Marko Ikäheimo
Harry Dresden on velho. Ei mikään puolivillainen rihkamaa kaupusteleva silmänkääntäjä, vaan ihkaoikea loitsunheittäjä. Dresden on myös Amerikan mantereen (ja mahdollisesti koko maailman) ainoa velho, jonka toimiston osoite löytyy puhelinluettelon keltaisilta sivuilta. Harry on leipätyönään eräänlainen paranormaaleja juttuja selvittävä yksityisetsivä. Yliluonnollisesta löytyykin roppakaupalla työsarkaa, eikä työ useinkaan ole kovin turvallista. Dresden toimii myös osa-aikaisena konsulttina Chicagon poliisin selittämättömiä tapauksia tutkivalle yksikölle. Suurin osa poliisikunnasta pitää tosin Dresdeniä huijarina.Storm Frontin alussa Dresden kutsutaan kaksoismurhaa, jonka uhreina ovat paikallisen rikollispomon henkivartija sekä tämän...naisseuralainen. Rikoksen tekemiseen on käytetty okkulttisia keinoja selkeästi täysin mahdottomalla tavalla. Sattuneesta syystä endesmenneen henkivartijan pomo ei katso tapahtunutta kovin hyvällä. Kaiken kukkuraksi joku suhari levittää ThirdEye-nimistä huumetta, joka avaa tavallisen normaalin näkemään okkulttisen maailman kaikessa karmeudessaan. Moni valmistautumaton on menettänyt järkensä tämän näyn edessä.
Dekkarin ja fantasiatarinan yhdistäminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Jos melkein mikä tahansa on mahdollista, kirjailijan on erittäin helppoa repiä ratkaisuja hihastaan ja turmella dekkareille tarpeellinen reilu peli lukijaa kohtaa. Butcher on laatinut Dresden-kirjojen magialle hyvin selkeät säännöt, jotka näytäisivät pohjautuvan enemmän tai vähemmän yleiseen länsimaiseen okkulttiseen perintöön.
Dresden olisi myös otollinen kohden oikein kunnon murjomiselle ja maailmantuskalle. Onneksi Butcher ei ole nimestään huolimatta sortunut ylettömään päähenkilön runteluun. Vaikka Dresden saakin säännöllisin väliajoin oikein kunnolla turpiinsa, rankempia kohtauksia keventää huumori, joka kumpuaa Dresdenin jatkuvasta leukailusta sekä tahattoman huvittavista tilanteista, joihin Dresden onnistuu itsensä säännöllisin väliajoin sotkemaan.
En enää nykyjään kiinnitä juurikaan huomiota äänikirjojen lukijoihin. Mikäli lukija hoitaa asiansa hyvin, hänen osuutensa on täysin näkymätön. Nyt kuitenkin tarinaa kertova ääni alkoi tuntumaan kummasti tutulta. Ja hittolainen, James Marstershan se siellä, eli Buffy vampyyrintappajan Spike! Tässä ensimmäisessä kirjassa Marstersilla tuntui olevan hieman tekniikka hakusessa, mutta jo nytkin hän on täydellinen valinta lukemaan näitä kirjoja. Marsters välittää loistavasti Dresdenin itseironian ja kuivan huumorin.
Nyt kun olen päässyt Dresden-kirjojen makuun, se on sitten menoa. Kuukauden sisällä olen jo päässyt sarjan viidenteen kirjaan. Mutta niistä lisää myöhemmissä arvioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti