Marko Ikäheimo
Radchien avaruusimperiumilla on tavoitteena laajeta ylitse koko ihmisten asuttaman avaruuden. Jalkoihin jääneet sivilisaatiot liitetään osaksi imperiumia, mikä ei periaatteessa pitäisi olla aivan lohduton kohtalo. Periaatteessa valloitettujen on mahdollista nousta aikaa myöten tasavertaisiksi kansalaisiksi. Periaatteessa. Eikä ne valloituksetkaan tyystin verettömiä ole.Yksi Radchien sotilasteknologian hurmaavimmista sovelluksista on avaruusalusten tekoälyjen kontrolloimat sotajoukot. Näiden sotilaiden persoonallisuus on tuhottu ja tekoäly on asettunut tyhjään kuoreen taloksi. Yhden tekoälyn hallinnassa voi olla kokonaisen avaruusaluksen miehistö. Nämä ancilliary-sotilaat kelpaavat tarpeen vaatiessa myös maajoukoiksi.
Kirjan päähenkilö on tällainen tekoälyn asuttama olento. Tarinan alussa hän on yksin, varsin erikoinen olotila, varsinkin jos on tottunut jakamaan tietoisuutensa kymmenien tai satojen yksilöiden kanssa. Tilanteeseen johtaneiden tapahtumien selvittely onkin kirjan pääjuonne.
Päällisin puolin kirjassa ei tapahdu kovinkaan paljon, tai ainakin kaikki suuremmat tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen. Kuitenkin päähenkilön sisäisessä avaruudessa tapahtuu koko ajan yhtä sun toista merkittävää. Lähtien siitä, miten tällaisessa tapauksessa ylipäätänsä voidaan puhua "henkilöstä".
Ancilliary Justice on tukevasti 60- ja 70-lukujen New Wave-suuntauksen perillisiä. Päheät avaruustaistelut ja muut scifikliseet saavat väistyä sisämaailmojen tapahtumien tieltä. Kirjan kansikuvassa oleva avaruusalus taitaa olla kustantajan epätoivoinen yritys vakuuttaa puristinörtit, että kyllä täältäkin oikeaa scifiä löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti