Marko Ikäheimo
Tämä on tarina kahden miehen erityisestä suhteesta. Ei oikeastaan kyseessä on tietysti kaksimuovihahmoa: Jokeri ja Batman. Oikeasti tarina kertoo pääasiassa Batmanista ja hänen jättimäisestä egostaan, sillä Batman ei tarvitse ketäään. Paitsi ehkä perhettä, ja ystäviä. Voisiko Lego Batman mitenkään olla yhtä hyvä kuin ensimmäinen Lego-elokuva? Ja jos rehellisiä ollaan, eihän se olekaan. Mikäpä olisi? Omassa lajissaan se on kuitenkin täysin ylittämätön. Nimittäin päättömässä kohelluksessa. Toimintajaksot ovat sellaista tykitystä, että yhdellä katsomalla ei millään voi pysyä mukana. Uudelleenkatsottavuus ei elokuvassa ole tietysti huono asia. Leffa on katsottava uudestaan jo siitäkin syystä, että nyt nähty versio oli suomeksi dubattu. Olen aivan saletti siitä, että suuri osa vitseistä meni ohitse.
Mutta on tarjolla myös hiljaisiakin hetkiä. Batmanin yksinäisyyttä ja oman perheen kaipuuta käsitellään välillä hyvinkin tunteisiinkäyvästi.
Lego Batmanin huumori on hyvin tanskalaista. Yhdessä vaihessa Robin luulee, että hänellä on kaksi ottoisää. Tätä ei ihmetellä sen kummemmin, kunhan revitään huumoria tästäkin asetelmasta, kuten kaikesta muustakin mahdollisesta.
Niinhän siinä taas kävi, että pitkästä aikaa paras Batman-elokuva on koottu Lego-palikoista. Tähän leffaan on kerääntynyt sekin huumori ja katsomiskokemuksen hauskuu, joka Batman v Superman -tuotoksesta puuttui.
Perheen 7- ja 11-vuotiaat pitivät elokuvaa aika jännittävänä, mutta ei kuitenkaan liian pelottavana. Elokuvan ikäraja on 7-vuotta, ja jotkut vanhempien kanssa sisään pääsevät 5-vuotiaat saattaisivat ehkä hieman säikähtää leffan tummempia sävyjä. Loppujen lopuksi: sehän on kuitenkin Batman-elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti