tiistai 27. maaliskuuta 2012

Traileri: Abraham Lincoln: Vampire Hunter

Marko Ikäheimo


Minun piti kirjoittaa jo toisesta aiheesta, mutta tästä trailerista oli kyllä pakko kirjoittaa jotakin. Kun Tim Burton sekaantuu elokuvaan, vaikka sitten vain tuottajana, on lupa odottaa jotakin omituista. Niin totta vieköön kyllä tälläkin kertaa.

Kuten trailerin nimestäkin voi päätellä, tällä kertaa elokuvan päähenkilönä on itse Abraham Lincoln. Amerikan sisällissotakin on mukana kuvioissa, mutta pääosassa on Lincolnin aikaisempi ura vampyyrinmetsästäjänä. Että sitä rataa. Varsin näppärähän hän näyttääkin olevan noiden kirveittensä kanssa. Puunkatkaisu yhdellä iskulla pistää kyllä vähän ihmettelemään, mutta ehkä tässä tapauksessa ei kannata liikaa ruveta leffan logiikaa pohdiskelemaan.



Elokuvan idea on suoraan sanottuna hölmö, järkijättöinen ja lapsellinen. Tämä on kyllä pakko nähdä.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ilkka Remes: Teräsleijona

WSOY 2011, 468 s.

Hannu Väisänen


Äiti-Venäjä pahoinpitelee taas Suomi-neitoa.

Toinen pahoinpitelijä on yhdysvaltalainen palkkasoturiyhtiö Xe, mutta asian tietää kirjan lukija aiemmin kuin sen päähenkilö, entinen poliisi Riku Tanner. Hän ja muutama muu hahmo on tuttu Remeksen edellisestä kirjasta Shokkiaalto.

Riku käy katkeraa huoltajuuskiistaa pojastaan entisen vaimonsa, venäläisen Katjan kanssa. Katjan uusi mies, Hans Nyman, käyttää kiistaa hyväkseen edistääkseen valonarkoja bisneksiään Venäjällä. Näitä ja muita tapahtumia sitten pyöritellään monta sataa sivua Remekselle ominaisella vauhdilla. Kirjassa on juonitteluja juonittelujen päälle eikä mikään ole sellaista, miltä se alun perin näyttää.

Remeksen mammuttitauti ei ole vielä edennyt yhtä pitkälle kuin Stephen Kingillä, mutta Teräsleijonan lähes satasivuinen loppuhuipennus pani lukijan kärsivällisyyden koetukselle.

Teräsleijona on Remeksen kaavan mukainen teknojännäri hänen kirjoistaan pitäville.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Lisää jousiammuntaa elokuvissa

Marko Ikäheimo



Mesosin muutama päivä sitten uuden Brave-elokuvan trailerista ja miten siinä on osattu kuvata jousiammunta just oikein. Samaa traileria käsittelevässä io9-sivuston artikkelissa mainittiin myös kaksi muuta elokuvaa. Ilmeisesti myös Hunger Gamesin asiantuntijat ovat osanneet hoitaa leiviskänsä oikein. Päähenkilön lievästi yliliikkuvan kyynärnivelen (kuulema yleinen ongelma erityisesti naisampujilla) aiheuttama asentovirhe on korjattu täysin oikealla tavalla.

Hyvin hoidetuilla asioilla on tietysti oma arvonsa, mutta varsinaiseen hulvattomuuteen juttu äityy siinä vaiheessa, kun kirjoittaja repostelee tulevan Avengers-elokuvan Haukansilmää. Tämä maailman paras jousimies käyttää kahta käsivarsisuojaa, mikä ei taida kieliä mitenkään ylivoimaisesta osaamisesta. Asiantuntijan mukaan näyttelijällä on yksinkertaisesti niin väärä ote jousesta, että jänne räpsähtää joka ammuntakerralla käsivarteen (ja sattuu aivan hirveästi). Katselinjoja ja tähtäyssuuntia tarkastelemalla voidaan todeta myös, että Haukansilmällä saattaa hyvinkin olla vaikeuksia osua siihen kuuluisaan ladon seinään sisäpuolelta.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Novelli: Joutoaika

Aleksi Peura


Istuimme kahden, tietenkin. Oli pimeää, tietenkin. Nuotio oli välissämme. Puut rätisivät ja katkeilivat liekkien kuristusotteessa. Kuulin yksinäisen eläimen ääntelevän kauemapana - luulen, että se oli lintu, mutta varma en ole. Muuten oli hiljaista ja niin oli hyvä.
  Hieroin käsiäni yhteen, koska kylmyys oli vihdoin saapunut. Yritin venytellä sormiani, koukistaa, suoristaa ja koukistaa uudelleen, mutta jouduin pian lopettamaan. Oli säästettävä ravintoa, oli säästettävä energiaa. Reppuni oli tyhjä muutamaa säilykepurkkia ja pientä vesipulloa lukuun ottamatta. Hänellä ei edes ollut reppua.
  

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Traileri: Brave (Disney/Pixar 2012)

Marko Ikäheimo


Olen todennäköisesti herkässä iässä saanut yliannoksen Robin Hoodia ja kumppaneita. Kaikki jousiammuntaan liittyvä saa sydämen läpättämään välittömästi. Nyt näyttäisi olevan tulossa parikin elokuvaa, jossa tämä taiteenlaji on keskeisessä asemassa. Niistä mielenkiintoisimmalta vaikuttaa Pixarin uusin Brave, jossa tulisieluinen skottiprinsessa päättää näyttää löperöille kosijoille, miten nuoli pistetään lentämään oikeaoppisesti.



Wiredin ilmeisen asiantuntevan analyysin perusteella jousiammunta elokuvassa toimii viimeistä piirtoa myöten juuri niin kuin pitääkin. Nuoli notkahtaa oikealla tavalla liikkeelle, ja jopa kosijoiden tekniikkavirheet ovat juuri niitä, joihin aloittelijat kapsahtavat. Kun mukana on vielä ylämaiden henkeäsalpaavat maisemat, Bravesta lupaa tulla taas yksi Pixarin täysosumista.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Ari Koponen ja Vesa Sisättö: Aivopeili. Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta

Ruotsiksi kirjoitettujen novellien suomennokset: Susanna Paarma ja Ben
Roimola, Avain 2011, 350 s.

Hannu Väisänen


Kirjan aloittaa Vesa Sisätön artikkeli Tieteiskirjallisuus ja Suomi, jossa hän yrittää määritellä, mitä on suomalainen tieteiskirjallisuus ja toteaa, että tarkka määrittely ei ole mahdollista. Ovatko Ruotsin vallan aikana maantieteellisessä nyky-Suomessa syntyneet, mutta nykyisen Ruotsin alueelle muuttaneet tekijät suomalaisia vai ruotsalaisia? Johdonmukaisuuden vuoksi hänen olisi ehkä pitänyt pohtia myös sitä, kuuluvatko autonomian aikana Suomessa syntyneet tekijät suomalaiseen vai venäläiseen tieteiskirjallisuuteen?

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Infinity Blade -pelit iPadilla

Marko Ikäheimo


Pystyin pitkään vastustamaan näiden kahden pelin seireeninkutsua. Osittain tämä johtui myös siitä, että en ole mitenkään mahdottoman hyvä nopeaa reaktiokykyä vaativissa peleissä. Lopussa kuitenkin repsahdin, ja pistin kympin sileäksi App Storessa.

No jopas onkin omaperäinen taustajuoni

Jos jossakin pelissä juoni on vakiokamaa, niin tässä. Myyttisen valtakunnan jumalkuningas on ihan hirmupaha ja muutenkin tosi ilkeä, joten sankarin on ihan välttämätön pakko pistää sitä nekkuun. Vastaan tulee kaikenlaisia örkkejä, joiden kanssa kuuluu tietysti myös tapella. Mitäs vielä: aarteet, parannuskeinot, paremmat aseet ja haarniskat, omatkin kyvyt kehittyvät. Siinäpä taisikin tärkeimmät olla sillä saralla. Ai niin, varusteille lisäkykyjä antavat taikajalokivet ja silleen.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Moebius 1938-2012

Marko Ikäheimo


Kuolevaisen osa on tavoittanut taas yhden alan suurista. Muinaisella 70-luvulla tavailin pikkunöösinä erinomaista Zoom-lehteä, jossa julkaistiin parasta eurooppalaista sarjakuvaa jatkosarjoina. Erikoisesti mieleen painui Navaho-niminen lännensarjakuva ja sen uskomattoman yksityiskohtainen piirrosasu. Paljon myöhemmin scifipuolella tutustuin saman piirtäjän  Jerry Corneliuksen ilmatiivis autotalli -albumeihin. Tarinassa ei ollut järjen häivääkään, mutta taas kerran kuvat räjäyttivät tajunnan.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Novelli: Merirosvot

Aleksi Peura


Minulla on seinälläni kuva merestä sellaisena kun se oli ennen. Kuvassa on heikkaranta, palmuja, auringonpaistetta sekä tietenkin meri; kaikki, mitä ei enää ole. Kuvan päälle on kirjoitettu kirkkain kirjaimin WELCOME TO MAHOA BEACH. Mietin missä tuo Mahoa Beach on vai onko missään. Todennäköisesti jossakin pinnan alla, kuolleiden valtakunnassa.
  Vietän paljon aikaa yksiössäni seuranani vain tuo juliste. Sen värit ovat haalistuneet eikä kukaan tuttavistani tunnu ymmärtävän miksi tahdon pitää sitä yhä itselläni. En tiedä tunnistavatko he rantaa, näkevätkö he merta tai... välittävätkö he. Tuskin. Mutta minulle tuo paperi on kauneus, todiste, että maailma on joskus ollut kaunis ja elävä eikä vain ruma ja kuollut.
  

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Marton Taiga: Osiriksen sormus

Esipuhe: Juri Nummelin, Turbator 2011, 154 s.

Hannu Väisänen


Marton Taiga (1907-1969) oli omana aikanaan suosittu ja tuottelias kioskikirjailija. Osiriksen sormukseen on otettu kaksi hänen kertomustaan. Niitä kutsutaan tieteiskertomuksiksi, mutta minun mielestäni ne ovat korkeintaan tieteisfantasiaa. Viiden minuutin ikuisuudessa siirrytään hypnoosin avulla antiikin Roomaan, ja Osiriksen sormuksessa matkataan sormuksen avulla Egyptiin faarao Ekhnatonin aikaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että samaa faaraota kuvaa paljon paremmin Mika Waltari Sinuhessaan.

Sekä hypnoosi että sormus ovat vain keinoja saada suomalainen sankari eksoottiseen aikaan ja paikkaan. Siellä sitten seikkaillaan eikä varota historian muuttamista saati välitetä aikaparadokseista.

Kertomukset tuntuvat paremmilta, jos unohtaa, että niiden pitäisi olla tieteiskirjallisuutta.