sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

X-Men: Apocalypse (2016)

Marko Ikäheimo



X-men -elokuvien maailma alkaa jo sekavuudessaan lähennellä sarjakuvaversiota. Ensin oli yksi trilogia ja sitten palattiin alkujuurille. Jossakin välissä on käyty jo pari kertaa vaihtoehtotodellisuuksissakin kääntymässä. Ja aikahyppelyäkin on harrastettu.

Siinä mielessä tämä viimeisin uudelleenkäynnistys ei enää ihmeemmin ihmetystä aiheuta. Jossakin määrin kai tarkoitus olisi jatkaa X-Men -first class -jatkumon tarinaa. Lisäksi myös alkuperäinen leffatrilogiakin kummittelee taustalla jossakin määrin. Ehkä näitä asioita ei ole hyvä miettiä liian syvällisesti. Menee vain pieni pää turhaan sekaisin.


Joka tapauksessa nyt ollaan päästy vaiheeseen, jossa alkuperäinen (ainakin omien sanojensa mukaan) mutantti Apocalypse putkahtaa ilmoille. Kyseinen kaveri oli iso kiho jo muinaisessa Egyptissä, mutta rekrytointikämmäyksen (= kapina) vuoksi hänet haudataan pyramidin raunioihin pariksi tuhanneksi vuodeksi. Olisi kannattanut panostaa vähän HR:n toimintaan. Iso A ilmaantuu sitten nykypäivään ja vanhat kujeet on mielessä. Kaverin nimi on tässä tapauksessa aika hyvä vinkki aikeista.

Apureitakin pitäisi saada. Apo-C värvääkin melko nopeassa tahdissa säätä hallitsevan nuoren tytön, psionista katanaa heiluttelevan telepaatin sekä siivekkään mutantin. Kuulostaako tutulta?

No niinpä, X-menien alkutarinahan tässä on taas muhimassa, vaihteeksi. Edellisten puuhastelujen lisäksi tapaamme Scott Summersin ja Jean Greyn Charles Xavierin perustamassa lahjakkaiden nuorten oppilaitoksessa. Jos joku ei sattunut tietämään, niin nämä ”lahjat” tarkoittavat heidän olevan mutantteja.

Juu niin, ja onhan siellä Mystique, Quicksilver ja Magnetokin seassa söhäämässä.

Ja sittten tapellaan ja silleen. Komeeta on, mutta sitä lajia on nähty ennenkin. Mutta kannattaiko boottaus? Pakko todeta, että kyllä kannatti. Pitkästä aikaa X-menit toimivat ihan oikeana ryhmänä.

Elokuvasarjan vanhat konkarit Lawrence, Fassbender ja McAvoy hoitavat leiviskänsä oikein hyvin, toisin ehkä jo hieman rutiinilla. Uudet näyttelijät tuovatkin sitten sitä kaivattua säpinää. Erityisesti Sophie Turner Jean Greynä tekee mieleenpainuvan roolisuorituksen. Aikaisemmin hahmon osana on olla lähinnä Wolverinen ja Cyclopsin romanttisten haikailujen kohteena. Nyt hän on aidosti aktiivinen toimija. Cyclops on vähän palikka, joten siinä suhteessa ei ole tullut muutosta aikaisempaan. Uusi lähestymistapa Angeliin on aika hyvä. Puhtoisen miljonääripenskan sijaan tämä Angel on jo lähtökohtaisesti aika rikki.

Nightcrawler nyt pikkuhiljaa saisi olla jo se karismaattinen seikkailijasankari, jonka sarjakuvista tunnemme. Tätä arkaa ja epävarmaa nyhvääjää on nähty jo tarpeeksi.

Seuraavan elokuvan aiheena pitäisikin sitten olla Dark Phoenix. Vähän nopeastihan se tulee: Turner on vasta kerran ehtinyt roolissaan olla. Mutta eipä tässä paljon vaihtoehtoja taida olla. Jospa ne tällä kertaa saisivat tämänkin tehtyä oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti