sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Vaiana (2016)

<

Marko Ikäheimo



”Marko on taas ajankohtainen” -osastolta, päivää. Jotenkin nämä elokuvat vain tuntuvat lipsahtavan ohitse. Vaiana osui kohdalle puolivahingossa, kun tulin kuunnelleeksi siitä ylistystä BBC:n mainiossa ”Kermode and Mayo” -filmipodcastissa.
Elokuvan juoni ei mahdollisesti ole ihan kaikkein yllättävin. Jossakin polynesialaisessa kylässä jotain parisentuhatta vuotta sitten asiat alkavat mennä pieleen. Kalaa ei tule ja kookospähkinätkin alkavat mädätä puihin. Päällikön tytär, Vaiana, päättää uhmata kylän sääntöä, jonka mukaan valliriutan ulkopuolelle ei saa purjehtia. Hänen päämääränään on löytää puolijumala Maui, jonka syytä koko onnettomuus oikeastaan on. Maui ei ole tehnyt sitä pahuuttaan, mutta hän sattuu olemaan veijarijumala, joka ei aina osaa oikein harkita tekojensa seurauksia.

Tässä olisi nyt kasassa ainekset ”vain” erittäin hyvään Disney-elokuvaan. Laulut ovat tarttuvia ja ulkoasukin on varsin häikäisevä. Muutaman pykälän loistavan puolelle leffan nostavat Auli'i Cravalho nimiosassa ja Dwayne "The Rock" Johnson. Vanhana  showmiehenä The Rock osaa vetää juuri sopivalla otteella itseään täynnä olevan puolijumala Mauin roolin. Jotain leukailuja olen ollut havaitsevinani hänen laulutaidosta, mutta ihan hyvin hän oman biisinsä vetää. Cravalhon Vaiana tarjoaa hyvinkin pätevän vastuksen Mauille, mikä ei ole aivan vähäinen suoritus. Vaianan hahmo on kerännyt maailmalla kiitosta myös siitä, että hän ei näytä suurisilmäiseltä barbielta, vaan jotakuinkin normaalilta teini-ikäiseltä.

Vaianaa on muutenkin kiitelty perinteisten Disney-kliseiden rikkomisesta. Minusta kyllä Frozenin "Menit sitten kihloihin juuri tapaamasi prinssin kanssa, oletko ihan dille?" -teemat olivat huomattavasti terävämpiä. Mutta eipä elokuvissa vieläkään  vahvoja naishahmoja liikaa ole.

Suomennos on taas kerran laatutyötä, lukuun ottamatta sitä yhtä ärsytyksen aihetta. Hahmot puhuvat vieläkin "sä-mä" -kieltä, JOKA ON IHAN MAHDOTTOMAN ÄRSYTTÄVÄÄ. Ehkä tämä käytäntö on vastareaktio vanhojen Disney-suomennosten kieltämättä hieman jähmeän viralliselle kielenkäytölle. Silti siitä pitäisi jo pikku hiljaa päästä eroon.

Disneyllä on usein aika rajuja pahiksia. Tälläkin kertaa päähirmu ...tuota… en löydä sitä erikoismerkkiä näppäimistöltä. No, se laavahirviö oli sen verran vaikuttava, että arvelin jo perheen 8- ja 12-vuotiaiden sitä vähän säikähtävän. Ei se kuitenkaan kuulema ollut liian jännä. Elokuva tarjoaa myös selkeän ratkaisun tilanteeseen, mikä varmaan osaltaan helpotti tapahtumien käsittelyä.

Disneyllä on vielä homma hallussa. Ei hyvän mielen elokuvia turhan paljon ole. Ja täytyy tunnustaa, että Markolla (48 v.) kostui silmäkulma parissa kohtauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti