Tämä arvostelu on spoilerivapaa. Kirja on suoraa jatkoa sarjan edellisestä osasta, joten tarinasta kiinnostuneiden kannattaa suosiolla aloittaa siitä.
Marko Ikäheimo
Edellisen kirjan tapahtumista on nyt sitten selvitty enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena. Nyt pitäisi ruveta suunnittelemaan elämää eteenpäin, mutta eihän mikään voi niin yksinkertaista olla. Nyt jaossa oleva valta kelpaisi muillekin, ja ennen pitkää sankarimme huomaavat olevansa melkoisessa pinteessä pääkaupungin joutuessa piiritetyksi. Kaiken lisäsi käytettävissä olevat resurssit eivät olekaan niin rajattomat kuin aluksi luultiin.Pieni kauneusvirhe kirjan rakenteessa on vähän liiallinen hölmöpallon käyttö. Hölmöpallon ideahan on, että kirjan henkilöhahmot käyttäytyvät typerästi ja luonteenpiirteitteinsä vastaisesti pelkästään kirjan juonen edistämisen vuoksi. Inhimillistähän tällainen jahkailu ja vähillä tiedoilla tehdyt hätiköidyt päätökset tietysti ovat. Kuitenkin välillä teki mieli ottaa hahmoa kraivelista kiinni ja kehoittaa ystävällisesti jo päättämään.
Tämä jahnaaminen on kuitenkin pientä siihen verrattuna, miten mestarillisesti Sanderson tarinaa kuljettaa ja kehittää jännitteitä juonen edetessä. Tämäkin sarjan osa on melkoinen järkäle, mutta tarina ei jää koskaan polkemaan paikalleen, joten mammuttimaista kokoa ei tarvitse säikähtää.
Yhdessä vaiheessa juonenkäänteet alkoivat olla vähän liiankin jännittäviä, mutta kyllä siitäkin loppujen lopuksi yli selvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti