Sanoma Oy sai sitten tungettua verkkoon jokaisen Suomessa julkaistun Aku Ankka - tarinan. Pitihän sinne tunnukset hankkia, koska Carl Barks. Huomasin muuten sitten näitä tarinoita kahlatessani yhden hyvin merkittävän asian, josta ette varmasti ole koskaan kuulleet mainittavan.
Carl Barks oli nero.
Ankkatarinoiden kuvallisessa kerronnassa en ole konsanaan nähnyt ketään hänen veroistaan. Tarinassa "Atlantiksen arvoitus" kiista muutamasta killingistä muutuu Barksin käsissä tiukaksi tahtojen kaksinkamppailuksi.
Vanha kitupiikki on niin tarkka saatavistaan että kiipeää kiukuspäissään toimistopöydän reunalle. Mutta osaa Akukin tarpeen vaatiessa pistää kovan kovaa vastaan.
Barksin tuotannosta löytyy myös paljon scifistisiä vaikutteita. Tyypillinen tarina on esimerkiksi akumiitti, jossa aivotärähdyksen saanut aku keksii huipputehokkaan polttoaineen, ja sitten tapahtuu kaikenlaista vänkää. Olin muuten aivan satavarma, että juuri tässä tarinassa Aku testaa ihmeainettaan ampumalla keitetyn makaronin alasimen lävitse. Pitkällisen etsinnän jälkeen kävikin ilmi, että Barks onkin kirjoittanut toisenkin melkein samanlaisen tarinan, jossa vastaava keksintö oli käännetty akuiitiksi. Niin se ihmisen muisti on epävarma instrumentti.
Toinen Barksin nerokuuden ilmentymä löytyy hänen tarinoistaan. Lapsena en tajunnut, miten rankkoja juttuja toivesarjoista saattoi löytyä. Tarinassa "Sopulivuosi" todetaan hieman kierrellen, että sopulit hyppäävät kallioilta mereen ja uivat pois. Niinpä, ja varmaan pääsevät pitkälle. Tarinassa "Kiisselikivääri" Aku yrittää metsästää kalkkunoita ja hirviä ampumalla niitä Pelle Pelottoman kehittämällä kiisselipyssyllä silmien väliin ja sitomalla avuttoman riistan. Mahdollisesti humaani tapa metsästää, mutta silti kohteelta on lopussa nirri pois
Tässä tarinassa käy myös hyvin ilmi Barksin nerokkuus komediallisessa ajoituksessa. Viimeisimmälläkin lukukerralla kyyneleet valuivat silmistä, kun nauroin niin paljon Akun avuttomille yrityksille osua edes johonkin.
Carl Barksin vaikutus näkyy vielä nykyäänkin ankkatarinoissa. Toisen suuren nimen, Don Rosan, koko tuotanto on käytännössä fanikirje Barksille. Muutenkin tarinat hilautuvat koko ajan takaisin kohti kultakauden anarkistisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti