Marko Ikäheimo
Yksi ensimmäisistä ostamistani kirjoista on Bruce Sterlingin Peililaisit. Yhdessä sen tarinoista mainitaan videofiilin apulaite, jonka avulla voi katsella videoita kadulla kävellessä. Selkähaarniskaan asetetut anturit "rapsuttavat" selkään ympäristöstä karkean kuvan, jonka avulla voi välttyä törmäämästä muihin kadunkäyttäjiin ja lyhtypylväisiin.
Tämä laite tuli mieleen lukiessani New Scientististä juttua äänen käytöstä näkövammaisten apuna. Lasinsankoihin asennettu kamera skannaa näkökenttää ja muuntaa sen ääniksi, joiden korkeus ja voimakkuus riippuu etäisyydestä ja kohteen muodosta. Alkujaan melko kömpelö läppärin ja kameran yhdistelmä voidaan nykyään korvata jo älypuhelimeen asennettavalla ohjelmalla.New Scientistin jutun mukaan laitteen äänikuva kuulostaa lähinnä kakofonialta, mutta ajan kanssa ihmisaivot alkavat tulkita siitä aivan oikeita kuvia. Ilmisaivojen sopeutumiskyky on ihmeellinen. Järjestelmään voi tutustua esimerkiksi sen kehittäjän sivulla. Sivut ovat kieltämättä hieman sen näköiset, että niiden suunnittelija on käyttänyt itse tätä ääniskanneria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti