Marko Ikäheimo
John Perry on täyttänyt juuri 75 vuotta. Useimmissa kulttuureissa tämä viimeistään merkitsisi hänen iltaruskon vuosiensa alkamista. Perryn tapauksessa se on kuitenkin hänen uuden uransa alkupiste. Kirjan todellisuudessa ihmiskunta on asuttanut jo useita planeettoja. Harmillista kyllä, universumissa on useita muitakin älyllisiä lajeja rajallisia resursseja jakamassa, eivätkä nämä useinkaan tyydy leikkimään kauniisti. Näitä kilpailijoita vastaan taistellessaan ihmiskunnan sotilaat tarvitsevat kaiken tieteen tarjoaman avun, niin oman kuin ... lainatunkin.
Old Man's War on onnistunut sekoitus militääriscifiä ja melko perinteistä seikkailukertomusta. Kirjan keskeisetkään henkilöt eivät ole haavoittumattomia ja ikäviä asioita tapahtuu, sodassa kun ollaan. Valoa nopeammasta avaruudesssa matkustamisesta ja muusta superteknologiasta huolimatta varsinainen mitta muukalaisista otetaan sotatantereella sotilasosastojen välillä. Kaikesta virittämisestä huolimatta myös sotilaskoulutus näyttäisi olevan kovasti perinteistä. Tosin tässä tapauksessa joukkojen kouluttaja pistelee perinteisiä yrmyjä kouluttajakessuja poskeensa aamiaisekseen, on se vaan sen verran kova äijä.
Kokokonaisuutena kirja toimii erittäin hyvin pientä kauneusvirhettä lukuun ottamatta. Jostakin kumman syystä Scalzi ripottelee dialoginsa täyteen "he/she said" -selvennyksiä. Varsinkin äänikirjassa tämä tökkää korvaan ikävästi.
William Dufris lukijana tulkitsee onnistuneesti sekä alkuperäisen että värväytymisen jälkeisen Perryn. Jostakin syystä alkupuolen Perrystä tuli mieleen Jimmy Stewart, mikä sinällään ei ole huono asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti