Marko Ikäheimo
Tulevaisuuden Amerikan Yhdysvallat on typistynyt pääkaupunkiin ja kahteentoista alueeseen, joiden ainoana tarkoituksena on tuottaa pääkaupungin tarvitsemia raaka-aineita. Pääkapunki riistää alueita aika suruttomasti, ja tästä syystä on jo käyty yksi sisällisotakin, jonka alueet hävisivät. Tappiosta muistutuksena alueet joutuvat lähettämään joka vuosi yhden 12-18 vuotiaan tytön ja pojan julmaan gladiaattorileikkiin, joka käydään kuolemaan asti. Lopussa voi olla vain yksi voittaja.Kaivostoimintaa harjoittavalla alueella 12 asuu Katniss Everdeen, jonka isä on kuollut kaivosonnettomuudessa. Katnissin äiti ja pikkusisko ovat riippuvaisia hänen harjoittamastaan salametsästyksestä. Periaatteessa tästä seuraa kuolemanrangaistus, mutta onneksi hallinnon vartioillekin kelpaa lihava orava silloin tällöin. Vuosittaisessa nälkäpelin arvonnassa tulee vastaan ongelmia, ja Katniss löytää itsensä matkalla pääkaupunkiin kylästään kotoisin olevan Peeta Mellarkin kanssa.
Hunger Games on luokiteltu nuortenkirjaksi. Pääasiassa tämä johtunee päähenkilön nuoruudesta ja suhteellsen helppolukuisesta kieliasusta. Muuten kirja ei ole mitenkään erikoisen helppo. Katniss joutuu tekemään jatkuvasti valintoja kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymyksissä. Hän joutuu jatkuvasti pitämään yllä vierasta roolia miellyttääkseen selviämisen kannalta välttämättömiä varakkaita sponsoreita. Samalla on pidettävä itse pelin järjestäjät tyytyväisenä, ettei joudu sopivan "onnettomuuden" uhriksi.
Yltäkylläisyydessä rypevän kehittyneen pääkaupungin ja äärimmilleen riistettyjen alueiden tarinan näkee todella helposti allegoriana teollistuneiden ja kehitysmaiden välisestä suhteesta meidän maailmassamme. Lisäksi kirjasta löytyy varsin rankkaa arvostelua television tosi- ja tirkistelyohjelmista. Varsinkaan pääkaupungin asukkaat eivät tunnu enää ymmärtävän, mikä peliin heitetyillä lapsilla on panoksena. Heille tärkeintä on tapahtumien viihdearvo.
Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä äänikirjoihin, Hunger Games oli taas vähästä aika ensimmäinen kirja, jonko luin ihan tekstimuodossa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että näin tuli tehtyä. Päähenkilö on myös tarinan kertoja, ja hänen sisäinen äänensä muodostaa kirjan tarinaa kantavan jännitteen. Äänikirjassa tämä ääni olisi ollut lukijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti