Riitta Niemistö
Oli aika, jolloin minusta lastenelokuvienkin dubbaaminen oli ihan tyhmää. Nyt tuli sitten katsottua dubattu versio Maija Poppasesta. Eihän se Marjorie ihan täysin Julie Andrewsilta kuulosta ja häiritsihän se huulisynkka, mutta viisivuotiaan pojan reaktioiden seuraaminen korvasi kyllä sen, mitä dubbauksessa menetti. Pekka Lehtosaaren ohjaama suomenkielinen toteutus on lajissaan oikein hyvä.
Elokuvan alku ennen Maijan saapumista tuntui yllättävän pitkältä, mutta hyvin poika sitäkin seurasi. Kun Maija sitten tuli ja istui porraskaiteelle, se oli menoa. Jälkeenpäin sitä on eniten muisteltu fysiikan lakien rikkoontumista: kuinka laukkuun mahtui pitkiä esineitä ja kuinka savua pitkin pystyi kävelemään. Tauluun hyppääminen ja maaseutukierrokselle lähteneet karusellihevoset eivät niinkään mietityttäneet. Lajityyppinä musikaali oli pojalle uusi ja tanssinumerot, erityisesti steppaavat nuohoojat, saivat silmät loistamaan.
Minua eniten miellytti, miten Maija sai ylikierroksilla käyneet lapset uneen, hänen täydellinen itsevarmuutensa. Maija tiesi, mitä perhe tarvitsi toteutti sen ja jatkoi sitten eteenpäin. Englantilaisuuttakin päästiin kommentoimaan: sotkettiin ketunmetsästys, knalli ja sateenvarjo.
Söpö perhearvojen ylistyshän Maija Poppanen on, mutta loistava lajissaan ja Oscarinsa (naispääosa, erikoistehosteet, leikkaus, musiikki ja laulu) ansainnut.
Tyttären kanssa Maija Poppasta tulee katsottua se harvasen viikko. Nämä vanhat Disneyt on yllättävän laadukkaita: biisit toimii ja koreografiat, osa biiseistä jää vielä soimaan päähän. Not bad.
VastaaPoista