Marko Ikäheimo
Tarkemmin määrittelemättömässä (tai ei ainakaan vuosiluku mieleen jäänyt) tulevaisuudessa Manticoren avaruuskuningaskunta on kohtuullisen vauras ja voimakas. Vahva avaruuslaivasto takaa Manticoren pärjäämisen vihollisia, erityisesti Havenin kansantasavaltaa, vastaan. Sisäisissäkin valtataisteluissa riittää selvittelyä.Tähän tilanteeseen astuu mukaan nuori kapteeni Honor Harringon. Sphinx-planeetalta kotoisin olevana Harringon on keskimääräistä ihmisnaista vahvempi ja kyvykkäämpi johtajana sekä myös tarpeen vaatiessa käsirysyssä, minkä muutamakin akatemian aatelisista sovinistiporsaista saa ikäväkseen todeta. Manticoren avaruuslaivastossa naisten on ilmeisesti kohtuullisen helppo edetä sotilasuralla: esimerkiksi eräs kunnianhimoisimmista amiraaleista on nainen. Harringon joutuu juuri tämän samaisen amiraalin huonoihin kirjoihin ja saa käytännössä karkoitustuomion valtakunnan rajalla sijaitsevalle Basilisk-asemalle. Luonnostaan tarmokkaana ja aikaansaapana henkilönä Harrington pistää tuulemaan ja laittaa tässä melko retuperälle joutuneessa järjestelmässä ison luudan lakaisemaan.
Honor Harrington -sarja vertautuu luontevimmin David Draken RCM -kirjoihin, tosin Draken vahva naishahmo ei ole komentavassa asemassa. RCM-sarja pohjautuu Richard O'Brienin Aubrey-Maturin -kirjoihin, jolloin pääosassa on kahden erilaisen ihmisen keskinäinen ystävyys ja luottamus. Weberin kirjojen taustalla ovat vanhemmat Horatio Hornblower -tarinat, joissa seurataan yhden erityisen yksilön uraa aivan sen alusta lähtien.
Weberin ja Draken kirjoilla on myös yhteistä historiaakin. Weber pyysi aikoinaan Drakea kirjoittamaan tarinan jo hyvässä vauhdissa olevaan "Honorverse"-maailmaan. Tuloksena oli novelli, jossa oli jo paljon tulevan RCM-sarjan aineksia.
Ensimmäisen kirjan jälkeen en ole ihan varma mielipiteestäni Honor Harringonin seikkailujen suhteen. Vahvoilla naishahmoilla on tietysti oma tilauksensa tämäntyyppisissä tarinoissa. Kirjassa tuntuu kuitenkin olevan painotuksia, joista tulee hieman epämukava olo. Manticoren päävastustaja on tuhlannut itsensä vararikkoon hyvinvointivaltiohupsutteluillaan. Manticoren omassa piirissä löperöt liberaalit vaikeuttavat sankarillisten konservatiivien elämää vaatimalla esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamista ja muuta yhtä kohtuutonta.
Tällä hetkellä en ole ihan satavarma pystyvätkö Honor Harringtonin tulevat seikkailut peittämään nämä ikävähköt painotukset. Todennäköisesti kokeilen ainakin sarjan seuraavan osan. Löytyyhän sieltä ainakin yksi kappale melko päheitä kuusijalkaisia telepaattisia kissaolentoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti