The Parasol Protectorate -sarjan toinen osa. Kirjasarjassa on jatkuva juoni, joten ne kannattaa lukea järjestyksessä. Tämä arvostelu kertaa jonkin verran ensimmmäisen kirjan juonta.
Marko Ikäheimo
Edellisen kirjan Alexi Tarabotti on nyt sitten siis Lady Woolsey. Samalla hän on myös yhden Englannin suurimman ihmissusilauman ... öh ... ensimmäinen nainen. Ihmissudet ovat perinteisesti englantilaisen imperiumin sotilaita, ja myös Woolseyn kartanon laumasta suuri osa harjoittaa tätä ammattia. Ja sehän Alexiaa vasta riemastuttaa, kun kyseinen rykmentti päättää pystyttää leirin kartanon takapihalle, kirjaimellisesti.Mitäs muuta? Lordi Woolsey on kadonnut teille tietymättömille, ja kaiken päälle jokin tuntematon voima ryövää yliluonnollisilta olennoilta heidän kykynsä. Vaikutus on hieman samanlainen kuin Alexian oman sieluttomuuden vaikutus, mutta vaikutusalue saattaa olla kokonainen kaupunki. Tässähän sitä jo olikin, yhdeksi kertaa. Turha kuitenkin kuvitella, etteikö Alexian tielle siunaannu vielä monenlaista kommervenkkiä, ennen kuin tämä seikkailu on kunnialla paketissa.
Parasol Protectorate -sarja on mukava kitalaen puhdistaja esimerkiksi Iain M. Banksin kirjoen seassa. Niiden ääressä ei tarvitse turhaan päätään vaivata. Tämä ei ole missään mielessä huono asia. Kirja on ajoittain myös hervottoman hauska Alexian ystävän ja erään salaperäisen matkakumppanin kehitellessä kolmiodraamaa eräästäkin miehenpuolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti