H.P. Lovecraft 120 vuotta

Marko Ikäheimo

H.P. Lovecraftin syntymästä on kulunut tänä vuonna 120 vuotta. Kustannusosakeyhtiö Jalava julkaisia aikoinaan hyvinkin paljon goottisen kauhun mestaria suomeksi, löytyy ainakin kirjastoista. Tekijänoikeuksista vapautuneita teoksia voi ladata useissa e-kirjaformaateissa esimerkiksi Manybooks.net -sivustolta. Uvula audion -sivuilta löytyy kaksi Lovecraftin tarinaa podcastina: The Shadow Out of Time ja At the Mountains of Madness.

Jos vatsa kestää kirjojen ajoittaisen rasismin, joka ylittää hetkittäin aikakautensa normitason, Lovecraftin tuotanto tuntuu nykyvalossa jopa lohdulliselta. Lovecraftin kauhussa mielipuolisuus on aina ulkoistettua, eikä Suurten Muinaisten motiiveja tarvitse turhaan mietiskellä.

Pronssinen Jättiläinen: Doc Savage

Marko Ikäheimo

Aluksi varoitus kaikille Doc Savage -asiantuntijoille. Tämä juttu on kirjoitettu kuunneltuani ensimmäisen Savagen seikkailuista. Luvassa on siis erittäin subjektiivinen ja todennäköisesti epäreilu näkemys aiheesta. Taustatietojen puutteellisuus ei ole minua ennenkään hidastanut.

Yleisnero rikollisten kauhu

Clark Savage junior, tai ystävien kesken Doc on kansainvälinen seikkailija, jonka pyhänä tehtävänä on puolustaa oikeutta ja rankaista pahantekijöitä. Alkujaan hänellä pyörii mukana viisi apuria, kaikki oman alansa huippuneroja. Docin kyvyt ylittävät kuitenkin määrättömästi heidän taitonsa. Doc ei ole kuitenkaan saanut kykyjään syntymälahjana, vaan hänen isänsä on koulinut häntä lapsesta saakka oman työnsä jatkajaksi. Doc harjoittaa vielä aikuisenakin päivittäin kaksi tuntia ruumistaan, aistejaan ja mieltään, jotta ne pysyisivät äärimmäisessä huipputerässä. Sankarimme on niin huippuun treenattu, että edes sade ei pysty häntä kunnolla kastelemaan! Minkähänlaisilla harjoituksilla tuollaiselle tasolle pääsee?

Telkkuvinkki: V

Marko Ikäheimo

Muinaisella 80-luvulla katsoin silmät tapillani huimaa V-tieteissarjaa. Lähinnä kyllä silloin vaikutuksen tekivät mageet laserase-efektit sekä vauhdikkaat sukkuloilla lentelyt. Nyt kun on muotia tehdä jokaisesta kasarisarjasta uusi tulkinta, niin miksei sitten myöskin V:stä. Tätä uusversiota alkaa näyttää MTV3 ensi tiistaista (12.10.) lähtien. Näiden vanhojen sarjojen lämmittelyversioiden taso vaihtelee laidasta laitaan. Tällä viikolla alkanut Ritari Ässän uusi tuleminen edustaa sitä kökkötraktoriosastoa, mutta uudessa V:ssä on aineksia hyvinkin mielenkiintoiseksi sarjaksi. Aikaisempi inkarnaatio pelasi 80-luvun invaasiopeloilla, tällä kertaa tapetilla on terrorismi ja ympäristöongelmat, eikä hyvän ja pahan raja ole ihan niin veitsellä vedetty.

Telkkuvinkki: Maailman ympäri 80 päivässä

Riitta Niemistö

Ensi sunnuntaina alkaa kakkosella aamu kymmeneltä Jules Vernen romaaniin perustuvan piirrossarjan Maailman ympäri 80 päivässä uusinnat. Minä olin tuon tullessa 80-luvulla jo niin iso, että olin kirjankin lukenut. Muistan tykänneeni kovasti: sarja on hauska ja jännittävä. Harmi vain, että omat lapset eivät vielä oikein ole tarpeeksi isoja Phileas Foggin ja Passepartout'n seikkailuille, mutta jos vaikka keräisi odottamaan myöhempää katsomista.

Sarjasta näytetään suomeksi puhuttu versio, kuinkas muuten. "Naturalmente", sanottiin espanjankielisessä ensiesityksessä.

Silmä korvan korvaajana

Marko Ikäheimo

Yksi ensimmäisistä ostamistani kirjoista on Bruce Sterlingin Peililaisit. Yhdessä sen tarinoista mainitaan videofiilin apulaite, jonka avulla voi katsella videoita kadulla kävellessä. Selkähaarniskaan asetetut anturit "rapsuttavat" selkään ympäristöstä karkean kuvan, jonka avulla voi välttyä törmäämästä muihin kadunkäyttäjiin ja lyhtypylväisiin.

Tämä laite tuli mieleen lukiessani New Scientististä juttua äänen käytöstä näkövammaisten apuna. Lasinsankoihin asennettu kamera skannaa näkökenttää ja muuntaa sen ääniksi, joiden korkeus ja voimakkuus riippuu etäisyydestä ja kohteen muodosta. Alkujaan melko kömpelö läppärin ja kameran yhdistelmä voidaan nykyään korvata jo älypuhelimeen asennettavalla ohjelmalla.

New Scientistin jutun mukaan laitteen äänikuva kuulostaa lähinnä kakofonialta, mutta ajan kanssa ihmisaivot alkavat tulkita siitä aivan oikeita kuvia. Ilmisaivojen sopeutumiskyky on ihmeellinen. Järjestelmään voi tutustua esimerkiksi sen kehittäjän sivulla. Sivut ovat kieltämättä hieman sen näköiset, että niiden suunnittelija on käyttänyt itse tätä ääniskanneria.

Evankeliumi vorlonien mukaan

Riitta Niemistö

Tämä Vorlonien ja ihmisten tarinoista koottu kertomus on julkaistu alunperin Usenet news ryhmässä sfnet.viestinta.tv.babylon5 ja sitä on muokattu vain vähän tätä uusintajulkaisua varten.

Olipa kerran nuori juutalaistyttö Maria, joka oli kihloissa vanhemman miehen Joosefin kanssa. Maria tuli raskaaksi ja Joosef tiesi, että hän ei lapsen isä ollut. Joosef ei moista huonoa naista halunnut naida, mutta ei halunnut tätä kivitettävänkään, joten hän päätti tämän salaisesti hylätä. Silloin vorlonit ensimmäisen, tai Marian sekavien puheiden mukaan jo toisen, kerran puuttuivat asiaan. Yksi ilmestyi enkelin hahmossa Joosefille, sai tämän Marian naimaan ja sanomaan lasta omakseen. Maria väitti vorlonia lapsensa isäksi, mutta kyllähän kaikki tietävät, että vorlonit ja ihmiset ovat eri lajeja - eivät rotuja - eivätkä siis pysty lisääntymään keskenään.

Heikki Räisänen: Koraani ja Raamattu

Gaudeamus, 1986

Riitta Niemistö

Kun etsii kirjastosta Raamatun tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta, ei koskaan voi olla ihan varma, mitä löytää. Voi tulla niin tieteellistä tekstiä, hartauskirjallisuutta, tieteelliseksi väitettyä huuhaata tai mitä hyvänsä tältä väliltä. Kalaksikukon aihepiiriin kuuluvat scifin, kauhun ja fantasian lisäksi monenlaiset tiedejutut, myös eksegetiikka. Raamattua itseään, sen enempää kuin muitakaan pyhiä kirjoja, en silti ajatellut Kalaksikukossa "arvostella", vaikka yksi Raamatun kirjoista, Joonan kirja, onkin oikeastaan fantasiatarina. Eksegetiikka on kiinnostava tieteenala siksikin, että monessa fantasiatarinassa uskonnolla on merkittävä rooli, jolle oikeiden uskontojen ja oikeiden pyhien teosten tunteminen antaa lisäsyvyyttä.