Hannu Väisänen
Raamatussa sana tulee lihaksi. Kalevalassa Väinämöinen laulaa kilpakosijansa suohon. Haitekstissä Eric Sandersonia jahtaa käsitteellinen tekstihai. Typografisella kikkailulla hai on saatu uimaan myös kirjan sivuille.
Näyttää pahasti taiteelta. Ei hätää, kirja pitää lukijan mielenkiinnon vireillä, vaikka tämä ei taiteesta perustaisikaan.
Eric on menettänyt muistinsa ja lähtee etsimään sitä, psykiatrinsa päinvastaisista neuvoista huolimatta. Hän alkaa saada kirjeitä itseltään, Sanderson ykköseltä, jonka ohjeiden mukaan hän yrittää pysytellä poissa hain leuoista.
Lopulta saaliista tulee saalistaja, ja kirjan viimeiset satakunta sivua on hainmetsästystä, joka on kloonattu Tappajahaista.
Takakannen esittelyssä kirjan tärkein ominaisuus tuntuu olevan, kuinka paljon sitä on myyty. Olisiko Haiteksti siis pitänyt esitellä kulttuurisivuston asemesta jollain taloussivustolla?
Itseasiassa himolukijana tartuin tähän kaverin suosituksesta. Työllä ja tuskalla kahlasin läpi - enkä pitänyt. Liian jotakin sellaista, jota en kykene määrittelemään. Yliarvostetuksi haukkuisin.
VastaaPoista