Marko Ikäheimo
Joskus varhaisella kivikaudella, kun Babylon 5 vielä tuli Suomen televisiosta, kirjoitin vanhaan Kalaksikukkoon viikoittaista katsausta television SF-tarjonnasta. Katson palstan tarpeelliseksi, koska alan tarjonta ei tosiaankaan paljon päätä huimanut. Tässä suhteessa maailma on muuttunut hyvin paljon. Scifi-, kauhu- ja fantasiasarjoja on telkussa tarjolla useita ja elokuvateattereissa SF tuntuu melkein olevan jo valtavirtaa.
Vanhana scifisnobina vieläkin vähän kirpaisee, kun kuuntelen Scientific Americanin podcastia ja tiedemies kertoo kirjoittaneensa "scientific fiction" - kirjan, jossa seikkailut perustuvat ihan oikeaan tieteeseen. Eli kaveri on selkeästi kirjoittanut kovaa scifiä, mutta ei voi millään sitä tunnustaa. Muitakin esimerkkejä löytyy, mutta mitäpä noista mouhottamaan.
Nimittäin tämä SF:n valuminen valtavirtakirjallisuuteen ja "suuren yleisön" tietoisuuteen ei ole missään tapauksessa huono asia. Eipähän tarvitse jatkuvasti olla valittamassa, miten rakasta harrastusta ei ymmärretä. Jos nyt joku ei satu ihan oikeaa termiä tuntemaan, niin hällä väliä. Me kuitenkin tiedämme oikein hyvin, miksi mitäkin kutsua.
Nyt kun jostakin käsittämättömästä syystä nörttiydestäkin on tullut hetkellisesti muodikasta, vanhoilla scifihuruillakin voi olla hyvä paikka olla jalomielisiä. SF:n harrastaminen ei tarvitse olla niin vakavaa, etteikö vähemmänkin alaan vihkiytyneille tilaa löytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti