetissä julkaistuja tarinoita lukuun ottamatta vaihtoehtoisia Suomen historioita tulee mieleeni vain kolme: nimimerkki Joulukuun ryhmän Matka Neuvosto-Suomessa (1984), Ilkka Remeksen Pääkallokehrääjä (1997) ja Paavo Haavikon novelli Lumeton aika (1964). Ensimmäisessä Neuvostoliitto miehitti Suomen kymmenkunta vuotta aiemmin, kun taas kahden muun lähtökohta on se, että Tali ja Ihantala murtuivat kesäkuussa 1944 ja neuvostojoukot miehittivät Suomen.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Elokuvaklassikoita ilmaiseksi verkossa

Marko Ikäheimo


Suomessakin toimivan Headweb.com -sivuston kautta voi vuokrata elokuvia ja katsoa niitä suoraan omalta selaimelta (tai pistää koneen kaapelilla kiinni televisioon, jos sikseen tulee). SF:n ystävän sydäntä lämmittää erikoisesti se, että sivustolla on tarjolla klassikkoelokuvia ihan ilmaiseksi! Tässä tapauksessa klassikko on usein synonyymi kalkkunalle, mutta kyllä ne ainakin hintansa väärtejä ovat.

Oikeasti merkittävistä ilmaiselokuvista mainittakoon vaikkapa The Lost World vuodelta 1925, jossa yhtenä ensimmäisistä yhdistetään animaatiotekniikalla tehtyjä dinoja ja ihmisnäyttelijöitä. Kulttuuriarvoista huolimatta Lost Worldin katsoo oikein mielellään vieläkin.

torstai 11. marraskuuta 2010

China Miéville: The City & The City

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 10 h 18 min, lukija John Lee

Marko Ikäheimo


Jossakin itäisessä Euroopassa sijaitseva Beszel on parempiakin päiviä nähnyt. Satamassa seisoo ruostuvia nostureita ja varastot seisovat tyhjillään ikkunat rikottuina. Toisella kaupungilla Ul Qomalla, menee merkittävästi lujempaa. Ulkomaista investointirahaa virtaa kaupunkiin ja kaduilla kulkevat autot kiiltelevät uutuuttaan. USA nyt vähän on julistanut kaupungin kauppasaartoon, mutta sekään ei pahemmin haittaa. Varsinainen jekku näiden kahden kaupungin suhteen on se, että ne sijaitsevat fyysisesti samassa paikassa. Yhden kaupungin katu saattaa sijaita myös toisessa eri nimellä. Asukkailla ei ole lupa nähdä toista kaupunkia tai sen asukkaita. Tämän säännön rikkomisesta seuraa Pahoja Asioita.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Cyrano de Bergerac: Matka kuuhun

Suom. Aarno Saleva, Faros 2008, 158 s.

Hannu Väisänen


Kirjan alussa on Aarno Salevan kirjoittama Cyrano de Bergeracin (1619-1655) lyhyt elämäkerta ja Timo Kaitaron johdanto kirjaan.

Matka kuuhun on samantapainen satiiri kuin esimerkiksi Thomas Moren Utopia tai Jonathan Swiftin Gulliverin matkat: Oman aikansa yhteiskuntaa arvostellaan kuvaamalla jotain aivan toisenlaista. Mielikuvitusmaailman asukkaiden suuhun voi myös laittaa kaiken sen, mitä kirjoittajan omassa maassa ja ajassa ei voi sanoa.

Suuri osa kirjasta koostuu päähenkilön keskusteluista Kuun asukkaiden kanssa. Osa naurattaa yhä, mutta ilman Timo Kaitaron johdantoa ja kirjassa olevia alaviitteitä Bergeracin satiirin kohteet jäisivät enimmäkseen huomaamatta.

Matka kuuhun on hieman kiinnostavampi kuin Urania.

Camille Flammarion: Urania

Biokustannus 2007, 126 s.

Hannu Väisänen


Camille Flammarion (1842-1925) oli aikoinaan hyvin tunnettu ranskalainen tähtitieteilijä. Hän kirjoitti useita kansantajuisia tähtitieteen esityksiä, joista useita on suomennettu. Urania ei kuitenkaan ole yksi niistä, vaan tieteis- tai paremminkin fantasiaromaani. Alun perin Urania ilmestyi vuonna 1889 ja suomennettiin ensimmäisen kerran 1891.

Flammarion oli sitä mieltä, että useimmat planeetat sekä meidän aurinkokunnassamme että sen ulkopuolella ovat asuttuja. Niinpä Uraniassa matkustellaan ympäri avaruutta aurinkokunnasta toiseen ja katsellaan muiden kiertotähtien ihmeitä. Tai ehkä kaikki on vain unta, sillä matkat tapahtuvat päähenkilön nukkuessa.

Jos Urania pitää arvostella yhdellä sanalla, se on tylsä. Kirjalla ei ole enää muuta kuin historiallista mielenkiintoa.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Novelli: Kyberneettinen ongelma

Pasti Koski


Kirje ministeriöstä

Korkeista ikkunoista auringon säteet lankeavat viistosti pölyiseen, harmaaseen huoneeseen, jossa kaksi hahmoa painii vaikean ongelman edessä. Toinen istuu lukemassa kansiota, toinen katselee kädet selkänsä takana ikkunasta avautuvaa näkymää: Punaisen ja keltaisen kirjavaa vaahterikkoa ja värikkäisiin lehtiin peittynyttä nurmikkoa.
  "Olmes hyvä, mitä me teemme tälle ministeriön kyselylle?" pitkän kokouspöydän ääressä kyyhöttävä Atson ähisee.  Hän on Pariisin Eiffelin Yliopiston Kyberneettisen osaston kyberneetikko.
  Ikkunan ääressä saman tutkimusahjon tähtikyberneetikon hermostunut pikkusormi hieman värähtää, mutta vastaus antaa odottaa.
  "He haluavat meidän käynnistävän projektin, joka selvittäisi maailmankaikkeuden synnyn salaisuudet lopullisesti. Minusta kirjeessä on hieman ilkeämielinen sävy. He vihjaavat, että selvittely on kestänyt liian kauan. Puhuvat tuhansista vuosista."
  Lopulta hoikka vartalo kääntyy hitaasti puhujaan päin hieman ärtyneenä. "Eikö asiasta ole jo olemassa selvä teoria?"
  "Ministeriön kyselyistä ei yleensä tahdo saada selvää, mutta he sanovat kyllästyneensä teorioihin, pitäisi löytää faktoja."
  

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

V - alkuvaikutelmia

Marko Ikäheimo


Kahden ja puolen jakson jälkeen V:n uusi tuleminen vaikuttaa melko lupaavalta. Pakollinen teinikään ei ole tyystin turha, vaan luo mukavasti kontrastia äitinsä pyrkimyksiin vieraiden vastustamisessa. Kasariversion Dianan silmienpyörittely ja huikea ylinäyttely sopi hyvin silloisen sarjan henkeen, samoin tämän version Anna on melko täydellinen omaan rooliinsa. Vierauden tunnnetta ei korosteta turhaan, mutta silti on koko ajan sellainen tunne, että että kaikki ei ole reilassa.

Sarjan ensimmäisen jakson jälkeen jäi vähän hämmentynyt olo. Vierailijat houkuttelivat puolelleen tarjoamalla yleistä terveydenhuoltoa ja heitä vastustamassa oli todellisten patrioot...eikun ihmiskunnan ystävien salaisia soluja. Oliko tämä V salaisesti amerikkalaisen oikeiston asialla? Myöhemmissä jaksoissa nämä painotukset ovat kuitenkin muuttuneet vähemmän häiritseviksi. Vastarintatarinoilla kuitenkin on omat konventoinsa, joita on seurattava. Toivon kuitenkin todella hartaasti, että vierailijoiden perimmäinen päämäärä ei ole sama kuin vanhassa sarjassa. Se lässäyttäisi sarjan kiinnostuksen minulle todella pahasti.

maanantai 25. lokakuuta 2010

A. A. Milne: Nalle Puhin kootut kertomukset

Nalle Puh
Nalle Puh rakentaa talon
Kuvittanut E.H.Shepard


Riitta Niemistö


Nalle Puhista on kaksi suomennosta, vanhempi Anna Talaskiven ja Yrjö Jylhän käännös sekä uudempi Kersti Juvan ja Panu Pekkasen käännös. Vanhempi käännös on minulle kovasti rakas, Yrjö Jylhän runoissa rallatellaan "Rimpati, rimpati, rimpati, rei" ja Anna Talaskiven Nalle Puhin hunajapurnukoissa lukee "hinajaa".

Mutta sitten taas. Vanhasta suomennoksesta puuttuu esipuhe ja Kersti Juvan käännös seuraa paremmin alkutekstiä, on vielä tarkistettukin 2000-luvulla. Käännös on joka tapauksessa tulkinta alkuteoksesta ja luulisi sitä Sormusten herran kääntäjien selviävän myös Nalle Puhista. Tältä pohjalta päädyin ostamaan uudemman käännöksen ja lukemaan sen pojallemme. Sitä paitsi tarjolla oli painos, jossa oli ensimmäisen osan esipuheen ja toisen osan vastapuheen lisäksi kirjailijan ja kuvittajan esittely, kuvituksena paitsi värikuvat myös lyijykynäluonnoksia. Nelivuotiaalle on kiva lukea sellaista kirjaa, jonka lähes jokaisella aukeamalla on kuva.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Video: Blackstar Warrior

Marko Ikäheimo


Mitä jos Lando Calrissian olisikin ollut Star Wars -elokuvien päähahmo? Mitä jos Star Warsit olisivatkin olleet blacksploitaatio-leffoja? Tässä hengessä on tehty Youtubesta löytyvä feikkitraileri elokuvasta Blackstar Warrior. Äärimmäisellä hartaudella tehty video saa hyvälle tuulelle, millä onkin käyttöä näin synkän syksyn koittaessa. Videosta löytyy Youtubessa myös HD-versio, jossa minun mielestäni näkyvät erikoistehoisteiden rajat vähän turhan selkeästi. Tällaisen tuotoksen kuuluu olla vähän suttuinen ja epäselvä.


tiistai 19. lokakuuta 2010

H.P. Lovecraft 120 vuotta

Marko Ikäheimo


H.P. Lovecraftin syntymästä on kulunut tänä vuonna 120 vuotta. Kustannusosakeyhtiö Jalava julkaisia aikoinaan hyvinkin paljon goottisen kauhun mestaria suomeksi, löytyy ainakin kirjastoista. Tekijänoikeuksista vapautuneita teoksia voi ladata useissa e-kirjaformaateissa esimerkiksi Manybooks.net -sivustolta. Uvula audion -sivuilta löytyy kaksi Lovecraftin tarinaa podcastina: The Shadow Out of Time ja At the Mountains of Madness.

Jos vatsa kestää kirjojen ajoittaisen rasismin, joka ylittää hetkittäin aikakautensa normitason, Lovecraftin tuotanto tuntuu nykyvalossa jopa lohdulliselta. Lovecraftin kauhussa mielipuolisuus on aina ulkoistettua, eikä Suurten Muinaisten motiiveja tarvitse turhaan mietiskellä.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Pronssinen Jättiläinen: Doc Savage

Marko Ikäheimo


Aluksi varoitus kaikille Doc Savage -asiantuntijoille. Tämä juttu on kirjoitettu kuunneltuani ensimmäisen Savagen seikkailuista. Luvassa on siis erittäin subjektiivinen ja todennäköisesti epäreilu näkemys aiheesta. Taustatietojen puutteellisuus ei ole minua ennenkään hidastanut.

Yleisnero rikollisten kauhu

Clark Savage junior, tai ystävien kesken Doc on kansainvälinen seikkailija, jonka pyhänä tehtävänä on puolustaa oikeutta ja rankaista pahantekijöitä. Alkujaan hänellä pyörii mukana viisi apuria, kaikki oman alansa huippuneroja. Docin kyvyt ylittävät kuitenkin määrättömästi heidän taitonsa. Doc ei ole kuitenkaan saanut kykyjään syntymälahjana, vaan hänen isänsä on koulinut häntä lapsesta saakka oman työnsä jatkajaksi. Doc harjoittaa vielä aikuisenakin päivittäin kaksi tuntia ruumistaan, aistejaan ja mieltään, jotta ne pysyisivät äärimmäisessä huipputerässä. Sankarimme on niin huippuun treenattu, että edes sade ei pysty häntä kunnolla kastelemaan! Minkähänlaisilla harjoituksilla tuollaiselle tasolle pääsee?

lauantai 9. lokakuuta 2010

Telkkuvinkki: V

Marko Ikäheimo


Muinaisella 80-luvulla katsoin silmät tapillani huimaa V-tieteissarjaa. Lähinnä kyllä silloin vaikutuksen tekivät mageet laserase-efektit sekä vauhdikkaat sukkuloilla lentelyt. Nyt kun on muotia tehdä jokaisesta kasarisarjasta uusi tulkinta, niin miksei sitten myöskin V:stä. Tätä uusversiota alkaa näyttää MTV3 ensi tiistaista (12.10.) lähtien. Näiden vanhojen sarjojen lämmittelyversioiden taso vaihtelee laidasta laitaan. Tällä viikolla alkanut Ritari Ässän uusi tuleminen edustaa sitä kökkötraktoriosastoa, mutta uudessa V:ssä on aineksia hyvinkin mielenkiintoiseksi sarjaksi. Aikaisempi inkarnaatio pelasi 80-luvun invaasiopeloilla, tällä kertaa tapetilla on terrorismi ja ympäristöongelmat, eikä hyvän ja pahan raja ole ihan niin veitsellä vedetty.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Telkkuvinkki: Maailman ympäri 80 päivässä

Riitta Niemistö


Ensi sunnuntaina alkaa kakkosella aamu kymmeneltä Jules Vernen romaaniin perustuvan piirrossarjan Maailman ympäri 80 päivässä uusinnat. Minä olin tuon tullessa 80-luvulla jo niin iso, että olin kirjankin lukenut. Muistan tykänneeni kovasti: sarja on hauska ja jännittävä. Harmi vain, että omat lapset eivät vielä oikein ole tarpeeksi isoja Phileas Foggin ja Passepartout'n seikkailuille, mutta jos vaikka keräisi odottamaan myöhempää katsomista.

Sarjasta näytetään suomeksi puhuttu versio, kuinkas muuten. "Naturalmente", sanottiin espanjankielisessä ensiesityksessä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Silmä korvan korvaajana

Marko Ikäheimo


Yksi ensimmäisistä ostamistani kirjoista on Bruce Sterlingin Peililaisit. Yhdessä sen tarinoista mainitaan videofiilin apulaite, jonka avulla voi katsella videoita kadulla kävellessä. Selkähaarniskaan asetetut anturit "rapsuttavat" selkään ympäristöstä karkean kuvan, jonka avulla voi välttyä törmäämästä muihin kadunkäyttäjiin ja lyhtypylväisiin.

Tämä laite tuli mieleen lukiessani New Scientististä juttua äänen käytöstä näkövammaisten apuna. Lasinsankoihin asennettu kamera skannaa näkökenttää ja muuntaa sen ääniksi, joiden korkeus ja voimakkuus riippuu etäisyydestä ja kohteen muodosta. Alkujaan melko kömpelö läppärin ja kameran yhdistelmä voidaan nykyään korvata jo älypuhelimeen asennettavalla ohjelmalla.

New Scientistin jutun mukaan laitteen äänikuva kuulostaa lähinnä kakofonialta, mutta ajan kanssa ihmisaivot alkavat tulkita siitä aivan oikeita kuvia. Ilmisaivojen sopeutumiskyky on ihmeellinen. Järjestelmään voi tutustua esimerkiksi sen kehittäjän sivulla. Sivut ovat kieltämättä hieman sen näköiset, että niiden suunnittelija on käyttänyt itse tätä ääniskanneria.

Evankeliumi vorlonien mukaan

Riitta Niemistö


Tämä Vorlonien ja ihmisten tarinoista koottu kertomus on julkaistu alunperin Usenet news ryhmässä sfnet.viestinta.tv.babylon5 ja sitä on muokattu vain vähän tätä uusintajulkaisua varten.

Olipa kerran nuori juutalaistyttö Maria, joka oli kihloissa vanhemman miehen Joosefin kanssa. Maria tuli raskaaksi ja Joosef tiesi, että hän ei lapsen isä ollut. Joosef ei moista huonoa naista halunnut naida, mutta ei halunnut tätä kivitettävänkään, joten hän päätti tämän salaisesti hylätä. Silloin vorlonit ensimmäisen, tai Marian sekavien puheiden mukaan jo toisen, kerran puuttuivat asiaan. Yksi ilmestyi enkelin hahmossa Joosefille, sai tämän Marian naimaan ja sanomaan lasta omakseen. Maria väitti vorlonia lapsensa isäksi, mutta kyllähän kaikki tietävät, että vorlonit ja ihmiset ovat eri lajeja - eivät rotuja - eivätkä siis pysty lisääntymään keskenään.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Heikki Räisänen: Koraani ja Raamattu

Gaudeamus, 1986

Riitta Niemistö


Kun etsii kirjastosta Raamatun tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta, ei koskaan voi olla ihan varma, mitä löytää. Voi tulla niin tieteellistä tekstiä, hartauskirjallisuutta, tieteelliseksi väitettyä huuhaata tai mitä hyvänsä tältä väliltä. Kalaksikukon aihepiiriin kuuluvat scifin, kauhun ja fantasian lisäksi monenlaiset tiedejutut, myös eksegetiikka. Raamattua itseään, sen enempää kuin muitakaan pyhiä kirjoja, en silti ajatellut Kalaksikukossa "arvostella", vaikka yksi Raamatun kirjoista, Joonan kirja, onkin oikeastaan fantasiatarina. Eksegetiikka on kiinnostava tieteenala siksikin, että monessa fantasiatarinassa uskonnolla on merkittävä rooli, jolle oikeiden uskontojen ja oikeiden pyhien teosten tunteminen antaa lisäsyvyyttä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Novelli: Kanan lento

Pasti Koski


   Aurinko paistaa kirkkaasti vihreään lintujen laulun täyttämään puutarhaan. Kimalaiset surisevat kauniissa keltaisissa voikukissa. Perhoset lentelevät apilasta toiseen. Kitulias omenapuu kukkii.
   Kaiken keskellä kirjailijan näköinen mies istuu aurinkotuolissa. Hänellä on meneillään novelli, jonka aiheena on kirjoittaminen, mutta mies nukkuu kuten hänen tarjoilupöydän alahyllylle unohtunut läppärinsäkin. Kahvi on kylmää ja olut lämmintä. Inspiraation tuojana pöydällä on myös mustepullo, Italiasta tuotu kullattu mustekynä ja käsintehtyä japanilaista paperia.
   Mutta missä mahtaa inspiraatio piileskellä?
   Yhtäkkiä siniseltä taivaalta räpsähtää nurmikolle kirkas voimasäde ja haalean vihreä vihreä, metallinhohtoinen avaruuden olio ilmestyy kuin tyhjästä suurella metelillä.
   Poks ja pau!
  

perjantai 24. syyskuuta 2010

Cherie Priest: Boneshaker

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 13 tuntia 43 minuuttia, lukijat Kate Reading ja Will Wheaton
 

Marko Ikäheimo


Sisällissota on aina vähän tylsä homma, mutta 1880-luvun Seattlella on sen lisäksi aivan erityinen syynsä siihen, miksi elämä siellä on hieman ankeahkoa. Jokunen aika sitten kahjohko keksijä Leviticus Blue testasi kullankaivuukonettaan, lempinimeltä Boneshaker. Karannut kone pisti suuren osan Seattelen keskustasta sileäksi. Samalla kaupungin katuja alkoi täyttää mystinen kaasu, joka nimettiin pikaisesti vitsaukseksi (Blight). Kaasun uhreiksi jääneet alkavat käytännössä mädätä pystyyn ja hinkua ravinnokseen ihmislihaa. Aivan oikein: vanhoja kunnon zombieitahan ne! Näiden veijareiden vuoksi asuinalueen haluttavuus tipahti niin alas, että suurin osa Seattlesta päätettiin ympäröidä muurilla. Niin, ja tietysti vitsauskaasun pitäminen muurin sisällä tuntui sekin hyvältä ajatukselta.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Podcast-esittely: TechStuff

Marko Ikäheimo


Kyltymättömällä tiedonjanolla varustettujen suosikkisivusto, HowStuffWorks, sisältää myös aimo kasan podcasteja. Tällä kertaa esittelyvuorossa on tekniikkaan keskittynyt TechStuff. Podcastin juontajat, Chris Pollette ja Jonathan Strickland, heittelevät usein aika rentoa läppää, mutta sisältö on aina täyttä tavaraa. Aiheet vaihtelevat tekniikaan käytöstä opetuksessa merkittävien persoonallisuuksien esittelyihin tai vaikkapa Twitterin toimintaan. Scifistisiäkään aiheita ei kavahdeta: ainakin Star Warsin lasermiekkojen ja Dr Who:n Tardiksen tekniikkaan on pohdiskeltu. Alussa jaksot olivat viiden minuutin mittaisia, mutta nykyään pituudeksi on vakiintunut puolisen tuntia, joskus kavereiden innostuessa aiheestaan vähän enemmänkin.

TechStuff on virkistävää kuunneltavaa yhdistäessään vähemmän ryppyotsaista sanailua kovan tekniikan esittelyyn. Podcastin lähestymistapa tekniikaan on hyvin kuuntelijaystävällinen myös vähemmän nörttisuuntautuneille, joten vähänkään aiheesta kiinnostuneiden ei tarvitse arastella jaksoihin tutustumista.

torstai 16. syyskuuta 2010

Novelli: Vanhus

Petteri Hannila


Aamuinen aurinko killisteli alas pilvettömältä taivaalta. Yöllisen rankkasateen tuoma kaste kiilteli puissa ja ruohoissa saaden koko ympäristön kiiltämään kirkkaanvihreänä. Valo häikäisi vanhan miehen silmiä ja hän varjosti katsetta uurteisella kädellään vilkuillessaan tienoota. Mies oli lyhyenläntä ja kumara, ulkoilmaelämän ahavoittama ja hieman nukkavierun oloinen. Hänen pukemansa vaateparsi oli nähnyt parhaat päivänsä jo kauan sitten, ja kokonaisuuden koristi reikäinen ja värinsä täysin menettänyt hatunreuhka. Pieni mökki jonka terassilla hän seisoi, oli hänen täydellinen jatkeensa, ränsistynyt ja sieltä täältä heikoilla rakennustaidoilla paikkailtu. Mökki sijaitsi kauniilla paikalla pienen metsäisen kukkulan laella ja vain kymmenen metrin päässä liplatti jääpeitteestään vapautunut keväinen järvenranta.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Starshipsofa voitti Hugon!

Marko Ikäheimo


Aikaisemmin esittelemäni podcast Starshipsofa voitti Hugon fanzine-sarjassa. Ensimmäinen podcast, joka on Hugon pokannut, ei yhtään höperömpi suoritus. Tony C. Smithin jännitys hänen seuratessaan videon kautta palkintojenjakoseremoniaa on aika huima. Sitä hurjempi on tuuletuskin tulosten ratkettua.



sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Linkkivinkki: Hipster Hitler

Marko Ikäheimo


Indie-henkiset nettisarjakuvat vaikuttavat joskus lähinnä pyrkivän kannustamaan lukijaansa ampumaan kuulan omaan kalloon. Hipster Hitler ei aihepiiristään huolimatta yritä masentaa lukijaansa. Sarjakuvan idea on aika yksinkertainen: Hitler onkin hipsteri, joka tekee omia hämärähköjä hipsterijuttujaan esikuntansa seuratessa vieressä. Tarkemmin ajatellen, ei sarjiksen ideaa ei ollutkaan kovin helppo selittää. Joka tapauksessa sitä lukiessa tulee joskus mieleen Monty Pythonin kulta-ajan sketsit.

Telkkuvinkki: Late Lammas

Riitta Niemistö


Galaksissa sunnuntaisin seikkailevalle Late Lampaalle nauraa meillä ääneen niin isä kuin nelivuotias poikakin. Tilan isäntä tietää, että paimenkoira Vuhku ei ole ihan tavallinen koira, mutta lampaiden suhteen hän ei ole ihan varma. Yksi jakso kestää kymmenkunta minuuttia. Sen aikana voi kivasti juoda aamukahvin. Jos vain malttaa.

Laten lauman nuorimmainen, Timppa, seikkaili keväällä Pikku Kakkosessa omassa sarjassaan. Päiväkotimaailmaan sijoittuneet seikkailut olivat temmoltaan hitaampia. Poika seurasi niitä hievahtamatta, mutta minulla tuppasi keskittyminen herpaantumaan.

torstai 9. syyskuuta 2010

Novelli: SLem-5

Pasti Koski


Aikatauluongelma

Tähtilaiva SLem-5 oli vaeltanut planeetalta toiselle ostaen ja varastaen rikkauksia. Lähinnä se tarkoitti mustaa paksua mönjää, jota Terralla kutsuttiin öljyksi. SLemin ruuman uumenissa oli jo satojen planeettojen öljyvarat. Sen maha pullisteli kuin musta kiiltävä kuula. Maha, joka olisi voinut nielaista kokonaisen planeetan.
   "Kapteeni, perämies täällä."
   "Niin, mikä on?"
   "Olemme jäämässä jälkeen suunnitelmasta. Meidän pitäisi käydä vielä kymmenillä planeetoilla, mutta aikaa on vain muutamaan."
  

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Wille Riekkinen: Piispan piplia

Willejä valintoja Raamatusta

Kotimaa-Yhtiöt Oy / Kirjapaja, 2008

Riitta Niemistö


Raamatun kirjakokoelma on sekä historiallinen että teologinen dokumentti. Historiallisena dokumenttina se kertoo kauan sitten eläneiden ihmisten ja kansojen kokemuksista, ajattelusta ja uskosta. Eksegetiikassa Raamattua tutkitaan nimenomaa historiallisena dokumenttina ja Wille Riekkinen on paitsi Kuopion hiippakunnan piispa myös eksegetiikan dosentti.

Piispan piplia antaa mielenkiintoisen näkökulman Raamattuun. Raamattu käydään läpi kirja kirjalta. Jokaisen luvun alusta löytyy lyhyt selvitys, milloin ja miten kirja on syntynyt, mitä sen kirjoittajasta, kirjan kirjoittamisajankohdasta ja ensimmäisistä lukijoista tiedetään. Johdantoa seuraa Riekkisen valitsema, usein pitkänpuoleinen, katkelma tästä kirjasta. Muutama Raamatun kirjoista löytyy Piispan pipliasta jopa kokonaisena.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Telkkuvinkki: Pirates of the Caribbean

Marko Ikäheimo


Nelosen ensi sunnuntain viikonloppuleffa näyttää olevan Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous. Aikoinaan elokuvan teatterissa katsottuani en ollut ehkä ihan hirveän innostunut, mutta se taisi johtua enemmäkin kikattelevien teinityttöjen häiritsevästä vaikutuksesta. Vuosien varrella arvostus on vain kasvanut. Sapelitaisteluja ja kummitusmerirosvoja, eihän siitä voi olla pitämättä. DVD-julkaisun kommenttiraidalta saa käsityksen, että kaikilla elokuvan tekijöillä oli aivan hirveän hauskaa. Mustan helmen laatu vain korostuu, kun sitä vertaa jatko-osiin, joista puuttuu suuri osa ykkösen energiasta.

Nettipoliisi Niemistökin tykkäsi, tosin kuulema jaoin fanitukseni tuolloin esiteinien pikku partiolaistyttöjen kanssa. Köh.

Ja kapteeni Jack Sparrow'n sisääntulo on yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailuelokuvissa.


Scifi-kenttä laajenee

Marko Ikäheimo


Suomen toiseksi suurin sanomalehti, Aamulehti, on näköjään päättänyt laajentaa scifin suuntaan. Aikaisemminhan sen kunnostautui alalla lähinnä julkaisemalla Kari Salmisen "nörtit ovat ihan tyhmiä" -kirjoituksia. Itse asiassa lehden linjan taitaa kyllä olla enemmän fantasiaan kallellaan. Viime kesänä se julkaisi parikin ufo-aiheista juttua, joille sitten taas kerran löytyi normaalit arkijärkeen käyvät selitykset.

maanantai 30. elokuuta 2010

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Marko Ikäheimo


Kolahtaneiden kirjojen uuden startin aloitukseksi päätin ottaa alan peruskiven: Linnunradan käsikirjan liftareille. Liftari-sarjan perusteella on tehty myös tv-sarja, elokuva, parikin enemmän tai vähemmän onnistunutta musikaalia, tietokonepelejä sekä varmaan myös sarjakuvasovituskin. Syystä tai toisesta en ole niihin tutustunut. Kuulemani mukaan kyllä tietokone-nörttinäkin kunnostautuneen Adamsin suunnittelema tekstiseikkailu oli aika kiero tapaus.

Jos nyt kuitenkin tämä merkkiteos sattuu olemaan tuntematon, suosittelen lämpimästi tutustumaan ainakin sarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, 1979) on ehdottomasti yksi huumoriscifin perusteoksista, ellei peräti se perusteos. Maailmanlopun ravintola (The Restaurant at the End of the Universe, 1980), on sekin vielä varsin kovaa kamaa omassa lajissaan.

Pääkirjoitus: Jo on aikoihin eletty

Marko Ikäheimo


Kuusi vuotta kylmäunessa ja Suomi julistetaan maailman parhaaksi maaksi. Eikä siinä kaikki. Yksi maamme kunnianarvoisimmista aikakauslehdistä, Suomen kuvalehti, tekee neljän sivun jutun scifikirjailijasta! Eihän tässä kohta enää voi valittaa, miten aliarvostettua scifi on.

Hannu Rajaniemen (oma blogi http://tomorrowelephant.net/) esikoiskirja tosiaan käsiteltiin SK:ssa. Kyllähän se kieltämättä aika kova juttu on, kun suomalaisen kirjoittajan englanniksi kirjoittama kirja saa kustannussopimuksen Englantiin ja Yhdysvaltoihin samaan aikaan. Rajaniemen tyylistä on hyvä esimerkki StarShipSofa-podcastin jakso 98, jonka päätarinana on Rajamäen novelli His Master's Voice. Ylimääräistä hupia saa Tony C. Smithin yrityksestä lausua Rajaniemi.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Muminpappans bravader, 1950, suomentanut Laila Järvinen, WSOY, 1963

Riitta Niemistö


Luin Muumipapan urotöitä nelivuotiaalle eikä tämä oikein jaksanut kuunnella. Ihmettelin hänen käytöstään, koska Vaarallinen juhannus oli luettu läpi kahdella rupeamalla ja Taikurinhattukin luku kerrallaan. Pelkäsin jo muumikirjojen menettäneen viehätyksensä, mutta tämän jälkeen Muumipeikkoa ja pyrstötähteä kuunneltiin taas hievahtamatta.

Muumipapan urotöissä on hyvätkin kohtansa, mutta ei siitä mihinkään pääse, että tarina laahaa. Kirjoittaja tuntuu välillä kompastelevan omaan nokkeluuteensa: esimerkiksi laittomien siirtokunta tuntuu olevan olemassa vain, jotta kirjailija pääsee kommentoimaan suomalaistaitelijoiden touhuja Pariisissa. Parodia muistelmista ei tietenkään iske nelivuotiaaseen eikä sen tarvitsekaan iskeä, mutta lasta tosissaan kiinnostava taso puuttuu kokonaan. Välillä aikuisenkin kiinnostus herpaantuu. Hahmot ovat kyllä kiinnostavia, mutta vain matkalla puutarhajuhliin tarina lähtee kunnolla lentoon.

torstai 26. elokuuta 2010

Alison Gopnik: Filosofinen vauva

Mitä lasten mieli kertoo totuudesta, rakkaudesta ja elämän tarkoituksesta

Englanninkielisestä alkuteoksesta Philosophical baby. What Children's minds tells us about truth, love & meaning of life, 2009, suomentanut Kimmo Pietiläinen
Terra Cognita, 2010


Riitta Niemistö


Kun pääsin Vanhan kirjallisuuden päivillä Terra Cognitan myyntipisteelle omaa kopiota filosofisesta vauvasta ostamaan, Kimmo Pietiläinen kertoi, että tämän kirjan luettuani katsoisin lapsiani ihan uudella tavalla. Kirja olikin toinen kesäloman isoista lukukokemuksista. Se kertoo lasten tietoisuuden kehittymisestä. Mielikuvitukseen, kuviteltuihin maailmoihin ja kuviteltuihin ystäviin liittyvät asiat sivuavat Kalaksikukon aihepiiriä.

perjantai 20. elokuuta 2010

True blood kirjana ja sarjana

Marko Ikäheimo


Olen lukenut muutaman Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -vampyyritarinan e-kirjana. Kirjat ovat melko kevyttä ja toimivaa viihdettä, ehkä pikkuisen enemmän naislukijoille suunnattua. Onneksi e-kirjaa voi lukea ilman että paljastaa seuraavansa likkojen juttuja, niin ei se pahemmin haittaa. Parasta kirjoissa on hieman viisto huumori ja jatkuva juoni, jotka koukuttavat seuraamaan sankarin edesottamuksia.

Yritin sitten katsoa TV 2:lla pyörivää HBO-kanavan tuottamaa True Blood -sarjaa, joka on tehty näiden kirjojen pohjalta. Jopa oli hirveää synkkäilyä ja rankkailua. Sarja tuntuu perustuvan pääasiassa väkivallalle ja puolipornolle. Ei True Bloodin tekijöiden tietenkään tarvitse orjallisesti kirjojen maailmaa seurata, mutta mikä ihmeen pakko kaikesta on nykyään tehdä niin synkkää ja nuljua?

torstai 19. elokuuta 2010

Äänikirjat

Marko Ikäheimo


En ole koskaan ollut erikoisen nopea lukija, joten keskiverronkin romaanin lukemiseen menee minulla kohtuullisesti aikaa, jostakin fantasiajärkäleestä puhumattakaan. Nuorempana tämä ei ollut kovin paha ongelma, mutta jostakin syystä näin neljänkympin ylittäneenä (kriisi!) aika tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän kortilla. Lisäksi useissa tilanteissa on ihan hyvä saada hieman ylimääräistä käyttöä aivokapasiteetille, kuten tiskatessa, vaatteita silittäessä ja pitkillä työmatkoilla. Näitä tilanteita varten minullta löytyy yleensä taskun pohjalta kompakti mp3-soitin täynnä äänikirjoja.

tiistai 17. elokuuta 2010

Muumi ja punainen pyrstötähti

Riitta Niemistö


Olipa jännittävä!

Poika arvioi ensimmäisen näkemänsä elokuvan pelottavaksi, mutta kuitenkin kivaksi kokemukseksi. Kävimme katsomassa kaksiulotteisen version, koska päätoimittaja Ikäheimo arveli, etteivät lasit kumminkaan pysyisi nelivuotiaan päässä, ja koska tämä näytös sopi muutenkin paremmin perheemme aikatauluihin. Se osoittautuikin oikein hyväksi ratkaisuksi. Poika kyhnytti kaikki vähääkään jännittävämmät kohtaukset sylissäni ja kysyi pari kertaa, josko lähdettäisiin jo kotiin.

En tottavieköön muistanutkaan, miten jännittävä Muumipeikon ja pyrstötähden tarina onkaan. Voi olla, että kauheuksien näkeminen valtavan isolla valkokankaalla vielä pahensi pelottavaa vaikutelmaa. Muumipeikko oli pistetty sanomaan, että seikkailuissa sankareille käy aina lopulta hyvin, mutta se ei poikaa rauhoittanut. Alkutekstejä poika oli katsellut haltioissaan ja vasta lopputekstien aikana poika rentoutui uudestaan.

maanantai 16. elokuuta 2010

Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)

Tämä arvostelu on kirjoitettu jo 17.6.2004, mutta jäi julkaisematta, kun Kalaksikukko oli vaipumassa horrokseen.

Riitta Niemistö


Se sai sitten 11 Oscaria. Nimittäin Kuninkaan paluu, Peter Jacksonin kertomus Sormusten sodan ratkaisevista taisteluista ja Frodon vaelluksesta Tuomiovuorelle uskollisen palvelijansa kanssa. Ja ihan ansaitusti se Oscarinsa sai.

Kuninkaan paluu kertoi Sormuksen ritareissa aloittamansa tarinan loppuun. Vähän erilaisen tarinan, mitä Tolkien oli Sormusten sodasta kertonut. Mutta ei se tarina yhtään sen huonompi ollut. Yksittäiset näyttelijät eivät sinällään nousseet esille (eikä ketään palkittukaan), mutta kokonaisuus toimi. Keski-Maa näyttää ja kuulostaa Keski-Maalta, tarina on hyvin sovitettu kirjasta elokuvaksi, tehosteet palvelevat näyttelijöitä ja näyttelijät tarinaa.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Taru sormusten herrasta vanhassa Kalaksikukossa

Riitta Niemistö


Ylen Ykkösen lukupiirin kunniaksi pistän esille myös linkit J.R.R. Tolkienin teoksiin tavalla tai toisella liittyviin teksteihin vanhassa Kalaksikukossa.

Kirja

Taru sormusten herrasta

Teatteri

Jyväskylän kaupunginteatteri: Taru sormusten herrasta-näytelmä
Hobitti 2-näytöksinen tanssiseikkailu
Svenska Teatern: Sagan om Ringen
Hobitti: Näytelmä
Kuopion kaupunginteatteri


Elokuva

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)

Tässä yhteydessä täytyy todeta, että vaikka Kahden tornin teatteriversio olikin pettymys, niin pidän kovasti tämän elokuvan pitkästä versiosta. Eniten pidin Kuninkaan paluusta.

perjantai 13. elokuuta 2010

Muumikirjojen arvosteluja vanhassa Kalaksikukossa

Riitta Niemistö


Kerkesimme arvostella monta muumikirjaa ennen Kalaksikukon pitkänpuoleista talvihorrosta. Arvostelut löytyvät arkistoituina täältä:

Muumit ja suuri tuhotulva
Muumipeikko ja pyrstötähti
Taikurin hattu
Vaarallinen juhannus
Taikatalvi
Muumilaakson marraskuu

Olen kerinnyt näistä jo Vaarallisen juhannuksen ja Taikurin hatun pojallemme lukea. Vaarallisen juhannuksen kanssa kävi niin kuin kävi silloin joskus yli 30 vuotta sitten. Kello alkoi olla huolestuttavan paljon, mutta tarina oli niin jännittävä, ettei kirjaa vain voinut jättää kesken. Nelivuotias piti väkisin itseään valveilla ja nukahti heti, kun Muumipeikko tarinan lopussa nauroi vain siksi, että oli niin tavattoman onnellinen.

Novelli: Volatus

Paula Jantunen


Havahdun jääkaapin käyntiin hurahtamiseen vähän ennen herätyskelloa. Sen parempi naapureita ajatellen. Kömmin viltin alta ja ryhdyn sonnustautumaan kuin parempaankin pakkaspäivän hiihtoretkeen. Ulkona on kirkas ja kylmä yö, melkein kymmenen astetta pakkasta, joten lämpökerrasto ja kunnon villapaita tulevat tarpeeseen varsinkin tähän tarkoitukseen valikoimani vaalean tuulitakin alla. Käyttöä tulee varmasti myös pari tuntia aiemmin valmiiksi laittamalleni termospullolliselle kuumaa mustaviinimarjamehua.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Podcast-esittely: Starshipsofa

Marko Ikäheimo


SF-fandomin piiristä löytyy useita loistavia podcasteja, joista yksi ehdottomista suosikeistani on Starshipsofa (http://www.starshipsofa.com/). Podcast aloitti aikoinaan kahden pohjoisenglantilaisen kaveruksen jutusteluina eri SF-kirjoittajien elämästä ja tuotannosta. Kaverit kuvasit lähestymistapaansa "tangentiaaliseksi", eli juttu saattoi karata hyvinkin kauas alkuperäisestä aiheestaan. Myöhemmin aiheen käsittely muuttui huomattavasti vakavahenkisemmäksi.

tiistai 10. elokuuta 2010

Harry Potter ja Curling-äidit

Riitta Niemistö


Nykyäitien suurimpia pelkoja tuntuu olevan se, että tulee annettua lapselle liian usein jotain mitä tämä haluaa. Niinpä äidit tuntuvat kisaavan siitä, kuka on jämäkin kasvattaja ja kestää pisimpään lapsensa pettynyttä huutoa, näin ainakin, jos on nettikeskusteluihin uskominen. Samalla, kun omaa jämäkkyyttä kehutaan, kerrotaan paheksuen siitä naapurin penikasta, joka saa aina mitä tahtoo. Tällaisen pilallehemmotellun lapsen äitiä kutsutaan usein Curling-äidiksi.

J.K. Rowling on luonut Petunia Dursleyssa karikatyyrin nykyajan Curling-äidistä. Kun Dudley saa raivarin milloin mistäkin, Petunia se on heti valmis palvelemaan. Niinpä Dudley kasvaa hemmotellusta pikkupojasta teiniksi, joka terrorisoi paitsi perhettään, myös koko naapurustoaan.

Harry Potter asuu lähes koko lapsuutensa Dursleyn perheen luona, mutta häntä ei tottavie hemmotella. Miten Harrysta kasvaa kuitenkin tasapainoinen nuori ja aikuinen, joka pystyy pelastamaan maailman? Siinä missä Dudley on aina saanut, mitä on halunnut, Harrya on laiminlyöty ja jopa pahoinpidelty. Eikö tällaisen lapsuuden pitäisi myös näkyä?

Pääkirjoitus: Tulipa otettua torkut!

Marko Ikäheimo


5.7.2004.

Kalaksikukon vanhan sivuston viimeisen päivityksen ajankohta. Ainakin sikäli mikäli arkistoihini on luottamista. Onhan tuosta jo vähän aikaa vierähtänyt. Kuusi vuotta edellisestä päivityksestä. Tässä vaiheessa pitäisi kai selitellä muuttuneista elämänilanteista ja sen sellaisesta. Mutta mitäpä tuota selittämään, tuli vähän sluibaittua.

Tai no, jos nyt kuitenkin pari sanaa sanoisi vierähtäneestä ajasta. Tämä ei siis missään mielessä ole mitään selittelyä. Ei sinne päinkään.

Pääsyy homman lopahtamiseen oli niissä kaikissa pikku ylläpitotehtävissä, jotka pikkuhiljaa alkoivat jäytämään. Aika ei jäänyt enää kirjoittamiselle ja yhteyksien ylläpidolle muun Kalaksikukon rempan kanssa. Ja siinäpä se sitten oli. Oli parempi pistää väliaikaisesti pillit pussiin kuin ruveta vihaamaan koko hommaa.

SF:n harrastamista en ole missään vaiheessa lopettanut. Harrastuksen muodot ovat jonkin verran muutuneet. Äänikirjoja tulee harrastettua nykyään enemmän, sillä paperikirjaa on vähän vaikea käsitellä tiskatessa tai vaatteita silittäessä. Autolla työmatkoja ajellessa se olisi suorastaan vaarallista (tosin jotkut kuulema tekstailevat ajaessaan, kaikkea sitä...). Pehmeäkantisten kirjojen hankkiminen on vähentynyt sähköisten kirjojen tieltä. Näistä enemmän vähän myöhemmin.

Monta asiaa on kuuden vuoden aikana muutunut, ja ehkä surullisin niistä on suomalaisten usenetin uutisryhmien (eli nyyssien) kuolema. Kyllähän ne vielä esim. google groupsin kautta vielä löytää, mutta aika vaikea sieltä mitään kovin järjellistä siilata. Pääasiassa tilan täyttää spämmi ja muu moska. Harmi sinällään, sillä nyyssit olivat minulle aikanaan hyvin tärkeä keskustelupaikka. Babylon 5:n loistoaikoina tuli käytettyä sarjalle varatussa ryhmässä vähän ehkä liikaakin aikaa. No, ehkä gradu ei valmistunut ihan niin nopeasti kuin olisi voinut, mutta nyyssejä (ja B5:ttä) minun on kiittäminen silti paljosta.

Mutta ei tästä kuitenkaan kokonaan irti päässyt. Useamman vuoden olen ikävöinyt sitä tunnetta, kun kirjoittaminen alkaa toden teolla luistamaan (sitä vastakkaista tilannetta ei niinkään). Ja muiden samanhenkisten kanssa lehden tekeminen oli vain yksinkertaisesti hirveän hauskaa. Blogger.com on riittävä jokapäiväisen tekniikan pyörittämiseen, ettei tarvitse senkään kanssa enää ihokastaan repiä.

Elikkäs tässä sitä nyt ollaan. Vähän karuhkohan lehti tässä tilanteessa on, mutta eipä KK koskaan ole pyrkinyt ulkoasullaan koreilemaan. Tietysti jos jollakulla sattuisi olemaan ideoita ja kykyjä ulkoasun kohentamiseen, kaikki apu on enemmän kuin tervetullutta. Ja entiseen tapaan kaikki muukin materiaali otetaan vastaan erittäin mielellään. Novellit, arvostelut, artikkelit, runot, raapaleet, kuvagalleriat: kaikki kelpaa kunhan aihe edes jotenkuten liittyy SF-kenttään.

Ja kuten ennenkin, työnteko on kiellettyä Kalaksikukossa. Tätä tehdään vain ja ainoastaan omaksi iloksi.