tiistai 30. huhtikuuta 2013

Jukka Koskelainen: Rakas rappio. Pelastus ja perikato länsimaisessa ajattelussa

Atena 2012 288 s.

Hannu Väisänen


Ennen kaikki oli paremmin ja menemme koko ajan huonompaan suuntaan. Miksi haluamme uskoa näin? Miksi olemme aina uskoneen näin? Onko se totta? Mitä yhteistä on perussuomalaisten menestyksellä ja Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjalla?

Koskelaisen mukaan riippuu valittajasta, mikä on se ihannetila, josta on rappeuduttu. Se on ollut vaikkapa antiikin Kreikka, keskiaika, 1960-luvun hippiliike tai 1980-luvun hyvinvointivaltio.

Mark Kermode: It's Only a Movie

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 7 h 52 min, lukija Mark Kermode

Marko Ikäheimo


Mark Kermoden ja Simon Mayon yhteisestä elokuvapodcastista on tullut mainittua Kalaksikukossa aikaisemminkin. Tässä kirjassa Kermode tarinoi siitä, miten hänen filmihulluutensa sai alkunsa ja kehittyi vuosien saatossa. Mukana on myös välähdyksi myöhemmältä filmikriitikon uralta.

Kirja ei ole varsinaisesti muistelmateos. Kermode itsekin toteaa, että hänen muistinsa on harvinaisen epäluotettava instrumentti. Varsinaisen dokumentin sijaan kirja onkin tavallaan päähenkilön kirjoittama omaelämänkerrallinen elokuvakäsikirjoitus. Mahdolliset epätarkkuudet ja suoranaiset virheet on tehty varsinaisen tarinan parantamisen nimissä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Jim Butcher: Fool Moon (The Dresden Files, Book 2)

Arvosteltu versio: Audible äänikirja, pituus 10 h 6 min, lukija James Marsters

Marko Ikäheimo


Ammattivelho Harry Dresdenin seikkailut nykypäivän Chicagossa jatkuvat. Tällä kertaa paikallisen rikollisruhtinaan Johnny Marconen palkkalainen löytyy käytännöllisesti katsoen rikkirevittynä. Jäljet viittaavat ihmissusiin. Näitä myyttisiä hirviöitä on useampaa lajia. Kaikki niistä merkitsevät huonoja uutisia, mutta jotkut niistä kannattaa jopa velhojen kiertää todella kaukaa.

Muiden ongelmien lisäksi Harryllä on lähes yliluonnollinen kyky ärsyttää kaikkia lähipiirissään olevia. Harryn äärimmäisen väärin ajoitettu yritys suojella ystäväänsä poliisiluutnantti Karrin Murphyä uhkaa johtaa täydelliseen välirikkoon. Tämän lisäksi Dresden saa Murphyltä kirjaimellsesti turpiinsa, ansaitusti.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Martti M. Niemi: Stalinin hirttonuora. Punainen Suur-Suomi 1940

Marjaniemi 2012, 360 s.

Hannu Väisänen


Neuvosto-Suomea kuvaavien vaihtoehtohistorioiden lähtökohtana on yleensä se, että Tali-Ihantalan taistelu päättyi toisin, esimerkiksi Ilkka Remeksen Karjalan lunnaat ja Paavo Haavikon novelli Lumeton aika, tai sitten Neuvosto-Suomen syntyvaiheita ei kerrota, kuten Anna-Kaari Hakkaraisen romaanissa Verkko. Stalinin hirttonuorassa Neuvosto-Suomi perustetaan talvisodan jälkeen.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

The Adjustment Bureau (2012)

Marko Ikäheimo


Kongressiedustaja David Norrisin (Matt Damon) lupaavasti alkanut senaattorivaalikampaja on menossa kauniisti sanottuna kiville. Pari vaaratonta, mutta tyhmää opiskelijapilaa tulee julkisuuteeen väärään aikaan, ja äkkiä kaikki näyttää olevan menetetty. David on jo laatimassa vaali-iltana tappion tunnustavaa puhetta, kun hän törmää balettitanssija Eliseen (Emily Blunt) varsin erikoisessa paikassa. Jostakin syystä Davidilla ja Elisellä iskee kipinää aivan välittömästi. Tapaaminen innostaa Davidia pitämään niin rehellisen puheen, että hänen tuleva poliittinen uransa näyttääkin kuin ihmeen kaupalla pelastuneelta.

Elise ehti kyllä kadota, mutta David törmää häneenkin täysin odottamatta. Syystä tai toisesta pariskunnan onnen tielle tuntuu kerääntyvän toinen toistaan epätodennäköisiä sattumuksia, ja aina lähistöltä tuntuu samaan aikaan löytyvän omituisia hattupäisiä ja harmaapukuisia miehiä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Dredd (2012)

Marko Ikäheimo


Elävästi muistan vielä sen, kun 80-luvun puolessa välissä sain käsiini todella kummallisen sarjakuvan. Päähenkilö oli post-apokalyptisessä "megacityssä" toimiva poliisi. Itse assiassa heti alussa tuli selväksi, että tyypillä oli myös valamiehistön ja tuomarin oikeudet. Useammin kuin kerran tuomio kovimmista rikoksista oli pikainen teloitus. Kaiken päälle tämä "Judge Dredd" ja hänen maailmansa näytti päällisin puolin aivan kummalliselta kitch-hässäkältä tuomarin jättimäisistä vihreistä saappaista lähtien.

Ulkonäöstään huolimatta Dreddin kaupunki Mega-City 1 ei ollut mikään karkinvärinen onnela. Työttömyysprosentti oli
noin 99, eikä täyteen ahdetut asuinkorttelit tarjonneet kovinkaan kummoisia tulevaisuudennäkymiä. Sarjakuva olikin täynnä sysimustaa satiiria ja yhtä pikimustaa huumoria.

No, joko nyt viimein


Sitten koetti se synkkä hetki, kun Hollywood päätti iskeä ahnaat kyntensä Judge Dreddiin. Lopputulos oli sellainen sotku ja häväistys, että siihen sekaantuneet olisi pitänyt tuomita vähintäänkin 20 vuodeksi eristyskuutioihin. Olen vuosien varrella kertonut mielipiteeni Sylvester Stallonen tähdittämästä tekeleestä niin useaan otteeseen, että eipä siitä tähän hätään sen enempää.

Nyt viimein kuulin hieman lupaavampia uutisia tältä rintamalta. Dreddistä tehdään uusi elokuva, eikä siinä ole ainakaan Syltty Stallonea pääosassa. Rooliin valittu Carl Urban ei vaikuttanut liian suurelta diivalta tuomarin saappaisiin. Itse asiassa hänen roolisuorituksensa Sormusten Herra -trilogian Eomerina ja uuden Star Trekin tulisieluisena Bones McCoyna vaikuttivat hyvinkin lupaavilta. Tämä tuli todettua joku aika sitten Kalaksikukossakin. Tekijät eivät aivan jaksaneet luottaa lähdeaineiston vetovoimaan, vaan pykäsivät leffan 3D-formaattiin. Pääasiassa tästä syystä se jäi sitten elokuvateatterikierroksella katsomatta, ja katsoin elokuvan äskettäin kotona 3D-hömpötyksestä vapaana HD-versiona.

Ensivaikutelma oli varsin suotuisa. Tapahtumapaikat on viety ehkä tuotu hieman lähemmäksi meidän aikaamme. Käytettävissä oleva budjetti ei kai ollut aivan suunnaton. Lienee ollut ihan hyvä, että tekijät ovat keskittäneet rahankäyttönsä tärkeimpiin asioihin. Itse tuomarien varusteet ovat lähinnä hieman viritettyjä nykyajan SWAT-joukkojen vermeitä, tosin kypärä on aivan esikuvan näköinen.

Olin jo kehumassa, että että 1995 filmiversion ainoa hyvä ominaisuus oli sen alkuperäismateriaalille uskolliset vetimet. Sitten näin oheisen kuvan. Unohdetaan koko juttu.

Joka tapauksessa Dredd saa elokuvan alussa hommakseen uuden tuomarikokelaan arvioimisen. Tällä keltanokalla sattuu olemaan voimakkaimmat mitatut telepaattiset kyvyt, mistä voisi olla hyötyä kenttätyössä. Mega-City 1:n kadut ovat armottomia ja kohta ollaankin keskellä jättimäisessä asuntokompleksissa käytävää huumejengien välienselvittelyä. Loppujen lopuksi julistetaan tuomarienmetsästyskausi alkaneeksi, ja siitähän se vasta lysti alkaa.

Ei se nyt ihan napakymppi ollut nytkään


Tätä elokuvaa katsellessa tulee hieman ristiriitainen olo. Kokonaisuus on eittämättä huikea parannus edelliseen räpellykseen verrattuna. Väkivaltaa löytyy oikein riittävästi. Suomalainen K-18 -luokitus ei ole lätkäisty päälle turhan vuoksi. Itse asiassa hurmeen määrä alkoi olla jo ajoittain meikäläisen sietokyvyn ylärajoilla.

Carl Urban mukautuu rooleihinsa niin vaivattomasti, että on helppo unohtaa hänen olevan todella monipuolisen näyttelijä. Star Trekin räiskähtelevällä Bones McCoylla ja Judge Dreddillä ei ole kovinkaan paljon yhteistä. Urban hallitsee roolinsa niin suvereenisti, että kuulutusjärjestelmään kähistyllä Dreddin tunnuslauseella ("I am the law") on määrättömästi suurempi vaikutus kuin Syltyn mölinöillä konsanaan.

Vaikka ulkoiset puitteet ja näyttelijätyö elokuvassa on hoidettu paremmin kuin hyvin, en silti mennyt ihan täysin riemusta sekaisin Dreddiä katsoessani. Suurin puute tällä kertaa on alkuperäiselle sarjakuvalle ominaisen pikimustan huumorin ja satiirin vähäisyys. Nyt lopputulos on "vain" älyttömän hyvä toimintaelokuva. Harmillista, että kassamenestyksen puutteessa tekijät eivät ehkä pääse parantamaan suoritustaan jatko-osissa.