Marko Ikäheimo
Kuvittelin lapsellisuuksissanin, että aikaisemmin arvostelemani Stephensonin Snow Crash olisi ollut jonkinlainen urakka. Olihan se nyt herttinen sentään 17 tuntia pitkä! Nyt sitten viimein uskaltauduin Cryptonomiconin kimppuun. Melkein neljäkymmentäkolme tuntia Stephensonia täydellä höökillä. Että siihen malliin.Kirjan tapahtumat pyörivät kahdessa aikatasossa: toisessa maailmansodassa sekä nykypäivässä. "Nykypäivä" tarkoittaa tässä tapauksessa noin vuotta 1999. Sotavuosien kerronnassa keskitytään erilaisten salausmenetelmien vaikutukseen sotaponnisteluihin sekä häsätään muuten vain mukana sodan merkittävissä tapahtumissa. Nykypäivässä yritetään perustaa ensimmäistä salatun tiedon datakeskusta Filippiineille. Sotavuosien tapahtumilla on kuitenkin omat vaikutuksensa vielä vuosikymmenienkin takaa. Ja monentasoisista salauksista tässäkin on kyse.
Tämän enempää Cryptonomiconin juonta on melko turha yrittää ruveta kuvailemaan. Stephensonin aikaisemmat kirjat, Snow Crash ja Diamond Age saattoivat tuntua ylenpalttisilta idearikkaudessaan. Niihin verrattuna tämä kirja tuntuu kuin olisi jäänyt maanvyörymän alle. Kirjailijalla näyttää olevan suorastaan pakonomainen tarve todistaa, että materiaalista kyllä löytyy.
Vaikka Cryptonomicon olisi hyötynyt karsimisesta (ja varsin rankasta sellaisesta), niin silti se on kuitenkin varsin kiehtova kokonaisuus. Stephenson on käsittämättömän taitava nivomaan yhteen absurdeja juonenkäänteitä melko kovaan tiedetaustaan ilman että lopputulos tuntuu falskilta. Cryptonomiconilla on maine vaikeana ja monimutkaisena kirjana. Sen nörtti- ja salaustiedepuoli ei nyt kuitenkaan ole niin syvällekäypää, etteikö kirjasta voisi nauttia vähäisemmälläkin tiedetaustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti