Marko Ikäheimo
Kirjoitin vähän aikaa sitten Orson Scott Cardin supersuosittuun romaaniin pohjautuvan Ender's Game -elokuvan saamasta ennakkovastaanotosta. Erityisesti asiaa koskettavia piirejä on jurppinut Cardin homofobiset kommentit, jotka ovatkin olleet sitten aika paksua tavaraa.
Joka tapauksessa, näiden ristiriitojen takia minun on ollut jo jonkin aikaa vähän vaikea suhtautua alkuperäiseen kirjaan oikealla tavalla. Sitteny luin kommentteja, joissa elokuvan tekijätkin ihmettelivät Cardin vuodatuksia. Heidän mielestään kirjan sanoma tiivistyy äärimmäiseksi toisten ymmärtämiseksi ja erilaisuuden hyväksymiseksi. Näiden kommenttien rohkaisemana päätin sitten kuunnella Ender's Gamen äänikirjaversion uudestaan. Ensimmäisenä silmiin pisti kirjan tunnuskuva, joka oli vaihdettu elokuvan mainosmateriaalista napatuksi näkymäksi. Mutta ei kirjaa kansiin katsomista, äänikirjaa eritotenkaan.
Nyt täytyy kyllä todeta, että Ender's Game on yhä vieläkin aivan helkkarin kovaa kamaa! Alkupuolen perhekuvaukset luovat hyvän taustan myöhemmille tapahtumille. Sitten kun varsinaiseen sotilaskoulutukseen päästään Card vetäisee ison vaihteen päälle. Kirjasta olisi ollut *niin* helppo tehdä Heinleinin Starship Troopersin kaltainen tylsä sarja sotilaallisia luentoja. Sen sijaan Card viisaasti keskittää tärkeimmät tapahtumat painottomassa ympäristössä käytävän sotapelin ympärille. Sen avulla saadaan näppärästi kerrottua niin Enderin hahmonkehityksestä ja suhteesta muihin oppilaisiin sekä antaa vinkkauksia koulua pyörittävien tahojen todellisista tarkoitusperistä.
Vasta aivan lopussa kirja lipsahtaa pikkuisen hurskastelun puolelle. Ei mitenkään mahdottoman häiritsevästi, mutta kyllä siinä on havaittavissa tiettyä esimakua tulevasta.
Card on jossakin haastattelussa todennut, että hänen tarkoituksenakin oli saada aikaan mahdollisimman menestynyt romaani. Edellisten tuotosten menestys ei ollut erikoisen hyvä, joten hän tietoisesti keräsi kaikki keksimänsä hyvän romaanin ainekset ja pisti ne yhteen pakettiin. Hyvin näytti strategia toimineen.
Loistava Ender's Game ja kaksi varsin hyvää jatko-osaa eivät tietenkään pyyhi pois Cardin myöhempiä typeriä puheita. Mutta ehkä paras vastaveto niille on ottaa kirjat kirjoina ja löytää niistä se suvaitsevaisuuden sanoma, joka kirjailijalta näyttää myöhemmin päässeen hukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti